menu Menu
Erin Morgenstern: The Starless Sea
Morgenstern Erin, Penguin Books, Ulkomainen kaunokirjallisuus, Yhdysvallat 10/01/2020 2 kommenttia
Petina Gappah: Pimeydestä loistaa valo Edellinen Lucia Berlin: Ilta paratiisissa ja muita kertomuksia Seuraava

Far beneath the surface of the earth, hidden from the sun and the moon, upon the shores of the Starless Sea, there is a labyrinthine collection of tunnels and rooms filled with stories. Stories written in books and sealed in jars and painted on walls. Odes inscribed onto skin and pressed into rose petals. Tales laid in tiles upon the floors, bits of plot worn away by passing feet. Legends carved in crystal and hung from chandeliers. Stories catalogued and cared for and revered. Old stories preserved while new stories spring up around them.
The place is sprawling yet intimate. It is difficult to measure its breadth. Halls fold into rooms or galleries and stairs twist downward or upward to alcoves or arcades. Everywhere there are doors leading to new spaces and new stories and new secrets to be discovered and everywhere there are books.

Erin Morgenstern: The Starless Sea

Erin Morgensternin esikoisromaani The Night Circus muutaman vuoden takaa oli jättimenestys ja valloitti lukijoita ympäri maailmaa, myös Suomessa (Yösirkus, Basam Books 2012). Minäkin viihdyin tuon mystisen sirkustarinan parissa. Nyt Morgensternilta on vuosien tauon jälkeen julkaistu uusi romaani The Starless Sea, joka kuvauksensa perusteella vaikutti juuri sellaiselta tarinoiden taikapölyn kyllästämältä seikkailulta, joka sopii nautittavaksi joululoman kiireettöminä iltoina. Aloitin siis äänikirjan suurin odotuksin. Aika pian alkoi tuntua samalta kuin yhdestä kirjan henkilöstä: Like I am losing my mind, but in a slow, achingly beautiful sort of way. Tämä romaani oli niin turhauttava, että olin tulla hulluksi. Koska en osannut kuitenkaan jättää kirjaa kesken, päädyin koko ajan nostamaan äänikirjan nopeutta. Tuplanopeuskaan ei tuntunut olevan tarpeeksi pelastamaan tästä loputonta symboliikkaa tihkuvasta hunajamerestä. Räpiköin lopulta rannalle, mutta olo oli ikävän tahmea pitkän aikaa.

Tarinan sankari on nimeltään Zachary Ezra Rawlins. Se ei ainakaan jää epäselväksi, sillä nimi koko komeudessaan mainitaan vähintään jokaisen hänestä kertovan luvun alussa jos ei useamminkin. Ilmeisesti tämän on tarkoitus korostaa, että jotain todella merkittävää on nyt tapahtumassa. Zachary Ezra Rawlins näkee lapsena tiiliseinään maalatun oven, joka salaperäisesti kutsuu avaamaan. Zachary Ezra Rawlins ei kuitenkaan avaa ovea ja seuraavalla kerralla ovi on kadonnut. Jää vain epämääräinen kaipaus ja tunne siitä, että hän kuuluu johonkin toiseen paikkaan. Nyt Zachary Ezra Rawlins on parikymppinen opiskelija, jonka mediatutkimuksen opintojen pääaine on videopelit (!), mutta enimmäkseen hän viettää pelien sijasta aikaa kirjallisuuden parissa. Joululomalla kirjastosta tarttuu mukaan erikoinen kirja nimeltä Sweet Sorrows, jossa ei ole mainintaa tekijästä. Kirja sisältää kokoelman irrallisia tarinoita, jotka kertovat maan uumenissa olevasta tunnelien ja huoneiden labyrintista, eräänlaisesta tarinoiden pyhätöstä, joka sijaitsee mystisen tähdettömän meren rannalla. Ovia tuonne taianomaiseen tarinaparatiisiin on ripoteltu sinne tänne tuntemaamme maailmaan ja vain tietyistä testeistä selvinneet voivat niitä avata. Zachary Ezra Rawlins lukee kirjasta tarinan, joka on tarkka kuvaus hänen lapsena kokemastaan oviepisodista. Hänen on saatava tietää miten hän on voinut päätyä kirjaan, joka on kirjoitettu ennen hänen syntymäänsä.

Zachary Ezra Rawlins matkustaa vihjeiden perässä New Yorkiin osallistuakseen salaperäisen kirjasäätiön naamiaisbileisiin. Siellä hän kohtaa uskomattoman komean ja tarinoita korvaan kuiskivan Dorianin (rakkautta ensi silmäyksellä) ja pinkkihiuksisen taiteilija-Mirabelin, eikä mikään ole enää ennallaan. Pian hän pääsee astumaan maalatun oven läpi maailmaan, joka on kaikkea ja paljon enemmän kuin hän kirjan perusteella osasi odottaa. Paljon enemmän. Ensin on tietysti suoritettava pari testiä, juotava taikaliemi ja heitettävä noppaa symboleilla: mehiläinen, avain, miekka, sydän, sulka, kruunu. Sitten aukeavat portit tähän kirjafanaatikon mekkaan, josta löytyy loputtomasti kirjahyllyjä ja toinen toistaan mukavampia nurkkauksia uppoutua hyvään tarinaan. On upeasti valaistuja saleja, tunnelmallisia nurkkauksia ja tietysti kissoja. On keittiö, johon voi lähettää lapulla tilauksen ja saa samantien kaiken mitä ikinä tekee mieli. On vartijoita, suojelijoita, mykkiä akolyytteja. On tyttö, joka putoaa kaninkoloon. On merirosvo, joka rakastuu tyttöön. On meri, joka on tehty hunajasta. On eri aikoihin eksyneitä rakastavaisia. On majatalon pitäjä, joka rakastuu kuuhun. On pöllökuninkaita. Ja aina löytyy uusia ovia ja Narnia-kaappeja, joista pääsee uusiin tarinoihin ja maailmoihin. On myös voimia, jotka haluavat tuhota kaikki ovet. Pahiksena tietysti toisen silmänsä näkemisen lahjan vuoksi luovuttanut jääkarhunainen. Tarinoiden maailma uhkaa tuhoutua ja Zachary Ezra Rawlinsin on tehtävä jotain.

