menu Menu
Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James
Gummerus, Hooper Emma, Käännöskirjallisuus, Kanada 22/04/2015 0 kommenttia
Kari Hotakainen: Kantaja Edellinen Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi Seuraava

Otto

alkoi kirje, jonka Etta oli kirjoittanut sinisellä musteella.

Olen lähtenyt. En ole koskaan nähnyt merta, joten menen sen rantaan. Älä ole huolissasi, jätin auton sinulle. Voin kävellä. Yritän muistaa tulla takaisin.

Sinun (ikuisesti)
Ettasi.

Näin alkaa Emma Hooperin valloittava esikoisromaani Etta ja Otto ja Russell ja James. Etta on 82-vuotias entinen kyläkoulun opettaja kanadalaiselta preerialta, jolla on kaipuu meren ääreen. Niinpä tämä herttainen ja hieman huonomuistinen rouva pakkaa mukaansa mm. kiväärin, suklaata ja pienen kalan kallon, ja lähtee aamuvarhaisella kävelemään 3200 kilometrin matkan kohti merenrantaa. Kotiin jäävälle aviomiehelleen Otolle hän jättää pöydälle kirjeen ja suosikkireseptinsä. Sitä kanelipullareseptiä täytyy muuten kokeilla!

Valitsemani kuva liittyy Etan matkaseuralaiseen James-kojoottiin, joka tuo kirjaan oman maagisen ulottuvuutensa. Etta ja James käyvät matkan aikana syvällisiä keskusteluja ja auttavat toinen toistaan selviytymään. Välillä Etta ei ole ihan varma kuka on, mutta niitä hetkiä varten hänellä on taskussaan lappu, jossa kerrotaan oman nimen ja iän lisäksi myös tärkeimmät ihmiset, elävät ja ja kauan sitten kuolleet. Yksi heistä lähtee myös Etan perään: naapuri Russell, jolla on oma paikkansa Etan (ja Oton) sydämessä, ja omana haaveena seurata karibujen jälkiä pohjoiseen. Kotiin jäänyt Otto testailee ikävissään Etan reseptejä, hankkii seurakseen Kauraksi nimeämänsä marsun, muotoilee paperimassasta pihan täyteen eläinhahmoja ja kirjottaa Etalle sitkeästi kirjeitä – kirjeitä, joiden osoitteena on vain Etelä-Ontario ja joiden hän tietää palaavan takaisin lukemattomina.

Etan matkan edetessä muistellaan ystävysten Etan, Oton ja Russellin lapsuutta, nuoruutta ja elämän käännekohtia. Lapsuus pienessä maaseutukylässä ei ole helpoimmasta päästä: lapset käyvät koulua vuoropäivinä, kun maatilan töiltään ehtivät. Oton lapsuuden perheessä on viisitoista lasta. Jotta heistä olisi helpompi pitää lukua, jokaisella on nimen lisäksi numero ikäjärjestyksen mukaan. Vogelin lapsikatraaseen sujahtaa vielä yksi uusi tulokas, Russell seitsemän ja puoli, kun Ottoa muutamaa kuukautta vanhempi poika muuttaa naapuritilalle setänsä ja tätinsä luo. Russell auttelee tilalla Vogelin lasten rinnalla ja Otto pitää häntä kuin veljenään.

Molempien poikien elämä mullistuu, kun kyläkouluun tulee uusi opettaja, ikätoveri Etta. Pian kuitenkin sota vie Oton maailmalle ja jalastaan vammautunut Russell jää kotiin maatilalle. Otto käy rintamalta kirjeenvaihtoa Etan kanssa, ja suhde syvenee Oton lyhyen loman aikana. Oton sotiessa Etta ja Russell käyvät yhdessä tansseissa ja pitävät toisilleen seuraa. Tässä olisi kaikki ainekset kunnon kolmiodraamaan, mutta pinnan alla kaihertavasta haikeudesta huolimatta ystävyys heidän kolmen välillä pysyy liikuttavan vankkumattomana loppuun saakka. Syntymättömät lapset yrittävät kaivaa kuilua Etan ja Oton välille, mutta rakkaus on sitkeää kuin Oton tekemä pullataikina.

