menu Menu
Helsingin Kirjamessut 2016 | Tunnelmia kolmelta päivältä
Kirjatapahtumat 31/10/2016 8 kommenttia
Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja Edellinen Eowyn Ivey: To the Bright Edge of the World Seuraava

Helsingin Kirjamessut 2016 on nyt onnellisesti saatu päätökseen ja on aika summata tunnelmat. Osallistuin tänä vuonna ensimmäistä kertaa bloggaajapassilla ja messuilla tulikin vietettyä kolme kokonaista päivää. Sunnuntai oli pakko levätä, vaikka kaikkea kiinnostavaa olisi ollut silloinkin tarjolla. En ole erityisemmin messuihminen, mutta tätä kokemusta tulen kyllä muistelemaan lämmöllä. Niin paljon kiinnostavia keskusteluja, kirjailijatapaamisia, kirjojen hipelöintiä ja muiden kirjanrakastajien kanssa hengailua, että näillä energioilla jaksaa taas pitkään. Erityisen mahtavaa oli tutustua muihin kirjabloggaajiin. Kiitos, että otitte minut niin avosylin vastaan 🙂 Tässä tunnelmat jokaiselta päivältä erikseen. Kuvia otin harmillisen vähän, pitää tsempata siinä asiassa ensi kerralla.

Torstai 27.10.2016

Saavuin messuille vähän kymmenen jälkeen ja hetken messuhallissa haahuiltuani, päädyin suunnitelmani mukaisesti kuuntelemaan Miikka Pörstiä, joka kertoi esikoislastenkirjastaan Kaikkien juhla. Ajankohtaisia teemoja, pakolaisuutta ja kiusaamista, käsittelevä kirja kuulosti kiinnostavalta ainakin tällaisen ekaluokkalaisen pojan äidin näkökulmasta.

Päätin jättää messujen avajaiset ja Aleksis Kivi -lavan tungoksen väliin ja suuntasin toiselle puolelle hallia kuuntelemaan Tiina Raevaaraa, joka kertoi uudesta kirjastaan Korppinaiset. On aina hauska kuulla, miten fiktion kirjoittajat puhuvat henkilöhahmoistaan niin kuin ne olisivat läheisiä ystäviä tai sukulaisia. Korppinaiset on jatkoa edellisvuonna ilmestyneelle romaanille Yö ei saa tulla ja kolmaskin kirja samojen henkilöiden ympärille on työn alla. Raevaara puhuikin haastattelussa siitä, miten kiinnostavaa on syventää henkilöitä kirjasta kirjaan ja miten vaikea heistä voi olla vielä joskus luopua. Kauhuromantiikan tunnelmia hyödyntävä kirja olisi muuten sopinut loistavasti Halloween-viikonlopun lukemiseksi. Minulla on aloitusosa vielä lukematta, mutta molemmat menevät ehdottomasti lukulistalleni.

Kävin välillä kirjaostoksilla ja jatkoin kiinnostavien haastattelujen ja keskustelujen parissa. Virkistävän aito ja hersyvä Sanna Vaara keskusteli esikoiskirjastaan Maa kutsuu, joka kertoo hänen viikon vaelluksestaan Lappiin Muotkatuntureille. Sannan energia oli tarttuvaa, hän aloitti soittamalla shamaanirumpua ja lopetti itse tekemäänsä räppiin! Viereisellä lavalla haastateltiin muuten Anneli Aueria Murhalesken muistelmat -kirjan tiimoilta, joten tämä oli erittäin hyvä valinta siihen verrattuna. Samalla lavalla jatkui kiinnostava keskustelu muistisairauksista. Itsekin aiheesta omakohtaisen kirjan kirjoittanut Hanna Jensen haastatteli Anne-Maarit Koivuniemeä ja Tuula Vainikaista, joilta molemmilta on ilmestynyt kirja muistisairauksista. Koivuniemen molemmat vanhemmat sairastavat Alzheimeria ja kirjassaan Muista minut – Vanhempieni Alzheimer hän kertoo omista kokemuksistaan. Ostin kirjan lahjaksi vastaavia kokemuksia läpikäyvälle äidilleni ja Anne-Maarit signeerasi kirjan kannustavin sanoin. Kiitos <3