Erin Morgenstern kuljettaa lukijan sellaiseen symbolien, tarinoiden ja pölyisten huoneiden sokkeloon, että happi meinaa loppua. Tämän romaanin idea on kunnianhimoinen, mutta lopputulosta vaivaa symboliähky, juonellinen heppoisuus ja pinnallinen dialogi. Koska Morgenstern on luonut aivan omanlaisensa maailman, sitä täytyy koko ajan kuvata ja selittää. Jatkuvaan kuvailuun kyllästyy eikä siitä lopulta tule hullua hurskaammaksi. Miksi hunajameri, miksi tähdetön? Kaikki jää kuitenkin lukijan pääteltäväksi ja nyt täytyy kyllä sanoa, etten saanut läheskään kaikkia langanpäitä yhdistettyä. Tuntui, ettei tässä kaikessa ollut päätä eikä häntää. Vain loputtomia mytologisia ja kirjallisia viittauksia ja pseudofilosofisia söpöilyjä tyyliin: ”We are all stardust and stories.” / ”Those who seek will find.” / ”A book is made of paper but a story is a tree.” Ehkä suurin ongelma on kuitenkin se, ettei henkilöihin synny oikein mitään yhteyttä. En oikeastaan ollut yhtään kiinnostunut siitä, mitä näille henkilöille lopulta käy. Zachary Ezra Rawlins (okei, lupaan että tämä on viimeinen kerta) on jotenkin ponneton hahmo, joka vain ajelehtii kaiken läpi. Söpö silmälasipäinen ja lainehtivatukkainen videopelitutkija, joka harrastaa lukemista ja retrococktaileja. Positiivista on, että hänen homoudestaan ei tehdä mitään numeroa. Suuri rakkaustarina Dorianin kanssa tulee ihan puskista. Miehet käytännössä viettävät yhden illan lukien kirjoja samassa huoneessa ja seuraavassa hetkessä Dorian julistaa palavia tunteitaan. Pääparin lisäksi lukuisissa oheistarinoissa on muita rakastuneita pareja, joilla on tietysti kaikenlaisia haasteita rakkauden tiellä.

Kerronnallisesti romaani on repaleinen. Päätarinalinjan lomassa luetaan samoja kirjoja ja tarinoita, joita Zachary lukee. Tarinoita annostellaan niin, että joskus lukija on tietoinen jostain tietystä tarinasta ennen kuin päähenkilö on sen lukenut, joskus toisinpäin. Nämä novellimaiset sadut olivat usein kiinnostavampia kuin itse päätarina. Loppua kohden päätarinaankin tulee eri näkökulmia ja vielä Zacharyn ”maanpäällisen” ystävän päiväkirjamerkintöjä. Melkoinen soppa, mutta onneksi äänikirjassa on eri osissa eri lukijat. Palaan alun tunnelmiin ja toistan: tämä kirja on täynnä kangastuksenomaisia tunnelmakuvia, jotka ensin tuudittavat hunajaiseen syleilyynsä, sitten vähitellen imevät sinusta kaiken energian ja ajavat lopulta epätoivon partaalle. Tähdettömän meren satumaisessa satamassa Zachary Ezra Rawlins (anteeksi) istuu kynttilänvalossa kirjastonurkkauksen samettisessa nojatuolissa, siemaisee täydellisesti valmistettua Sidecar-drinkkiään ja vinkkaa silmää: sainpas sinut satimeen!

He wonders when it will end. If it will ever end. He doubts that it will. This is his fate. To have his story end here in this ceaseless anguish surrounded by broken glass and honey.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 16 – Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli.

Erin Morgenstern:
The Starless Sea
Penguin 2019
Äänikirjan lukijat: Dion Graham, Allan Corduner, Fiona Hardingham, Dominic Hoffman, Jorjeana Marie, Bahni Turpin
Kuunneltu Storytelista

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja Erin Morgenstern helmethaaste The Starless Sea


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Kiitos kun varoitit. Harmi, että sitten tällainen tarina. Yösirkuksesta nimittäin pidin.

    1. Minäkin pidin Yösirkuksesta ja tosiaan odotin vastaavaa viihdyttävää ja taianomaistakin lukuelämystä tältä. Selvästi Morgensternilla on ollut paineita tuon menestyneen esikoisen jälkeen, kun on hautonut tätä kirjaa monta vuotta. On tämä saanut Goodreadsissa hyviäkin arvioita. Tuntuu puhuttelevan lähinnä amerikkalaisia nuoria aikuisia, joille Yösirkus on ehkä ollut täräyttävä kokemus tietyssä iässä ja nyt ovat päättäneet rakastaa mitä tahansa Morgensternin kynästä lähtee näin monen vuoden jälkeen.

keyboard_arrow_up