“Minä en näet tiennyt. Luulin, että puut seisovat pystyssä.. Tajusin juuri, että niiden kädet ovatkin maan sisällä. Katso, katso tuonne – eikö olekin ällistyttävää?” Yeong-hye ponnahti pystyyn ja osoitti ikkunasta ulos. “Ne kaikki ovat ylösalaisin.” Hän nauroi innoissaan. In-hye muisti, että hänen ilmeensä oli ollut toisinaan lapsena samanlainen. Hänen vinot silmänsä olivat siristyneet ja tummuneet aivan mustiksi, ja häneltä oli päässyt yhtä viaton nauru kuin nyt. “Tiedätkö, miten sain sen selville? No, näin unta, että seisoin käsillä… Vartalostani kasvoi lehtiä ja kämmenistäni juuria… Niinpä työnsin sormet multaan. Työnsin ne yhä syvemmälle… Levitin jalat, levitin ne haralleen, koska halusin, että niiden välistä puhkeaisi kukkia…”

In-hye katsoi ymmällään Yeong-hyen kuumeisen kirkkaisiin silmiin.

“Minun täytyy kastella ruumistani. En tarvitse tällaista ruokaa, sisko. Tarvitsen vettä.”

Eteläkorealaisen Han Kangin Vegetaristia lukiessa tulee kuumeinen olo. Vimmalla kirjoitettu pakottaa myös lukemaan vimman vallassa eikä kirjaa voi laskea käsistä ennen viimeisiä sanoja. Luin kirjan yhden illan aikana eikä se päästänyt otteestaan myöskään yön aikana. Voi apua niitä unia! Unista alkaa myös Vegetaristin tarina. Yeong-hye on vaatimaton ja passiivinen vaimo, kunnes alkaa nähdä brutaaleja painajaisia. Unet saavat hänet lopettamaan lihansyönnin kokonaan, mikä on hänen aviomiehelleen ja perheelleen järkytys. Kun järkipuhe ei auta, perhe yrittää turvautua myös pakkokeinoihin. Yeong-hyen isä, ankara patriarkka, yrittää väkisin työntää lihaa tyttärensä suuhun. Se saa epätoivoisen ja nurkkaan ahdistetun Yeong-hyen tarttumaan veitseen ja viiltämään ranteensa. Kun unet eivät vieläkään päästä otteestaan, Yeong-hye menee vielä pidemmälle: kasvissyöjä alkaa itse muuttua kasviksi. Vähitellen hän lakkaa syömästä kokonaan, paljastaa itsensä auringolle kasvaakseen täyteen kukkia ja väittää tarvitsevansa enää vettä ja aurinkoa elääkseen.

Lukija ei pääse kurkistamaan suoraan Yeong-hyen pään sisään, vaan hänen metamorfoosiaan tarkastellaan kolmen sukulaisen silmin. Ensimmäisessä osassa Yeong-hyen aviomies purkaa pettymystään niskuroivaan vaimoonsa, toisessa osassa Yeong-hyen lanko muodostaa seksuaalisen pakkomielteen arvoitukselliseen kälyynsä ja viimeisessä osassa Yeong-hyen sisko yrittää turhaan ymmärtää siskonsa yhä oudommaksi muuttuvia valintoja ja kamppailee oman syyllisyytensä ja voimattomuutensa kanssa. Aviomiehen tympeä tilitys kerrotaan minäkertojan äänellä, kaksi muuta hänkertojan näkökulmasta. Kerrontatapa tuo mieleen Minna Rytisalon Lempin, jossa päähenkilö Lempi ei päässyt itse ääneen, vaan hänen tarinaansa kerrottiin kolmen muun henkilön näkökulmasta. Molemmissa päähenkilö jää mysteeriksi, monitulkintaiseksi.