Sitten seurasi pieni pettymys. Aikomus oli jatkaa vanhuusteeman parissa vielä hetki, olisin nimittäin kovasti halunnut kuulla sosiaalipsykologian emeritusprofessori Antti Eskolan viisaita sanoja. Hän oli puhumassa kirjastaan Vanhuus Kullervo-auditoriossa. Kun menin paikalle paria minuuttia ennen, tila oli jo tupaten täynnä ja käytävä ihan tukossa joka suuntaan – tunsin muuten itseni aika nuoreksi siinä harmaapäiden keskellä 😉 Ehkä järjestäjät eivät osanneet odottaa Eskolan olevan noin suosittu ja olivat sijoittaneet hänet vähän huonoon paikkaan. Harmi!

Onneksi pettymys unohtui pian, kun pääsin kuuntelemaan kahden kiinnostavan naiskirjailijan, Leena Parkkisen ja Hannele Mikaela Taivassalon, haastattelua. Haastattelijana toimi Janina Orlov ja aiheena piti ohjelman mukaan olla “Millaista on olla aina muukalainen?”. Aiheeseen ei oikeastaan koskaan päästy, vaan enemmän keskusteltiin historiallisen romaanin kirjoittamisprosessista. Parkkinen on tunnettu perusteellisesta taustatyöstään ja hän kertoikin työstäneensä uusinta kirjaansa Säädyllinen ainesosa kuuden vuoden ajan ja viettäneensä paljon aikaa arkistoissa. Taivassalon lähestymistapa historiallisen romaanin kirjoittamiseen vaikutti hieman rennommalta. “Olisin halunnut käydä arkistoissa, mutta päädyin aina sänkyyn, (siis lukemaan romaaneja)..”, hän heitti kirjansa In transit kirjoitusprosessista. Vaikka olikin tarkoitettu lähinnä vitsiksi, oli kiinnostavaa kuulla miten eri tavoin historiallisen fiktion kirjoittamista voi lähestyä. Jututin kirjailijoita lisää keskustelun jälkeen Teoksen osastolla, jonka upealla sohvalla otettiin vielä yhteiskuva 🙂

Leena Parkkinen, Kirjaluotsin Tiina ja Hannele Mikaela Taivassalo

Torstai huipentui lukupiiriin, jossa käsittelyssä oli Minna Rytisalon upea esikoiskirja Lempi. Lempi on ollut minulle tämän vuoden koskettavimpia lukukokemuksia. Kirjan lukeminen tuntui niin henkilökohtaiselta ja erityiseltä, etten pystynyt kirjoittamaan siitä arviota blogiin. Osasyy niin vahvaan kokemukseen on se, että kirja sijoittuu äitini suvun kotimaisemiin ja kävin samalla läpi mummoni muistisairauden aiheuttamaa surua. Rytisalon kirja on kyllä saanut aikaan yhtä voimakkaita kokemuksia myös sellaisissa lukijoissa, joilla ei mitään tällaisia kytköksiä ole. Oli todella mukava päästä keskustelemaan kirjasta ja kuulemaan Minnan tarinoita kirjoitusprosessista. Todella vahva suositus tälle esikoiskirjalle, joka on myös ehdolla HS:n esikoiskirjakilpailussa.

Perjantai 28.10.2016

Aloitin perjantain leppoisasti kahveilla ystävän kanssa, joten varsinaisen ohjelman pariin uppouduin vasta puolen päivän jälkeen. Kuuntelin KirjaKallion lavalla kiinnostavaa keskustelua siitä, miten nuorten – etenkin poikien – lukuharrastusta saataisiin lisättyä. Keskustelijoina olivat #pojatkinlukee-kampanjan takana oleva Mikko Toiviainen, yrittäjä ja kirjailija Ronja Salmi sekä lukion äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Silvia Hosseini. Entisenä Kallion lukion kasvattina oli ilo seurata kalliolaisten innostunutta ja ammattitaitoista meininkiä. Miten teräviä kysymyksiä ja sujuvaa tilanteen hallintaa! Nuorten energistä menoa seuratessa tosin tajusin miten kauan omista lukioajoista alkaa jo olla 😉

