menu Menu
Han Kang: Ihmisen teot
Etelä-Korea, Gummerus, Käännöskirjallisuus, Kang Han 02/02/2018 4 kommenttia
Blogistanian kirjallisuuspalkinnot 2017 Edellinen Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan & Kansallisteatteri: Mestari ja Margarita | Klassikkohaaste 6 Seuraava

Kun outo ja kuohuttava yö läheni loppuaan ja aamunkoiton sinerrys alkoi levitä sysimustalle taivaalle, ajattelin yhtäkkiä sinua, Dong-ho. Niin, olit kanssani silloin, sinä päivänä. Kunnes jokin osui yllättäen kylkeeni kuin kylmän kangen kärki. Kunnes lyyhistyin maahan kuin räsynukke. Kunnes käsivarteni heilahtivat pystyyn mykästä hädästä asfalttia tömisyttävien askelten ja korviahuumaavina kajahtelevien laukausten riitasointuisessa pauhussa. Kunnes tunsin oman lämpimän vereni kastelevan olkapääni ja niskani. Olit kanssani siihen saakka.

Viime vuonna luin eteläkorealaisen Han Kangin Vegetaristia kuin kuumeen vallassa, eikä tämä juuri suomennettu Ihmisen teot päästänyt yhtään vähemmällä. Melkoisen intensiivinen ja immersoiva lukukokemus on tämä ihmisen pahuutta ja kollektiivista surua tutkaileva taideteos! Ihmisen teot lähtee liikkeelle vuoden 1980 opiskelijamellakoista Gwangjun kaupungissa. Opiskelijoiden mielenilmaus tukahdutetaan ennennäkemättömän julmasti, käytännössä poliisi ja armeija teurasti satoja kansannousuun osallistuneita siviilejä. Monet heistä olivat ensimmäistä kertaa aseen käteensä saaneita lapsia.

Romaani on jaettu seitsemään lukuun, joissa jokaisessa näkökulma vaihtuu johonkin henkilöön, jolla on oma suhteensa vuoden 1980 verilöylyyn. Ensimmäisen luvun poika, Dong-ho, on keskeinen henkilö, sillä muut tarinat kiertyvät tavalla tai toisella hänen kohtalonsa ympärille. Dong-ho on 15-vuotias koululainen, joka etsii mellakassa surmatun ystävänsä ruumista. Etsintä johtaa hänet liikuntasaliin, jonne kuolleita on alettu koota. Poika päätyy auttamaan kahta nuorta naista ruumiiden kirjaamisessa ja siistimisessä. Pahoin silvotut ruumiit on peitetty lakanoilla ja omaisten etsiessä perheenjäseniään Dong-ho joutuu nostamaan lakanaa tunnistusta varten. Kuvottavaa mätänevien ruumiiden hajua yritetään peittää sytyttämällä kynttilöitä. Toisessa persoonassa kirjoitettu luku on poikkeuksellisen voimakas aloitus tälle tarinalle. Tähyilet ympärillesi hämärässä salissa ja annat katseesi viivähtää kynttilöissä, jotka loistavat surmattujen vierellä kuin tyynet silmät.

Toisessa luvussa ääneen pääsee pojan ystävä tai se mitä hänestä on vielä jäljellä. Pojan sielu kohoaa hiljaa ylös ristikkäin pinotusta ruumiskasasta ja tarkkailee miten ruumiit – mukaanlukien hänen omansa – vähitellen muuttuu toukkia kuhisevaksi mädäntyneeksi sohjoksi. Tässä kerronta on ensimmäisessä persoonassa. Kerronta vaihtuu jälleen, kun kolmannessa luvussa seurataan sensuuria vastaan taistelevaa kustannustoimittajaa vuonna 1985. Hänen kustantamastaan joukkopsykologiaa käsittelevästä teoksesta on sensuroitu paksulla yliviivauksella seuraavat rivit: Tätä taustaa vasten meidän on kysyttävä: Millainen ihmiskunta on? Mitä meidän on tehtävä, jotta se olisi jalo eikä julma? Sitä sietää ajatella, etenkin tämän kirjan lukemisen jälkeen.

