Tuli välillä tarrattua vähän kevyempään teokseen. Vaikka aihepiiri on kyllä kaikkea muuta kuin kevyt: salaisuudet, valheet, syyllisyys ja sovitus. Liane Moriartyn Hyvä aviomies on chick lit -tyylistä psykologista jännitystä, vähän Gillian Flynnin tapaan.  Jos en olisi lukenut hyviä arvosteluja tästä kirjasta, ainakaan takakannen aloituksen perusteella en olisi tähän tarttunut: “Cecilia Fitzpatrick on Australian 11. menestynein Tupperware-myyjä, kolmen kauniin tyttären ylpeä äiti ja uskollisen John-Paulin rakastava vaimo.” Tiesitkö muuten, että Suomessa saamme kiittää Tupperware-villityksestä Elisabeth Rehniä, joka toi näitä ihmeellisiä muoviastioita maahamme ensimmäisenä. Onneksi hän on sittemmin ansioitunut vähän muillakin elämänalueilla.

Mutta kirjaan siis. Cecilia Fitzpatrick on lähes ärsyttävällä tavalla kaikkea tuota edellä mainittua, mutta lisäksi yhteisönsä aktiivinen puuhanainen ja kotikin on aina täydellisen siisti. Kontrolli kuitenkin pettää, kun hän löytää ullakolta miehensä kirjoittaman kirjeen, jossa lukee “Avattava vasta kuoltuani”. Uteliaisuus tietenkin voittaa ja pian Cecilia toivoo, ettei olisi koskaan löytänytkään kirjettä. Kirjeessä John-Paul tunnustaa kamalan teon menneisyydestä, ja Cecilia joutuu nyt kantamaan samaa salaisuuden taakkaa ja punnitsemaan moraalisia valintoja. Joka tapauksessa elämä ei ole enää koskaan entisellään: salaisuuden paljastaminen tuhoaisi hänen perheensä, sen pimittäminen taas kalvaisi häntä sisältä koko loppuelämän ja saattaisi johtaa syyttömien ihmisten kärsimykseen. Ei mikään kevyt päätös siis.

Cecilia luuli tunteneensa vihaa monta kertaa ennenkin, mutta nyt hän tajusi, ettei hänellä ollut aavistustakaan siitä, millaista oli todellinen viha. Se roihusi puhtaan valkohehkuisena. Se oli kiihkeä, mielipuolinen, ihmeellinen tunne. Ceciliasta tuntui että hän osasi lentää. Hän voisi lentää huoneen poikki kuin demoni ja raadella John-Paulin kasvot verille.
“Onko se totta?” Cecilia kysyi. Hänen äänensä oli pettymys. Se oli heikko. Se ei kuulostanut sellaisen ihmisen ääneltä, joka oli vihasta suunniltaan. “Onko se totta?” hän kysyi tiukemmin.
Cecilia tiesi sen olevan totta, mutta hänellä oli ylivoimainen tarve uskoa toisin, ja siksi hänen oli pakko kysyä. Hän halusi kerjätä, ettei se olisi totta.

Tessin elämä taas kokee täyskäännöksen, kun aviomies Will ja Tessin läheinen serkku Felicity kertovat rakastuneensa toisiinsa. Tess pakenee tilannetta Melbournesta Sydneyyn äitinsä luo pienen Liam-poikansa kanssa ja törmää entiseen poikaystäväänsä Connoriin, joka on liikunnanopettajana Liamin uudessa koulussa. Liamin luokalla on myös Cecilian ja John-Paulin tytär Polly. Koulun kanslistina toimii Rachel Crowley, jonka tytär Janey on murhattu 28 vuotta sitten. Näiden ihmisten elämät risteävät toistensa kanssa, välillä hyvinkin ennalta arvattavalla tavalla, mutta loppuasetelma onnistuu silti yllättämään. Jokaisella on omat salaisuutensa ja ristinsä kannettavanaan. Ei ole helppoa piirtää selkeää viivaa hyvän ja pahan välille.

Kirjan nimen suomennos kummeksutti aluksi, sillä alkuperäinen The Husband’s Secret kuvaa kirjaa huomattavasti paremmin. Tarkemmin asiaa pohdittuani nimivalinta alkoi tuntua ihan hyvältä. John-Paul on vilpittömästi hyvä aviomies: huomaavainen, rakastava ja uskollinen puoliso, välittää yli kaiken lapsistaan ja osallistuu aktiivisesti yhteisönsä kehittämiseen. Kaikki tämä on hänelle sovitusta tuosta yhdestä pimeästä hetkestä menneisyydessä. Jos ihmisen hyvyys tai pahuus punnittaisiin tämän kaikkien tekojen summana, John-Paulin vaakakuppi olisi reippaasti heilahtanut hyvyyden puolelle. Elämä ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista: kuinka paljon painoarvoa millekin teolle annetaan?

