menu Menu
J. D. Vance: Hillbilly Elegy
Elämäkerta, Vance J. D., William Collins, Yhdysvallat 12/02/2019 2 kommenttia
Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli Edellinen John Boyne: The Heart's Invisible Furies Seuraava

Nearly every person you will read about is deeply flawed. Some have tried to murder other people, and a few were successful. Some have abused their children, physically or emotionally. Many abused (and still abuse) drugs. But I love these people, even those to whom I avoid speaking for my own sanity. And if I leave you with the impression that there are bad people in my life, then I am sorry, both to you and to the people so portrayed. For there are no villains in this story. There’s just a ragtag band of hillbillies struggling to find their way – both for their sake and, by the grace of God, for mine.

J. D. Vance: Hillbilly ElegyA Memoir of a Family and Culture in Crisis

Elämä, kerta kaikkiaan! -haaste starttaa omalta osaltani hillbilly-tunnelmissa. Kuuntelin äänikirjana J. D. Vancen muistelmateoksen Hillbilly Elegy kirjailijan itsensä lukemana. Vance oli kirjan julkaisun aikaan 32-vuotias, joten kovin mittavasta elämänhistoriasta ei ainakaan ajallisesti ole kyse. Itseäni viisi vuotta nuoremman henkilön muistelmiin oli kuitenkin kiinnostava tutustua, sen verran vaiherikas Vancen elämä on ollut omaani verrattuna. Hillbilly Elegy kertoo köyhästä ja väkivaltaisesta hillbilly-kulttuurista huippuyliopistoon ponnistaneen Vancen ja hänen sukunsa tarinan ja laajenee samalla sosiologiseksi tutkielmaksi Amerikan köyhän valkoisen väestön (lue Trumpin kannattajien) elämästä ja asemasta yhteiskunnassa.

Hillbilly on tavallisesti halventava nimitys Yhdysvaltain maaseudun valkoihoisille asukkaille ja varsinkin Appalakkien vuoristoseudun asukkaille, jotka ovat skotlantilais-irlantilaista alkuperää. Sieltä Vance on kotoisin, Kentuckyn ja Ohion ruostevyöhykkeeltä ja country-musiikin kotiseuduilta. Nämä seudut olivat aikoinaan talouskasvultaan nopeinta ja vaurainta aluetta, kunnes teollisuus alkoi hiipua ja seudut käytännössä ruostuivat niille sijoilleen. Nykyään alue on täynnä autioituvia kaupunkeja, suurtyöttömyyttä, huumeongelmia, teiniraskauksia, väkivaltaa ja monenlaista näköalattomuutta. Näihin ongelmiin, niiden syihin ja seurauksiin, Vance pureutuu kirjassaan hyvin henkilökohtaisella otteella. Tuon kulttuurin ytimessä kasvaneena hänellä on toki oikeus puhua suoraan, mutta lukiessa on myös pidettävä mielessä, että hän katsoo asioita sosiaalisen loikkauksen ja irtioton tehneenä, nykyään ylemmän yhteiskuntaluokan edustajana. Hän tuntuu syyllistävän hillbilly-kansaansa – jota nimitellään usein myös termillä white trash (valkoinen roskaväki) – siitä, etteivät he usko omilla valinnoilla olevan vaikutusta. Tällainen opittu avuttomuus ja ulkopuolisten tahojen syyttäminen omista vaikeuksista on hänen mielestään pääsyy siihen, etteivät nämä ihmiset pääse elämässään eteenpäin. Varmasti osittain totta, mutta haluaisin silti uskoa, että myös yhteiskunnallisilla päätöksillä ja järjestelmällä on vaikutusta asiaan.

Vancen kertomukset suvustaan ja perheestään ovat kiehtovia ja täynnä draamaa, värikkäitä persoonia ja läheltäpititilanteita. Hillbilly-kulttuurin tapa pitää omiensa puolta vaikka väkivalloin kulminoituu jo kirjan alkupuolella, kun Vance esittelee isoäitinsä, joka ei 12-vuotiaanakaan hetkeäkään epäröinyt ampua varasta jalkaan. Mummista, johon Vance viittaa nimellä Mamaw, tulee pojan tärkein suojelusenkeli ja lähes äidin korvike, kun omalla äidillä on tarjolla vain jatkuvasti vaihtuvien miesystävien ja huumeiden täyttämää elämää. Mummi on tiukka ja monen mielestä pelottavakin, mutta myös täynnä rakkautta ja huolenpitoa. Mummin tarjoama pysyvyys ja jämäkkyys ovat juuri niitä asioita, joita poika tarvitsee selvitäkseen täyspäisenä tuossa ympäristössä. Kun J. D. ajautuu väärään seuraan, riittää kun mummi kerran uhkaa tappavansa pojan omin pikku kätösin, jos vielä kuulee tämän hengaavan pilven pössyttelijöiden seurassa. Mummi myös opettaa pojan tappelemaan oikein: You never start a fight; you always end the fight if someone else starts it; and even though you never start a fight, it’s maybe okay to start one if a man insults your family. This last rule was unspoken but clear.

