One day, it snows again. Stopping at the window, Della is possessed by an urge to go outside and move into it. As far as her old feet will take her. She wouldn’t even need her walker. Wouldn’t need anything. Looking at the snow, blowing around beyond the window glass, Della has the feeling that she’s peering into her own brain. Her thoughts are like that now, constantly circulating, moving from one place to another, just a whole big whiteout inside her head. Going out in the snow, disappearing into it, wouldn’t be anything new to her. It would be like the outside meeting the inside. The two of them merging. Everything white. Just walk on out. Keep going. Maybe she’d meet someone out there, maybe she wouldn’t. A friend.

Luin kesällä Jeffrey Eugenidesin Pulitzer-palkitun romaanin Middlesex ja vakuutuin miehen kertojanlahjoista. Harvakseltaan julkaisevan kirjailijan tuore novellikokoelma herätti siis heti mielenkiintoni. Fresh Complaint sisältää kymmenen novellia, joista kaksi on kirjoitettu varta vasten tätä kokoelmaa varten ja loput on julkaistu eri lehdissä vuosina 1988-2013. Pitkästä aikahaarukasta huolimatta kokoelma tuntuu ihmeen yhtenäiseltä. Monessa novellissa päähenkilö on sympaattinen altavastaaja, joka ajautuu tai on jo ajautunut jonkinlaiseen konfliktiin. Usein taustalla ovat taloudelliset paineet (Early Music 2005, Timeshare 1997 ja Great Experiment 2008) tai harkitsemattomuus ihmissuhteissa (Find the Bad Guy 2013 ja Fresh Complaint 2017).

Eniten Eugenides revittelee varhaisemmilla novelleillaan. Mustaa huumoria tihkuvassa novellissa Baster (1995) minäkertoja Wally Mars osallistuu entisen tyttöystävänsä hedelmällisyysjuhliin, joiden tavoitteena on saattaa juhlien emäntä raskaaksi. Ei toki perinteisellä tavalla, vaan tarkkaan valitun spermanluovuttajan ja liemiruiskun avulla. Wally on katkera, ettei häntä ole edes harkittu isäehdokkaaksi ja hän päättää kostaa omalla tavallaan. Middlesexistä tutut teemat ovat esillä novellissa The Oracular Vulva (1999), jossa interseksuaalisuuteen perehtynyt tohtori Peter Luce joutuu tukalaan tilanteeseen tehdessään antropologista kenttätutkimusta. Tutkimusmatkaa omaan sisimpään tehdään novellissa Air Mail (1996), jossa opiskelija Mitchell Grammaticus on kovan ripulin kourissa thaimaalaisella paratiisisaarella ja kirjoittelee kirjeitä kotiin henkisestä etsinnästään. Vaarallisen pitkään paastonnut Mitchell tulkitsee korvien soimisen merkkinä lähestyvästä valaistumisen hetkestä ja novellin dramaattisessa lopussa kokee autuuden hetken lilluessaan voimattomana meressä tähtitaivaan alla.

Novellihaaste 2: näkökulmaNovellihaasteessa peukutan tästä kokoelmasta peräti kaksi novellia. Kokoelman ajallisesti varhaisin novelli Capricious Gardens (1988) on näkökulmaltaan kiinnostava. Siinä kaikkitietävä kertoja seuraa neljän henkilön yllättävää illanviettoa kesäisessä Irlannissa. Sean ja Malcolm ovat ystäviä, jotka eivät ole olleet yhteydessä pitkään aikaan. Molemmat ovat eronneet vaimoistaan. Seanin erosta on jo aikaa ja hän on palaamassa Irlannin maaseudulle asuntoon, jota hän käyttää silloin kun ex-vaimo on matkoilla. Matkalla hän poimii kyytiinsä kaksi amerikkalaista reppureissulaista, kauniin Annien ja vähemmän viehättävän Marian, ja tarjoaa heille yösijaa luotaan. Saapuessaan kahden nuoren naisen kanssa talolleen, hän löytää pihasta yllättäen vanhan ystävänsä Malcolmin. Malcolm on matkustellut ympäriinsä toipuakseen kipeästä erosta ja on yllättäen päätynyt ystävänsä kotiseuduille. Talo on ollut tyhjillään kuukauden ja ruokakaapit ammottavat tyhjinä. Neljä sattuman yhteen tuomaa loihtivat yhteisen päivällisen puutarhasta löytämillään artisokilla. Näkökulman siirtyessä yhden pään sisältä toiseen, lukijalle käy selväksi miten ristiin näiden ihmisten toiveet ja tulkinnat toistensa sanoista ja teoista menevätkään.

