menu Menu
Iris Murdoch: The Sandcastle
Irlanti, Murdoch Iris, Ulkomainen kaunokirjallisuus, Vintage 28/01/2021 2 kommenttia
Evelyn Waugh: Brideshead Revisited | Klassikkohaaste 12 Edellinen Emma Donoghue: Akin Seuraava

He left the station yard at a run and began to run along the road towards the school. It was a long way. The hot sun struck him on the brow with repeated blows, and the warm air refused to refresh his lungs. He ran on, panting and gasping. He must get to his bicycle, which was in the shed in the master’s garden. His desire to see Miss Carter was now so violent it was become an extra quite physical agony, apart from the straining of his lungs and the aching of his muscles. He kept on running. The school was in sight now. An agonizing stitch made him slow down to walking pace. The pain of his anxiety shaped his face into a cry and his breath came in audible whine. He turned into the drive and managed to run again as far as the bicycle-shed.

He dragged his bicycle out, manhandling it as if it were a savage animal. It had a flat tyre. More threw it on the ground and kicked it, swearing aloud. He looked about and chose another bicycle at random. It occurred to him that the Classical Sixth would be waiting for him at eleven-fifteen, to have a history lesson. But he had no hesitation now. He had recovered his breath, but the other agony continued, biting him in the stomach so that he almost could have cried out with the pain of wanting to see her. He set off on the borrowed machine, bounced madly over the gravel, on to the main road, and started up the hill toward the railway bridge.

Iris Murdoch: The Sandcastle

The Sandcastle on Iris Murdochin kolmas romaani vuodelta 1957 ja se on julkaistu myös suomeksi nimellä Hiekkalinna (WSOY 1965, suom. Mikko Kilpi). Minulle tämä oli toinen Murdoch ja lukukokemuksena nousi kirkkaasti sekavahkon esikoisromaanin Under the Net yläpuolelle. Hyllyssä on jo odottamassa Booker-palkittu The Sea, The Sea. Nähtäväksi jää, kiilaako se ykköspaikalle, mutta täytyy olla aikamoinen romaani, että saa tämän hiekkalinnan romahtamaan. The Sandcastle on intensiivinen ja yllättävä kuvaus miesopettajan romanssista, joka uhkaa horjuttaa pitkän avioliiton lisäksi lasten, ystäväpiirin ja koko englantilaisen pikkukaupungin elämää.

Bill Mor on keski-ikäinen poikakoulun historian ja latinan opettaja, jonka haaveissa on kokeilla siipiään politiikassa. Morin avioliitto Nanin kanssa ei ole varsinaisesti onneton, mutta parhaimman hehkunsa menettänyt ja tylsiin uomiinsa jämähtänyt. Moria risoo, ettei Nan tue hänen pyrkimyksiään kansanedustajaksi. Pariskunnalla on myös eriävät näkemykset siitä, millaisia koulutus- ja urapyrkimyksiä heidän teini-ikäisillä lapsillaan tulisi olla. Molemmilla tuntuu olevan vain heikko käsitys Donaldin ja Felicityn todellisista haaveista ja sisäisestä maailmasta. Tähän ennestään hauraaseen perhedynamiikkaan iskee nuori taidemaalari Rain Carter, joka on kutsuttu maalaamaan koulun eläkkeellä olevan rehtorin muotokuva. Ranskan Rivieralla boheemin taiteilijaisänsä kanssa kasvanut neiti Carter saa ruokittua paikkakunnan miesväen romanttista mielikuvitusta, mutta pahiten hänen lumoihinsa lankeaa Mor. Pian hän on niin toivottoman rakastunut, että on valmis uhraamaan huolella rakentamansa elämän ja unelmansakin rakkauden alttarilla.

Murdoch kirjoittaa valtavan tarkkanäköisesti ja hienovaraisesti niistä kriittisistä hetkistä, sattumista ja päätöksistä, jotka ajavat tilannetta vääjäämättömään suuntaan. Usein ne tapahtuvat kuin varkain ja sinetöivät kohtalon jo ennen kuin mitään on varsinaisesti tapahtunut. Mor yrittää useaan otteeseen vetää jarrua ja ja kertoa vaimolleen Rainin kanssa viettämästään ajasta, mutta sopivaa tilannetta asian kertomiseen ei tunnu tulevan. Aikeet muuttuvat teoiksi sitä mukaa kun asioita jättää kertomatta. Intohimo ja syyllisyys sekoittuvat myrkylliseksi cocktailiksi ja sydän ja järki piilottelevat toisiltaan. Lopulta hullaantuminen vie täysin mennessään ja tukahduttaa lopunkin järjen äänen. Valitettavasti hiekkalinnaa on vaikea saada pysymään kasassa, kun eletty elämä ja todellisuus huuhtoo sen yli.

The Sandcastle on melko täydellinen romaani. Sen sinänsä simppelissä juonessa on odottamattomia käännöksiä ja monta todella herkullista kohtausta, jotka vaihtelevat koomisesta koskettavaan ja leppoisasta traagiseen. Kirjan brittiläisessä pikkukaupunkimiljöössä tekee mieli viipyä ja vaellella, polkea pyörällä kampukselle tai päristellä maalaisteitä Rileyn kyydissä. Murdochin henkilökuvaus on myös ensiluokkaista sivuhenkilöitä myöten. Mielipiteitä rajusti jakava ex-rehtori Demoyte ja koulun änkyttävä taideopettaja Bledyard ovat todella mainioita tapauksia. Ironinen huumori lämmittää aina, mutta Murdoch tarjoaa myös hätkähdyttävän viiltäviä hetkiä kuten lasten dramaattiset ”verikyyneleet” ja erään dramaattisen pelastusoperaation. Nautin myös valtavan paljon kirjan kielestä, suosittelenkin lukemaan tämän englanniksi, jos mahdollista. Kirjassa käytettiin ainakin kerran lempiadverbiani higgledy-piggledy eli hujan hajan. Itse romaani ei onneksi ole yhtään higgledy-piggledy vaan viimeistä piirua myöten tyylikäs kokonaisuus. Vintage Classicsin retrokannella varustettu laitos saa kunniapaikan kirjahyllyssäni.

Helmet-lukuhaaste 2021:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 22 – Kirjassa ajetaan polkupyörällä.

Iris Murdoch:
The Sandcastle
Vintage Classics 2019
(alun perin julkaistu 1957)
Omasta hyllystä

Muissa blogeissa:
Lumiomena
Tarukirja

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

avioliitto helmet2021 helmethaaste Iris Murdoch kolmiodraama perheet The Sandcastle


Edellinen Seuraava

Vastaa

  1. Huh, tämä kuulostaa todella kiinnostavalta. Luin viime vuonna Meri, meri-kirjan ja se oli niiiiiin upea. Hullu ja eriskummallinen, mutta rakastin sitä alusta loppuun.

    1. Tämä oli kyllä hieno, odotan innolla huuhtooko Meri Hiekkalinnan mennessään 😄 Tuossa se hyllyssä odottaa, mutta taidan säästää sen herkun vielä myöhemmäksi.

keyboard_arrow_up