Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Sitten se tapahtuu. Asia, jolla ei ole mitään tekemistä elämäni eikä sen kilometrien pituisen elämäntaipaleeni kanssa, jonka piti suojella minua peruuttamattomilta, ikuisilta, sattumaa uhmaavilta laeilta. Se astuu kotiimme kuin tappava vieras. Odottamatta ja kohtalokkaasti. Kuin sairaus, jota ovat poteneet vain muut. Haluan lapsen, Samsa sanoo, ja turrun täysin, niin kuin olisin arsenikkia niellyt. Tiedän vain olevani tyrmistynyt. Kello on kuusi aamulla. Herätyskello on soinut puoli tuntia aikaisemmin, jotta ehtisimme rakastella. Niin hän on päähänpistonsa perustellut. Päivällä hän ei kuulemma näe minua ja yöllä me olemme liian väsyneitä. Tiedän, että väite pätee vain häneen, sillä minun tekee mieli, kun tulen yöllä kotiin ja hän nukkuu. Kaksi kertaa viikossa tuohon järkyttävään kellonaikaan hän pyrkii iskemään herätyskellolla lempeen kipinää. Nousen ylös, harjaan hampaat ja nappaan vyödildon, koska sillä kaikki sujuu nopeammin. Nain häntä ja hän antautuu, ei pahemmin edes liiku. Hän ottaa vastaan halun, jota en hänelle anna, ja saa sen kiertämään kehonsa käytävillä kuin aaveen. Hän tarttuu leukaani, jotta katsoisin häntä samalla kun työnnyn hänen sisäänsä uudestaan ja uudestaan. En nauti, näen vaivaa. Hän suutelee minua, ikään kuin suudelma kätkisi sen sen hiljaisuuden, joka erottaa kaksi ihmismieltä, kun liian etäiset kehot antautuvat toisilleen. Hän suutelee ja kutsuu minua Boulderiksi. Lauetessaan hän huutaa nimeä niin kuin rysähtäisi rikki, niin kuin minä olisin kivi.

– Eva Baltasar: Boulder

Eva Baltasarin pienoisromaani Boulder on niitä kirjoja, jotka eivät korota ääntään – mutta eivät myöskään silittele lukijaa myötäkarvaan. Se on samanaikaisesti niukka ja aistillinen, kova ja häiritsevän avoin. Kertoja on nainen, joka saa rakastetultaan lempinimen Boulder – kivenjärkäle. Nimi osuu tarkasti. Hän on vaikeasti lähestyttävä, omalakinen, kovapintainen. Elämä kulkee laivakokkina satamasta toiseen, ilman halua sitoutua mihinkään pysyvään. Kun hän kohtaa Samsan, suhde vetää hänet pois meriltä Reykjavikiin. Samalla liike pysähtyy – ja alkaa hidas vieraantuminen omasta elämästä.

Boulder on alun perin kirjoitettu katalaaniksi, ja suomeksi sen on kääntänyt Satu Ekman. Teos nousi kansainväliseen tietoisuuteen, kun sen englanninkielinen käännös pääsi vuoden 2023 International Booker -palkinnon lyhytlistalle ja siksi varmasti juuri tämä teos on suomennettu. Se on kuitenkin keskimmäinen osa kolmen romaanin kokonaisuutta, eräänlaista triptyykkiä, jossa Baltasar kuvaa kolmen queer-naisen elämää minämuotoisina kertomuksina. Jää nähtäväksi saadaanko triptyykin muita osia suomeksi.

Eva Baltasar on ennen kaikkea runoilija, ja se näkyy tässäkin romaanissa. Baltasarin kieli on tiivistä, kuvallista ja paikoin hyvinkin outoa, täynnä assosiaatioita, jotka eivät aina avaudu heti. Samalla hän kirjoittaa seksistä suorasukaisesti ja fyysisesti, ilman kiertoilmauksia. Kirjassa on kyse lesboparista, mutta Baltasar ei tee siitä identiteettikysymystä. Hän kirjoittaa suhteesta, jossa toiveet eivät kohtaa. Samsa haluaa lapsen, kodin ja jatkuvuuden. Boulder ei. Kun lapsi tulee, suhde siirtyy uuteen asentoon, eikä Boulder löydä siinä enää paikkaansa. Hän jää sivuun – ei dramaattisesti, vaan hiljaisesti, lähes huomaamatta.

Äitiys näyttäytyy Boulderin näkökulmasta vieraana, lähes käsittämättömänä kokemuksena. Hän tarkkailee Samsan ja lapsen välistä sidettä ulkopuolelta, eikä löydä siihen omaa reittiään. Rakkaus ei katoa, mutta sen muoto muuttuu tavalla, johon hän ei pysty mukautumaan. Lukiessa mieleen nousi väistämättä Camila Sosa Villadan Kesytysteoria, jonka luin hiljattain. Molemmissa kuvataan sateenkaariperheitä ja yritystä asettua johonkin valmiiseen muottiin, joka ei lopulta kanna. Villadalla ilmaisu on räikeämpää ja kaoottisempaa, Baltasarilla hallitumpaa – mutta kummassakaan ei kaihdeta ruumiillisuutta tai seksuaalisuuden suoraa kuvausta. Molemmissa yritetään kesyttää jotain sellaista, joka ei suostu kesytettäväksi.

Boulder on romaani vapaudesta ja sen rajallisuudesta. Siitä, miten vaikeaa on jakaa elämäänsä toisen kanssa, jos ei ole valmis luopumaan omasta liikkeestään. Ja siitä, miten jotkut ihmiset ovat ehkä väistämättä enemmän kivenjärkäleitä – tukevasti paikallaan, mutta silti voimattomia puuttumaan siihen, mitä ympärillä tapahtuu.

Helmet-lukuhaaste 2026:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 12 – Kirjan nimestä ei voi päätellä, millä kielellä kirja on kirjoitettu.

Eva Baltasar:
Boulder
Boulder (2020),
suom. Satu Ekman
Kosmos 2026

* Osta kirja Finlandia Kirjasta

Muissa blogeissa:
Mitä luimme kerran

Sinua voisi myös kiinnostaa

Camila Sosa Villada: Kesytysteoria

Olga Ravn: Minun työni

Kaj Korkea-aho: Äitiä etsimässä

Saara Turunen: Hyeenan päivät

Oksana Vasjakina: Haava

Emma Kantanen: Jos sataa, älä tule

Mercé Rodoreda: Timanttiaukio | Klassikkohaaste 7

Seuraa Kirjaluotsia

äitiys Boulder Eva Baltasar helmet2026 helmethaaste ihmissuhteet pienoisromaani sateenkaarikirjallisuus sateenkaariperhe