Romaanissa seurataan vielä vankilassa kidutettua miestä, seksuaalista väkivaltaa kokenutta tehtaantyttöä ja poikaansa surevaa äitiä. He kaikki liittyvät ensimmäisen luvun poikiin. Lopuksi kirjan viimeisessä luvussa ääneen pääsee itse kirjailija Han Kang, jolla on myös oma henkilökohtainen suhteensa Gwangjuniin. Hän oli verilöylyn aikaan 9-vuotias ja juuri muuttanut perheineen Gwangjunista Souliin. Lapsena hän näki valokuvan Gwangjunissa kuolleen naisen silvotusta ruumiista, mistä lähtien hän on yrittänyt ymmärtää tapahtunutta. Aiheen tutkiminen kirjaa varten sai hänet näkemään kauheita painajaisia. Herkemmillä lukijoilla myös tämä kirja voi tulla uniin. Kirjailija ei jarruttele kuvatessaan raakuuksia ja väkivaltaa, mutta on kerronnassa myös kosolti kauneutta ja runollista herkkyyttä.

Olen lukenut aiemmin Etelä-Korean opiskelijamellakoista Kyung-sook Shinin romaanista I’ll Be Right There, joka on juuri suomennettu nimellä Jään luoksesi (Into 2017). Kirjan lukemisesta on jo joitakin vuosia, mutta muistaakseni siinä 80-luvun Soulissa tapahtuneet opiskelijamellakat eivät aivan näin brutaalilla tavalla ryöstäytyneet käsistä, vaikka aika levotonta meno olikin. Jotain hyvää Gwangjun verilöylystä oli, sillä se avasi ihmisten silmiä ja johti maan demokratiakehitykseen. Järkyttävää, että sen käynnistämiseen tarvittiin noin mielipuolinen tapahtumaketju. Ihmisen teot antaa äänen vaiennetuille ja pakottaa ajattelemaan, mitä on olla ihminen.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 15 – Palkitun kääntäjän kääntämä kirja. Kirjan on kääntänyt Sari Karhulahti, joka sai vuonna 2017 Kirjallisuuden valtionpalkinnon. Myös Deborah Smith, jonka englanninnoksen pohjalta Ihmisen teot on suomennettu, on palkittu kääntäjä. Hän voitti Man Booker -palkinnon yhdessä Han Kangin kanssa Vegetaristin käännöksestä vuonna 2016.

Helmet-musahaaste:
Helmet-musahasteessa kuuntelin vähän iloisempaan tunnelmaan saattelevaa korealaista, Bolbbalgan4-tyttöduon levyn Red Planet. Sijoitan levyn kohtaan 7 – Levy, jonka nimessä on väri. Musahaasteessa kuuntelemani musiikki löytyy Spotify-listalta Helmet-musahaaste 2018.

Han Kang: Ihmisen teot

Han Kang: Ihmisen teot
Human Acts (2016),
Deborah Smithin englanninnoksesta suomentanut
Sari Karhulahti,
koreankielinen alkuteos ilmestyi 2014
Gummerus 2018
Kirjastolaina

Muissa blogeissa:
Kirjareppu
Kirjasähkökäyrä
Kirjojen kauneudesta
Lukuisa
Oksan hyllyltä

Etelä-Korea Gummerus Gwangjun verilöyly Han Kang helmethaaste Ihmisen teot


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Hieno bloggaus kirjasta. Ihmisen teot on hieno kakkoskirja Vegetaristin jälkeen. Jään odottamaan mielenkiinnolla seuraavaa suomennosta.

    1. Kiitos kommentista Mai! Viime vuoden lopulla ilmestyi englanniksi Han Kangin The White Book. Olisikohan se seuraava suomennettava teos. Maltankohan odottaa suomennosta vai luenko enkuksi, siinäpä kysymys 🙂

  2. Tämä oli minulle jotenkin hurjan vaikea kirja! Jos tosin se on mahdollista jotenkin positiivisessa mielessä, niin ehdottomasti niin, mutta sain kyllä taistella ja välillä jopa pakottautua tämän seuraan, sellaista lukemisenimua ei oikein tahtonut tulla. Ja samalla, ei sellainen tämän kanssa olisi yhteen oikein sopinutkaan.

    Hieno, järkyttävä ja raa’an tarpeellinen tämä kirja kuitenkin on, olen iloinen että sen luin. Ehkä sen pariin voi joskus vielä palata uudelleenkin.

    1. Tämä ei tosiaan ollut kovin helposti lähestyttävä kirja. Minäkin luin sitä aika lyhyissä pätkissä ja muiden kirjojen rinnalla. Nyt on sattumalta (tämän kirjan jälkeen) tullut luettua peräjälkeen monta hyvin raakaa ja raskasta kirjaa, kansanmurhia, sisällissotia ja muita mielettömyyksiä. Mietin, että pitäisikö lukea jotain kevyempää väliin, mutta eikö mitä, aloitin juuri Kim Leinen Kuilun. Onneksi oma elämä on sen verran tasapainossa, että voi turvallisin mielin hypätä kirjalliseen kuiluun.

keyboard_arrow_up