Novellihaaste 2: teemaMinulle läheisimmäksi novelliksi nousi avausnovelli Complainers (2017), joka kertoo muistisairaan Dellan ja hänen parikymmentä vuotta nuoremman ystävänsä Cathyn ystävyydestä ja Thelma & Louise -tyyppisestä pakomatkasta pois Dellan ankeasta hoitokodista. Tässä novellissa peukutan teemaa, jonka voisi kiteyttää: “Hädässä ystävä punnitaan.” Naisia on vuosien varrella yhdistänyt rakkaus lukemiseen ja he ovat ammentaneet voimaa erityisesti yhdestä kirjasta, Two Old Women, joka kertoo Alaskan alkuperäiskansojen vahvoista naisista. Kirjassa kaksi vanhaa naista joutuu heimonsa hylkäämiksi keskellä erämaata, koska eivät muka jaksaisi nuorempien perässä. Nämä naiset päättävät selvitä kahdestaan ja hyödyntää erätaitojaan, vaikka metsästää oravia kirveillään kuten nuorina tekivät. Tästä Della ja Cathy muodostavat voimalauseensa, kun on aika tarttua toimeen ja lopettaa valittaminen: It’s hatchet time! Vaikka ystävyydessä on ollut myös suvantovaiheensa, he löytävät edelleen voimaa naisten välisestä solidaarisuudesta, myös siitä että on joku jonka kanssa valittaa: What was it about complaining that felt so good? You and your fellow sufferer emerging from a thorough session as if from a spa bath, refreshed and tingling? Tässä novellissa oli samanlaista viehätystä ja lämpöä kuin novellikuningatar Alice Munron novelleissa.

Jeffrey Eugenides: Fresh Complaint

Jeffrey Eugenides: Fresh Complaint : stories
Farrar, Straux and Giroux 2017
Omasta hyllystä

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

4 Kommenttia

  1. Katja / Lumiomena says:

    04/01/18 @ 16:27 

    En ole kovin innokas novellien ystävä, mutta Eugenidestä voisikin lukea myös novellimuodossa. Middlesex ja Naimapuuhia olivat kovasti mieleeni.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      05/01/18 @ 11:16 

      Kannattaa kokeilla, uskon että pidät. Naimapuuhia on minulla vielä lukematta. Edelleen huvittaa tuo suomennoksen nimi, Marriage Plot = Naimapuuhia. 🙂

      Vastaa
  2. Laura says:

    05/01/18 @ 11:20 

    Ah, tämä kiinnostaa kyllä hurjasti! Olen Middlesexin vannoutunut fani, ja vaikka Virgin Suicides jäi hieman keskinkertaiseksi kokemukseksi ja Naimapuuhia taas oli jopa pettymys, tahdon nämä novellit ehdottomasti lukea. Kuvittelisi pian suomennettavankin, mutta toisaalta Eugenideksen teksti soljunee sen verran sujuvasti englanniksikin, että voisihan tätä kokeilla alkukielelläkin. 🙂 Kiva kun kirjoitit tästä!

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      05/01/18 @ 11:28 

      Luulisi tosiaan, että tämä suomennettaisiin sutjakasti, mutta kyllä noita novelleja ihan ilolla lukee alkukielellä. Ai sinä et pitänyt Naimapuuhista.. onneksi tuo on isolla alkukirjaimella niin ei tule väärinkäsityksiä 😉 Taidan kuitenkin jossain välissä antaa tuolle kirjalle mahdollisuuden ja katsoa tuleeko minulle hitti vai huti 🙂

      Vastaa