Japanilaisten mukaan jokaisella on ikigai. Ranskalaiset kutsuisivat sitä nimellä raison d’être. Jotkut ovat jo löytäneet oman ikigainsa, kun taas toiset etsivät sitä yhä sisimmästään.
Meillä kaikilla on ikigai, mutta sen löytäminen edellyttää kärsivällistä itsetutkintaa. Okinawan saarella on keskimäärin eniten satavuotiaita maailmassa, ja siellä ajatellaan, että ikigai on syy nousta aamulla vuoteesta.

Héctor García & Francesc Miralles: Ikigai – Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain

Sain ystäväpariskunnalta taannoin synttärilahjaksi tämän pienen kauniin kirjan, jossa luvataan avata japanilaisten salaisuuksia pitkään ja onnelliseen elämään. Mikä sen parempi lahja syntymäpäivänä, kiitos! Luinkin tämän nopealukuisen oppaan heti. Ikigai tarkoittaa elämän tarkoitusta, syytä elää. Tämän Ikigai-kirjan ovat kirjoittaneet espanjalaiset Héctor García ja Francesc Miralles, jotka ovat kirjaa varten matkustaneet Okinawan saarelle Ogimin kylään, jossa elää epätavallisen paljon yli 100-vuotiaita. Haastattelemalla satavuotiaiden kylän asukkaita he pyrkivät selvittämään japanilaisten pitkän iän ja elinvoiman salaisuutta. Heidän hypoteesinsa on, että näillä ihmisillä on poikkeuksellisen vahva ikigai: intohimo, joka saa heidät päivästä toiseen nousemaan sängystä tarmokkaana.

Länsimaissa on ollut pitkään trendikästä tulkita japanilaisia ilmiöitä ja elämänviisauksia ja soveltaa niitä elämänopeiksi länsimaiselle ihmiselle. Kirjakauppojen hyllyt pursuavat ikigaita, wabisabia, metsäkylpyjä ja ikebanaa. Matkan varrella kuitenkin tapahtuu usein rikkinäinen puhelin- tai “lost in translation” -ilmiö, eikä lopputuloksella ole enää hirveästi tekemistä alkuperäisen japanilaisen perinteen kanssa. Amerikkalaiset ovat jopa kehittäneet wabisabiin perustuvan sisustusopin, jonka veikkaan olevan aika kaukana japanilaisten wabisabi-ajatuksesta.

Lähdin mielenkiinnolla tutustumaan japanilaisten elämänoppeihin, mutta kirjan sisältö olikin lopulta aika lailla muuta kuin sen nimi ja johdanto antavat odottaa. Kirjassa huiskitaan melko holtittomasti aiheesta toiseen ja kokonaisuus on hyvin epäjäsennelty ja pinnallinen. García ja Miralles käyvät läpi esimerkiksi ikääntymisen merkkejä, stressinhallintaa, pitkään eläneiden viisauksia, logoterapiaa ja flow-käsitettä. Puolessa välissä kirjaa päästään lopulta Japaniin, jossa satavuotiaiden kylässä Ogimissa vanhukset jakavat elämänohjeitaan. Ikigaita enemmän kirja esittelee näiden ihmisten ruokavaliota ja liikuntatottumuksia. Lopussa on myös esitelty kaukoidän perinteisten lajien, kuten joogan, taijin ja qigongin liikesarjoja kuvina.

Kirjan perusteella pitkän iän salaisuuden voi kiteyttää hyvin tuttuihin teemoihin: syö kohtuudella ja terveellisesti, harrasta säännöllisesti kevyttä liikuntaa, vaali ihmissuhteita, elä hetkessä, ota rauhallisesti ja tee asioita joista nautit. Kirjoittajat listaavat japanilaisia superterveellisiä kasviksia, hedelmiä ja teelaatuja ja sitten toteavat, että näitä voi olla vaikea löytää länsimaista. Ehkäpä muutenkin kannattaa luottaa kotimaisen mustikan voimaan, sitä arvostavat myös japanilaiset. Oli kyllä hauska oppia tästä kirjasta uusia hedelmiä, kuten limetin ja mandariinin kitkerä sekoitus shikuwasa tai hauskalta kuulostava hechima eli pesusienikurkku.

