Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Miksi vieläkin jaksettiin kiistellä housuista ja pitää yllä uskomusta, että housut tekivät naisesta siveettömän ja vaarallisen. Pelättiinkö, että housuissa nainen pinkoisi vikkelämmin pakoon, pääsisi vapaaksi tarpeen tullen, vaeltaisi uusiin maisemiin ja ymmärtäisi, ettei hänen olekaan pakko. Yhtään mitään.

Helga oli itsekin yllättynyt siitä, miten paljon hänellä oli sanottavaa. Kyllä. Hänellä oli ääni. Ei ollut aina ollut, mutta nykyään jo oli.

Entä sitten taskut. Sama ongelma. Tiesivätkö arvoisat salongin työntekijät sitä, että Englannissa naisten äänioikeuden puolesta taistelleet suffragetit olivat vaatineet myös oikeutta taskuihin. He halusivat joskus kulkea miesten tavoin ilman käsilaukkua, jotenkin ne pikkutavarat oli saatava kulkemaan mukana.

Housut ja taskut vaikuttivat mitättömiltä asioilta, mutta nepä olivat yhtä lailla tärkeitä taisteluja. Vaatteen piti sopia naisen vartalon lisäksi myös hänen elämäänsä. Kun sujautti käden taskuun, istahti hajareisin tuoliin ja nojasi vähän taaksepäin, tuntui kuin olisi saanut uuden mahdollisuuden.

– Eveliina Talvitie: Matleena

Eveliina Talvitien Ompelija-trilogian ensimmäisessä osassa huomio keskittyi Helgaan, ompelijaan, joka rakensi itselleen uuden elämän sodanjälkeisessä Suomessa. Vaikka hänen tyttärensä Matleena oli mukana jo silloin, jäi hän enemmän sivuhenkilöksi. Trilogian toisessa osassa katse siirtyykin hänen tarinaansa, mikä tuntuu luontevalta jatkolta. Samalla myös Pori nousee aiempaa näkyvämmin osaksi romaania.

Matleena jatkaa tarinaa 1960-luvun lopulta 1980-luvun puoliväliin, aikaan jolloin nuorisokulttuuri, valmisvaatteet ja muuttuvat ihanteet mullistivat pukeutumista. Matleena työskentelee äitinsä Helgan salongissa, mutta heidän suhteensa ei ole mutkaton. Yhteinen työ yhdistää, mutta vuosien aikana kertyneet pettymykset, väärinymmärrykset ja sanomatta jääneet asiat kulkevat mukana. Äidin ja tyttären välinen jännite muodostaa romaanin emotionaalisen ytimen.

Pidin siitä, että Talvitie antaa tällä kertaa enemmän tilaa myös ympäristölle. Siinä missä Helgassa tapahtumapaikka jäi melko etäiseksi, Matleenassa Pori tuntuu elävältä kaupungilta, joka muuttuu vuosikymmenten mukana. Erityisen kiinnostavaa oli lukea kaupungin kulttuurielämän kehityksestä ja Pori Jazzin varhaisvaiheista. Historialliset yksityiskohdat eivät tunnu päälle liimatuilta taustatiedoilta, vaan ne sulautuvat luontevasti osaksi henkilöiden elämää ja arkea. Talvitie kuvaa tarkasti myös vaateteollisuuden murrosta, kun yksilöllinen käsityö alkaa väistyä teollisen tuotannon tieltä.

Edellisen osan tavoin romaanin vahvuuksia ovat ajankuva sekä ompelijan työn kuvaus. Talvitie kirjoittaa kankaista, leikkauksista, istuvuudesta ja vaatteiden merkityksestä tavalla, joka tekee käsityöstä paljon enemmän kuin ammatin. Vaatteet ovat keino ilmaista itseään, kuulua joukkoon tai erottautua siitä. Samalla ne kertovat yhteiskunnan muutoksista ehkä tarkemmin kuin monet viralliset historiankirjat.