Seuraavana änkesin itseni Aleksis Kivi -lavan reunamille kuuntelemaan katsomon täyteen vetänyttä Linn Ullmannia, joka kertoi romaaninsa Rauhattomat tekemisestä ja muisteli sitä kautta isäänsä ja omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Pientä myötähäpeää aiheutti haastattelija Jukka Petäjän kysymys “Tiesitkö, että äitisikin on juuri käymässä Helsingissä teatteriproduktionsa tiimoilta?”, juuri kun Ullmann oli puhunut miten läheinen ja rakastava suhde hänellä on äitiinsä. Ullmann naurahti hieman vaivautuneena ja kertoi tapaavansa äitinsä myöhemmin. Ullmann kertoi, ettei halunnut kirjassa nimetä vanhempiaan, jotta vapautuisi heidän kuuluisuutensa painolastista ja saisi vapauden kirjoittaa kuin kenestä tahansa vanhuuden kohtaavasta isästä. Kuten Ullmann hienosti sanoi, kirjallisuudessa on kysymys yhteisen kokemuksen jakamisesta.

Palasin vielä myöhemmin KirjaKallion lavalle kuuntelemaan Mooses Mentulan haastattelua. Hän kertoi mainiosta kirjastaan Jääkausi, josta kirjoittelinkin arvion vähän aikaa sitten. Seurasin Moosesta vielä toiselle lavalle, jossa Mentulan lisäksi Minna Rytisalo ja Maarit Korhonen keskustelivat koulun digitalisaatiosta. Haastattelijana toimi Imagen Heikki Valkama. Sen lisäksi, että ovat kirjailijoita, kaikki puhujat ovat ammatiltaan opettajia. Keskustelun voisi kiteyttää siihen, että digitalisaatio on kouluille mahdollisuus, mutta vielä on menossa siirtymävaihe, jossa etsitään oikeita tapoja käyttää tekniikkaa oppimisen tukena. Jos mennään pelkästään väline edellä, tarkoitus voi hämärtyä. Tähän on helppo yhtyä. Keskustelun jälkeen minulla oli vielä hauska juttutuokio Mooses Mentulan kanssa. Hänen kirjastaan tekemäni arvion lukeneet tietävät, että meillä on erikoinen yhteys ja itse asiassa noita yhteyksiä on löytynyt muitakin. Oli ilo tavata!


Mooses Mentula, Maarit Korhonen, Minna Rytisalo ja Heikki Valkama keskustelevat koulujen digitalisaatiosta

Lauantai 29.10.2016

Lauantai oli täynnä bloggaritapaamisia. WSOY:n ja Tammen aamubrunssi jäi väliin, mutta ehdin muutamaa minuuttia myöhässä Atenan bloggaajatilaisuuteen. Tilaisuudessa esikoiskirjailijat Tiina Lifländer ja Soili Pohjalainen esittelivät kirjojaan ja keskustelivat kirjoitusprosessistaan. Molemmat ovat myös bloggareita ja oli kiinnostavaa kuulla, miten bloggaaminen ja kirjan kirjoittaminen suhtautuvat toisiinsa. Soili Pohjalainen tunnusti, että kirjoittaminen on hänelle välillä vaikeaa ja vastenmielistäkin. Se oli minusta todella virkistävää kuulla, kun itsekin usein suhtaudun ristiriitaisesti kirjoittamiseen vaikka koenkin siihen paloa. Kiitos Soili! Tilaisuudessa tuli myös korjattua väärinkäsitys, että me kirjabloggarit emme pitäisi siitä, että kirjailijat itse kommentoivat heidän kirjoistaan tekemiämme arvioita. Ilman muuta kirjailijan kommentit ovat tervetulleita, kunhan ne ovat asiallisia 😉

Atenan tilaisuuden jälkeen oli aivan mahtava bloggareiden tapaaminen Boknäsin osastolla. Pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan livenä muihin kirjabloggareihin ja keskustelemaan aiheista, joita vain toiset kirjanrakastajat voivat ymmärtää 🙂 Meitä oli iso joukko koolla ja tunnelma kohosi kattoon viimeistään siinä kohtaa, kun joukkoomme liittyi yllättäen myös kolme kirjailijaa, ensi vuoden Turun Kirjamessujen ohjelmasta vastaavat Tommi Kinnunen, Salla Simukka ja Siri Kolu. Kiitos hauskasta yllätysvisiitistä!