Ikigain merkityksestä jäi tämän kirjan perusteella hyvin ristiriitainen vaikutelma. Toisaalta kirjoittajat korostavat ikigain merkitystä japanilaisten onnellisuuden ja pitkän iän selittäjänä, mutta käsittelevät sitä lähinnä referoimalla muiden länsimaisten tutkijoiden näkemyksiä asiasta ja sen vierestä. Esimerkiksi yksi kirjan osio keskittyy käsittelemään flow-tilaa ja erityisesti unkarilais-amerikkalaisen psykologin Csíkszentmihályin flow-tutkimuksia. Mielestäni flow on hieman eri asia kuin ikigai, mutta toki ikigaita eli intohimoa toteuttaessa on helpompi päästä flow-tilaan. On myös kannatettava ajatus pyrkiä löytämään merkityksellisiä kokemuksia arkisista askareista. Osa kirjan esimerkeistä aiheutti kyllä tahattomia naurunpyrskähdyksiä: Jopa Bill Gates väittää tiskaavansa joka ilta. Mitä tulee Ogimin kylän asukkaisiin, he vaikuttavat suhtautuvan ikigaihin hyvin rennosti: Heillä on ikigai, mutta he eivät suhtaudu siihen liian vakavasti. He muistavat ottaa rennosti ja nauttia. Haastattelusitaattien perusteella näiden ihmisten ikigait ovat ystävien tapaamista, puutarhanhoitoa, ruoanlaittoa ja käsitöitä. Siis normaalia elämää. Oman ikigain löytämiseen ei anneta ohjeita. Kirjoittajat kehottavat tutustumaan Viktor Franklin logoterapiaan, jos omien intohimojen tutkiskelu kiinnostaa.

Ikigain käsitettä on länsimaissa käytetty elämässä menestymisen ja erityisesti taloudellisen menestyksen selittäjänä. Seuraa intohimoasi ja menestyt! Vaikka olen sitä mieltä, että jokaisen elämässä tulisi olla merkityksellisiä asioita, vierastan hieman ajatusta, että intohimon pitäisi löytyä aina juuri työstä. Japanissakaan ikigaihin ei perinteisesti liitetä taloudellisia puolia. Tässäkin kirjassa tämä seikka tuodaan esiin, mutta silti kirjan lopussa on erikoinen osio, jossa puhutaan ikigain yhteydestä finanssimaailmaan. Siinä esitellään libanonilaissyntyisen esseistin Nassim Nicholas Talebin termi antihauras, annetaan erikoisia sijoitusvinkkejä ja neuvotaan rajoittamaan Facebookin käyttö 20 minuuttiin päivässä. Jäi hyvin epäselväksi, miten nämä asiat liittyvät japanilaiseen ikigaihin ja Ogimin vanhuksiin. Tämä kuvaa hyvin tämän kirjan sekavuutta.

Kirjan parasta antia on kurkistus Ogimin kylän elämään, johon vaikuttaa kuuluvan paljon naurua, juhlia ja leppoisaa menoa. Olisipa kirjassa avattu näiden ihmisten ajatuksia enemmänkin. Minua kiehtoo myös nuo valitsemani kuvituskuvan neljä naista. Kun etsii iStock-kuvapankista hakusanoilla “okinawa elderly people” saa pari sivullista kuvia näistä neljästä hymyilevästä leidistä, jotka poseeraavat erilaisia taustoja vasten. He ovat siis Okinawan pitkäikäisyyden kasvot. Mikähän on heidän ikigainsa? Ehkäpä Okinawalla asuminen? Ehkä he hymyilevät kuvissa siksi, että heitä huvittaa meidän länsimaalaisten kohkaaminen heidän salaisuuksistaan. Yksi kirjassa haastatelluista vanhuksista toteaa ytimekkäästi: “Ei ole mitään erityistä salaisuutta. Täytyy yksinkertaisesti elää.” Tätä neuvoa aion toteuttaa omassa elämässäni 😂

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 8 – Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi.

Héctor García & Francesc Miralles:
Ikigai – Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain
Ikigai – Los secretos de Jápon para una vida larga y feliz (2016),
suom. Satu Ekman
Gummerus 2019 (kolmas painos)
Saatu lahjaksi

Sinua voisi myös kiinnostaa

Sayaka Murata: Lähikaupan nainen

Haruki Murakami: Tanssi tanssi tanssi

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Hiromi Kawakami: Sensein salkku

Seuraa Kirjaluotsia

elämäntaito Gummerus Ikigai Japani onnellisuus tietokirjallisuus