Kiinnostavinta romaanissa oli kuitenkin Matleenan ja Helgan suhde. Helga näyttäytyy nyt toisen ihmisen silmin nähtynä erilaisena kuin ensimmäisessä osassa. Tytär kantaa mukanaan äidin poissaoloja, odotuksia ja ratkaisuja, eikä yhteistä historiaa ole helppo purkaa. Talvitie tavoittaa hyvin sen, kuinka läheisimmät ihmissuhteet rakentuvat usein yhtä paljon vaikenemisesta kuin puhumisesta.

Silti huomasin kokevani samanlaista etäisyyttä kuin Helgaa lukiessani. Vaikka romaanissa tapahtuu paljon ja henkilöt ovat kiinnostavia, en aivan päässyt heidän ihonsa alle. En osaa tarkasti sanoa, mistä tunne syntyy. Ehkä kerronta on tarkoituksella hieman pidättyvää, ehkä henkilöt jäävät suojelemaan sisintään myös lukijalta. Tunnistin heidän ristiriitansa ja ymmärsin heidän valintojaan, mutta syvin emotionaalinen yhteys jäi tälläkin kertaa syntymättä.

Tästä huolimatta Matleena on kiinnostava jatko trilogialle. Erityisesti pidin siitä, kuinka Talvitie yhdistää naisten historian, käsityöläisyyden ja yhteiskunnallisen muutoksen tavallisten ihmisten elämään. Samalla romaani laajentaa ensimmäisen osan maailmaa sekä ajallisesti että paikallisesti. Kun trilogian kolmas osa on jo tiedossa, jää mielenkiinnolla odottamaan, millaiseksi kokonaisuudeksi kolmen sukupolven tarina lopulta rakentuu.

Mainittakoon vielä lopuksi, että luin hiljattain myös Eveliina Talvitien yhdessä Heli Meklinin kanssa kirjoittaman kirjan Persaukinen tahtoo Porschen: Rahanhimoisen elämäntaito-opas. Koska Heli on serkkuni, en ole kirjoittamassa siitä erillistä arviota – tuntuisi vaikealta arvioida objektiivisesti oman sukulaisen elämästä kertovaa kirjaa. Kirja kertoo tanssitaiteilijasta, joka kyllästyy rahattomuuteen ja päättää muuttaa elämänsä suunnan opiskelemalla juristiksi, muuttamalla Tallinnaan ja ryhtymällä asuntosijoittajaksi. En tiedä, millainen työnjako Helillä ja Talvitiellä on ollut kirjan kirjoittamisessa, mutta oli hauskaa tunnistaa sivuilta Helin tuttu huumori ja elämänasenne sekä oppia uusia, paikoin yllättäviäkin asioita hänen elämästään. Kyseessä ei ole mikään perinteinen elämäntaito- tai vaurastumisopas, vaan pikemminkin lämmin, kekseliäs ja elämänmyönteinen selviytymistarina. Siksi haluan mainita sen tässä yhteydessä ja lähettää samalla rakkaat terveiset Helille sekä kiitokset Eveliina Talvitielle siitä, että hän on auttanut tämän tarinan kansien väliin.

Helmet-lukuhaaste 2026:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 47 – Trilogian toinen osa.

Eveliina Talvitie: 
Matleena
Into Kustannus 2026

* Osta kirja Finlandia Kirjasta

Muissa blogeissa:
Kirjasähkökäyrä
Kirjojen kuisketta

Sinua voisi myös kiinnostaa

Anna-Kaisa Linna-Aho: Auringon ääni

Suvi Ratinen: Pakolainen

Eveliina Talvitie: Helga

Anna Englund: Lautapalttoo

Pirjo Toivanen: Rooleja vai rakkautta?

Eveliina Talvitie: Kovakuorinen

Seuraa Kirjaluotsia

äidit ja tyttäret Eveliina Talvitie historiallinen romaani käsityöläiset Matleena muoti Ompelija-trilogia perhesuhteet Pori