Tess oli henkilönä mielestäni aidompi kuin Tupperware-Cecilia, mutta erikoinen kolmiodraama ei oikein kolahtanut, varsinkin kun kirjassa korostettiin joka käänteessä, että Felicity-serkku oli ennen ollut selkeästi ylipainoinen ja laihtunut viime aikoina mallin mittoihin. Ilmeisesti muodonmuutos toukasta perhoseksi oli onnistunut iskemään keskelle Willin ikäkriisiä. Kaiken lisäksi näillä kolmella on yhteinen yritys. Jotenkin en saanut tarttumapintaa noihin henkilöihin. Sen sijaan tyttärensä väkivaltaisesti menettänyt Rachel onnistui koskettamaan. Hänen traagisesta menetyksestä huolimatta mukiinmenevän onnellinen elämänsä saa kylmän suihkun, kun poika ja miniä ilmoittavat muuttavansa Amerikkaan ja vievänsä mukanaan Rachelin elämän ainoan merkityksellisen asian, pojanpojan Jacobin. Lähestyvä ero rakkaasta Jacobista saa vanhat haavat auki ja tietämättömyys Janie-tyttären viimeisistä hetkistä ei anna rauhaa. Rachel kohdistaa kaiken sisällään kytevän vihan kahteen kohteeseen: henkilöön, jota hän on kaikki vuodet epäillyt tyttärensä surmaajaksi sekä miniäänsä Racheliin, joka on riistämässä häneltä jo toista lasta.

Yleisesti kuviteltiin, että tragedia antoi viisautta, kohotti ihmisen ylemmälle, henkisemmälle tasolle, mutta Rachelin mielestä asia oli aivan päinvastoin. Tragedia muutti ihmisen pikkumaiseksi ja pahansuovaksi. Se ei antanut mitään suurta tietämystä eikä näkemystä. Rachel ei ymmärtänyt elämästä muuta kuin sen, että se oli sattumanvaraista ja julmaa, ja jotkut ihmiset pääsivät murhasta kuin koira veräjästä, kun taas jotkut tekivät pienen huolimattomuusvirheen ja maksoivat siitä kovan hinnan.

Tapahtumat sijoittuvat yhden pääsiäisviikon ajalle. Välillä piti muistuttaa itselleen, että ollaan Australiassa, sen verran amerikkalaista tuo meno oli Tupperware-konsulentteineen. Ehdin jo hetken ihmetellä miksi pääsiäisenä viitataan lähestyvään talveen, mutta tosiaan, Australiassa ollaan edelleen. Vaikka mitään purevia pakkasia tuskin oli odotettavissa, kirjan huumori oli yllättävän purevaa. Varsinkin Cecilian täydellisen maailman pirstaloituminen aiheutti tragikoomisia tilanteita ja minua nauratti mm. Cecilian tapa “rankaista” miestään jättämällä tämä ilman lampaanpaistia. Varsinkin kun Cecilia itsekin tajusi, ettei teko ja rangaistus ihan painineet samassa sarjassa.

Salaisuuksien ja syyllisyyden käsittelyn lisäksi yksi kirjan kantavista teemoista on se, miten pienet hetket ja valinnat – päätös avata kirje, nauru väärässä kohtaa, lääkäriajan skippaaminen – voivat muuttaa elämänvirran juoksua odottamattomiin suuntiin. Kirjassa onkin epilogi, jossa leikitellään sillä ajatuksella, mitä henkilöille olisi tapahtunut, jos pienet yksityiskohdat olisivat menneet toisin. Toisaalta ihan kiinnostavaa, mutta vähän turhan alleviivaavaa jossittelua. Pointti tuli kyllä selväksi ilmankin. Hyvä aviomies on kelpo luettavaa, mutta ei minulla räjäyttänyt pankkia. Pisteitä laski osaltani myös se, että suomennos vilisi kirjoitusvirheitä, kuin rikkaruohoja kasvimaalla. Harmillisen huonoa toimitustyötä. Suosittelen kuitenkin kirjaa kesälukemiseksi, kun haluat helposti luettavaa viihdettä vähän vakavammalla tvistillä.

Liane Moriarty: Hyvä aviomiesLiane Moriarty: Hyvä aviomies.
The Husband’s Secret (2013), suom. Helene Bützow.
WSOY 2014.

Aviomiehen salaisuudesta ovat päässeet selville lukuisat bloggajat, tässä muutamia:
Kirjan pauloissa
Kirsin kirjanurkka
Anna minun lukea enemmän
Leena Lumi
Ei vain mustaa valkoisella

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

Jätä vastaus.