Kirjabloggaajat ja yllättävät kirjailijavieraat Boknäsin osastolla

Vielä yksi bloggaritilaisuus mahtui päivään. Teoksen toimitusjohtaja Nina Paavolainen haastatteli kolmea heidän kirjailijaansa: Katarina Baer (tietokirja He olivat natseja), Kari Hukkila (romaani Tuhat ja yksi) ja Leena Parkkinen (romaani Säädyllinen ainesosa). Parkkista kuuntelinkin jo torstaina, ja tässä tilaisuudessa hän entisestään syvensi ajatuksiaan historiallisen romaanin kirjoittamisesta. Baerin kirja on pitkään ollut lukulistalla ja olen kiitollinen, että nyt se on minulla nimikirjoituksen kera odottamassa sopivaa hetkeä. Hukkilan romaanista en tiennyt mitään aikaisemmin, mutta kuulosti todella kiinnostavalta ja ajankohtaiselta maahanmuuttoaiheineen. Kiitos Teos, keskustelua olisi voinut jatkaa vaikka koko päivän! Kävin vielä kuuntelemassa Teoksen kirjailijan Aris Fioretosin haastattelua kirjasta Mary, mutta täytyy myöntää, että olin niin pyörällä päästäni ja alkavan messukooman vallassa, että en oikein jaksanut seurata osin ruotsinkielistä keskustelua. Kirjan aion kyllä lukea!

Monta kokemusta, ystävää ja kirjaa rikkaampana jään odottamaan seuraavia messuja!

kirja16_bloggaajat

 

#kirjabloggaajatmessuilla #kirjamessut Helsingin Kirjamessut 2016


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Oletpa ehtinyt nähdä valtavasti kaikkea mielenkiintoista messuilla! Yksi päivä oli selvästi liian vähän. Ensi vuonna sitten taas ja pidemmän kaavan mukaan. Oli mahdottoman mukavaa tavata 🙂

    1. Teidän muiden bloggareiden tapaaminen oli kyllä ehdottomasti parasta 🙂 Ensi vuonna yritän jaksaa kaikki neljä päivää!

  2. Oi, miten hyviä kuvia otit messuilla! Ja ihanaa, että tapasit nyt monia bloggaajia. Meitä on melkoinen porukka.

    Mietin tässä, että miten jännää on se, että messut toisaalta väsyttävät ja olo on helpottunut, että nyt on taas ns. tavallista arkea, mutta toisaalta sitä alkaa heti odottaa jo ensi vuoden messuja… 🙂

    1. Katja, ihan samaa ajattelin 🙂 Kun pahin messuväsymys on ohi, ei malta odottaa seuraavia. Ensi vuonna täytyy kyllä päästä myös Turkuun!

  3. Kiva että olit mukana Atenan tilaisuudessa – teitä bloggareita oli siellä muuten tosi paljon ja itse koin, että tunnelma oli lämmin: paljon hymyileviä kasvoja :).

    1. On vaikea olla hymyilemättä, kun on kirjoista ja kirjailijoista kyse 🙂 Kiva, kun luit tunnelmani ja “uskaltauduit” kommentoimaan 😉

    1. Hei Anne-Maarit! Olipa mukava, että piipahdit blogissani. Äitini piti kovasti kirjastasi, hän sai siitä lohtua ja monta hyvää oivallusta. Kiitos blogilinkistä, käyn heti tutustumassa ja vinkkaan myös äidille 🙂
      Iloa ja valoa tuleviin päiviin!

keyboard_arrow_up