Vancen onnistuu murtautua ulos yhteisönsä toivottomuudesta mumminsa avun lisäksi merijalkaväen ja Irakin sodan kautta. Siellä opittu sitkeys auttaa pojan eteenpäin elämässä, opiskelemaan Ohion yliopistoon politiikkaa ja filosofiaa ja lopulta Yaleen lukemaan lakia. Opintojensa ohella Vance tekee monenlaista vapaaehtoistyötä ja hanttihommaa ja kartuttaa samalla sekä pankkitiliä että kokemuspankkiaan. Nopea nousu valkoisen roskaväen parista Yalen yliopistioeliittiin ei tapahdu kuitenkaan kommelluksitta ja näitä vaiheita Vance kuvaa ironiseen ja (itse)kriittiseen sävyyn. Kaikkiin eliitin kotkotuksiin hän ei edelleenkään lähde mukaan: Pajamas? Poor people don’t wear pajamas. We fall asleep in our underwear or blue jeans. To this day, I find the very notion of pajamas an unnecessary elite indulgence, like caviar or electric ice cube makers.

Etsiessäni kuvituskuvaa tämän jutun yhteyteen törmäsin surulliseen todellisuuteen. Jos hakee kuvapankista kuvia hakusanalla hillbilly (kokeile vaikka!), tulos ei ole kovin mieltä ylentävä. Stereotypiat istuvat tiukassa ja myös siksi tämä kirja on tärkeä. Kuten Vance tuolla ylinnä olevassa lainauksessa toteaa, hänelle nuo ihmiset eivät suinkaan ole täydellisiä, mutta rakkaita kaikesta huolimatta. Hän sanoo myös näin: Americans call them hillbillies, rednecks, or white trash. I call them neighbors, friends, and family. Silti ja siksi hän ei säästele sanojaan kertoessaan tuntemiensa ihmisten toilailuista ja siitä luovuttamisen mentaliteetista, joka tuntuu vaivaavan alueen ihmisiä. Tämä kirja täydentää loistavasti Yhdysvaltain nykytilasta ja koulutuksen merkityksestä kertovan elämäkertatrilogian, johon lasken tämän lisäksi Michelle Obaman elämäkerran Becoming ja Tara Westoverin muistelmateoksen Educated. Näitä teoksia yhdistää myös Barack Obama, joka on suositellut Vancen ja Westoverin kirjoja omilla kirjalistoillaan. Hillbilly Elegy on julkaistu Obaman presidenttikauden viimeisenä vuonna, juuri ennen Trumpin valintaa. Se tarjoaa kiinnostavan ikkunan siihen köyhän ja keskiluokkaisen valkoisen väestön tyytymättömyyteen ja näköalattomuuteen, josta Trumpin valinta pitkälti kumpusi. Samalla se on koskettava ja hyvin henkilökohtainen avautuminen tuon taustan vaikutuksista elämiseen ja hyvinvointiin. Tämä haaste lähti siis käyntiin hyvin väkevissä tunnelmissa.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 4 – Kirjailijan ainoa teos.

J. D. Vance: Hillbilly Elegy – A Memoir of a Family and Culture in Crisis
William Collins 2016
Äänikirjan lukija: J. D. Vance
Kuunneltu Storytelista

Muissa blogeissa:
Donna Mobilen kirjat

J. D. Vance: Hillbilly Elegy
Elämä, kerta kaikkiaan! -lukuhaaste

#elämäkertakaikkiaan helmethaaste Hillbilly Elegy J. D. Vance koulutus köyhyys muistelmat politiikka sosiologia Yhdysvallat


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Kiitos tästä esittelystä, kuuntelen myös tätä paraikaa. Pidän tästä enemmän kuin Tara Westoverin kirjasta, joka ei ollut huono, mutta itseään toistava.

    1. Kiva kuulla, että olet myös kuuntelemassa tätä äänikirjana. Minä en osaa sanoa kummasta kirjasta pidin enemmän, mutta ainakin ne toimivat hyvin toistensa täydentäjinä. Jään mielenkiinnolla odottamaan juttuasi tästä kirjasta.

keyboard_arrow_up