Yhtä aikaa kauniin surrealistista ja inhorealistista Vegetaristia voi todellakin tulkita monella tapaa. Yhtäältä se on feministinen pamfletti naisen hiljaisesta vastarinnasta patriarkaalista yhteiskuntaa vastaan. Toisaalta se esittää ihmiskehon vallan ja halun kohteena ja pakottaa miettimään mitä omalle ja toisen keholle saa tehdä. Helpoin tie olisi nähdä kirja kertomuksena siitä, millaista on nähdä läheisen ihmisen mielen järkkyvän. Voi tarinan nähdä myös pitkälle vietynä satiirina kasvissyönnistä ja siitä mitä tapahtuu, kun joku uskaltaa poiketa normeista. Länsimaiselle lukijalle kirja on kurkistus korealaiseen kulttuuriin. Ainakin välillisesti kirjan voi myös nähdä kritiikkinä korealaista politiikkaa ja väkivaltaista lähimenneisyyttä kohtaan. Helsingin Sanomien tuoreessa haastattelussa Han Kang kertoo päätyneensä Etelä-Korean kulttuuriministerin mustalle listalle, koska kirjassa käsitellään lähihistorian tapahtumia, joita hallituksen mielestä ei pitäisi muistella. Tosin kyseinen kulttuuriministeri on jo joutunut eroamaan samassa korruptioskandaalissa, joka johti viime viikolla presidentti Park Geun-hyen erottamiseen.

Kirjan kolme osaa on alunperin julkaistu novelleina vuoden välein 2000-luvun alussa ja romaanina 2007. Vuonna 2015 teos käännettiin englanniksi, ja englanninnos voitti Booker-käännöskirjallisuuspalkinnon 2016. Voiton yhteydessä keskusteltiin siitä, että englanninnoksen tekijä Deborah Smith oli vasta hiljattain opetellut korean kielen eikä kukaan pakintoraatilaisista osannut arvioida käännöksen pätevyyttä. Booker-palkinnon siivittämänä kirja on tuon englanninnoksen pohjalta käännetty usealle kielelle, myös suomeksi. Suomesta olisi kyllä löytynyt korean kielen kääntäjiä, mm. Taru Salminen, joka on ansiokkaasti kääntänyt eteläkorealaisen Kyung-sook Shinin romaanin Pidä huolta äidistä suoraan alkuperäiskielestä. Toivottavasti välikielen käyttö ei ole muuttanut Han Kangin sanomaa liiaksi. Ainakin Sari Karhulahden suomennos tuntuu eheältä.

Vegetaristi on tunnelmaltaan vahva, mutta hämmentävän repivä lukukokemus, joka piinaa mieltä arvoituksellisuudellaan ja monitulkintaisuudellaan. Inhosin ja ihastuin vuorotellen. Tällä kirjalla on kyky vetää puoleensa ja työntää luotaan samanaikaisesti. Kauneus ja rumuus kietoutuvat siinä toisiinsa kuin puun juuret. Ihmiskeho on vuoroin sensuelli ja raadollinen. Ihmismieli heikko mutta taipumaton. Kaikki on jotenkin väärin ja oikein samaan aikaan. Kerronta on kiinni reaalimaailmassa, mutta silti jotenkin vinksahtaneen unenomaista. Tästä tuli mieleen Deborah Levyn kerrontatapa, varsinkin pienoisromaanin Uiden kotiin nyrjähtänyt tunnelma. Kaikessa hämmentävyydessään ja ravistavuudessaan Vegetaristi on niitä kirjoja, jotka on vaan pakko kokea.

Helmet-lukuhaasteessa kuittaan kirjalla kohdan 16 – Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja.

Han Kang: Vegetaristi
The Vegetarian (2015), koreankielinen alkuteos ilmestyi 2007.
Suom. Sari Karhulahti (Deborah Smithin englanninnoksesta).
Gummerus 2017.
Arvostelukappale.

Vegetaristi on pohdituttanut myös näissä blogeissa:
Kartanon kruunaamaton lukija
Luettua elämää
Lukuisa
Pieni kirjasto
Reader, why did I marry him?

Booker Etelä-Korea Gummerus Han Kang The Vegetarian Vegetaristi