Etta ja Otto ja Russell ja James muistutti mieleen kaksi viime vuonna lukemaani kirjaa. Rachel Joycen kirjassa Harold Fryn odottamaton toivioretki (WSOY 2014) yllättävälle patikkamatkalle lähtee eläkeläismies Harold. Pidin siitäkin kirjasta kovasti, mutta Etan vaellus taisi sittenkin vetää pidemmän korren. Samoin kuin Haroldille kävi, media kiinnostuu myös Etan erikoisesta retkestä. Haroldin matkaan tarttui suuri joukko ”seuraajia”, mutta onneksi Etta selviää vähemmällä huomiolla: James-kojootin lisäksi seuraan lyöttäytyy hetkeksi omaa henkistä matkaansa tekevä toimittaja Bryony. Mielestäni hänet olisi voinut jättää tarinasta pois. Toinen mieleen noussut kirja on Elizabeth Hayn Alone in the Classroom (McClelland & Stewart 2011), joka sijoittuu samoihin Saskatchewanin preeriamaisemiin ja kertoo myöskin kyläkoulun opettajasta. Valitettavasti tätä kotimaassaan palkittua kanadalaiskirjailijaa ei ole tietääkseni suomennettu lainkaan.

Emma Hooperin kieli on kaunista, soljuvaa ja oivaltavaa, loppu lähes runollista ilotulitusta. Valittua tyyliä tukee hyvin tekstin ilmavuus, sivuja ei ole ahdettu täyteen vaan tyhjää tilaa on paljon. Tarinaa ei ole myöskään selitetty puhki, vaan lukijan tulkinnoille annetaan sopivasti tilaa. Kaikki kirjan henkilöt ovat omalla ainutlaatuisella tavallaan rakastettavia. Kukaan heistä ei ole täydellinen, jokaisella on vahvat kipupisteensä ja vajavaisuutensa. Mutta juuri se tekee heistä niin inhimillisen ihania persoonia. Etta ja Otto ja Russell ja James on monien ylistävien adjektiivien esikoinen: kaunis, maaginen, haikea, koskettava, sympaattinen, originelli ja sydämeen käyvä!

Rakas Etta

Meillä on hyviä ja huonoja päiviä. Sinä sanoit minulle kerran, että täytyy vain muistaa hengittää. Niin kauan kuin pystyy hengittämään, tekee jotain hyvää, sinä sanoit. Hankkiutuu eroon entisestä ja ottaa vastaan uutta. Eli siirtyy eteenpäin. Edistyy. Sinä sanoit, että toisinaan siirtyy eteenpäin, kunhan vain hengittää. Joten älä ole huolissasi, Etta: ainakin minä hengitän edelleen. Sinä olet varmasti melkein perillä, varmasti lähellä merta. Toivottavasti olet. Toivottavasti näet sen. Tällä kirjeellä haluan vain kertoa sinulle tämän: olen täällä, älä ole huolissasi. Olen täällä, hengitän, odotan.
Otto.

Emma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja JamesEmma Hooper: Etta ja Otto ja Russell ja James
Etta and Otto and Russell and James 2015, suom. Sari Karhulahti.
Gummerus 2015.

Ettaan, Ottoon, Russelliin ja Jamesiin ovat tutustuneet myös:
Lumiomena
Leena Lumi
Kirjakaapin kummitus
Kirjasähkökäyrä
Lukuisa
Lukuneuvoja

Lisäys 4.5.2015: Emma Hooper on tulossa Suomeen Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaaleille 22.-23.5.2015. Lauantaina 23.5. hän keskustelee Savoy-teatterin lavalla Maija Vilkkumaan kanssa klo 16.15.

elämänviisaus Emma Hooper esikoiskirja Etta ja Otto ja Russell ja James Gummerrus Kanada vanhuus


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up