Hän oli ihminen. Ja hän oli takertunut lumouksen verkkoon, joka kiskoi häntä vastakkaiseen suuntaan. Kohti seleesien maailmaa.

Aleia tunsi, kuinka nuo kaksi maailmaa alkoivat liukua vastakkaisiin suuntiin hänen jalkojensa alla. Hän pelkäsi, että vielä kerran railo kasvaisi niin syväksi ja leveäksi, että hänen olisi valittava puolensa pysyäkseen hengissä.

Corildon katsoi häntä silmiin ja odotti, hädin tuskin hengittäen.

“Hyvä on.” Aleia tunsi sanojensa raskauden. “Tulen takaisin.”

Erika Vikin esikoisromaani Hän sanoi nimekseen Aleia julkaistiin viime keväänä ja nyt Kaksosauringot-trilogia jatkuu. Pidin kovasti sarjan avausosasta ja odotukset olivat korkealla jatkon suhteen. Seleesian näkijä lunasti odotukset kirkkaasti. Se on ehkä vieläkin hallitumpi kokonaisuus kuin ensimmäinen osa, mikä pitkälti johtuu siitä, että nyt tapahtumat keskittyvät pääosin yhteen paikkaan, Seleesiaan, ja siellä Ma’Bathaen perheen ympärille. Kirja alkaa siitä mihin ensimmäinen päättyi eli Aleian ja Corildonin matkasta Seleesiaan, jossa he toivovat Corildonin äidin näkijän kykyjen auttavan heitä Aleian salaperäisen lumouksen tulkitsemisessa.

Seleesiassa Aleia kohtaa itselleen vieraan maailman ja tutustuu Ma’Bathaen ylhäiseen sukuun, kuumaverisiin seleeseihin, joiden harteilla lepää sekä kunniaa että vastuuta. Aleia on jo kiintynyt Corildoniin, jonka menneisyyden verho raottuu hänelle lisää, kun hän tutustuu tämän perheeseen. Erityisesti Corildonin äidistä Mathyanasta ja pikkusisaresta Tigranista tulee Aleialle läheisiä. Sen sijaan Corildonin setä Matius, tulielementissään leiskuva kuumapää, aiheuttaa Aleiassa levottomuutta. Aleia myös pelkää lumouksellaan olevansa vaaraksi näille ystävällisille sieluille, jotka ovat ottaneet hänet suojelukseensa. Myös huoli Mateosta, hänen sydämensä valitusta, ja kaikista muista vaarallisella matkalla kohdatuista ystävistä kasvaa, kun meren toiselta puolen kantautuu huonoja uutisia.

Seleesiassa eletään vuotta 524 jälkeen tulilintujen lähdön, mutta näyttää pahasti siltä, että rauhan ajat ovat pian ohi. Ihmisten maailmasta kantautuvat huhut ja huolestuttavat havainnot tulilintujen näyttäytymisistä muuttuvat pian todellisuudeksi. Seleesia ajautuu jälleen sotaan. Ma’Bathaen verenperintö velvoittaa osallistumaan sotaponnistuksiin ja siinä sivussa Aleia altistuu taas uusille vaaroille. Myös Aleian niskaan hengittävä salaperäinen klaani huomaa tilaisuutensa koittaneen. Maailma jakautuu kahtia ja Aleia tuntee seisovansa keskellä kasvavaa railoa.

Kaksosauringot-trilogia on spekulatiivista fiktiota, joka yhdistelee luovasti fantasiaa, steampunkia, villiä länttä ja klassisen seikkailukerronnan perinteitä. Vik on luonut hämmästyttävän vivahteikkaan ja mielikuvitusrikkaan maailman, jossa on myös paljon tunnistettavia piirteitä. Spefin kirjoittaminen on taitolaji, jossa tasapainoillaan mielikuvituksen ja uskottavuuden rajamaastossa. Steampunk-henkisyys tuo tähän sarjaan viehättävää vanhanaikaisuutta, joka Seleesian näkijässä ilmenee erityisesti Ma’Bathaen suvun aristokraattisessa elämässä. On hauska pohtia, miksi juuri joku tietty elementti tunnetusta maailmasta päätyy vaihtoehtotodellisuuteen. Seleesien maailmassa pidetään lemmikkeinä toisaalta lepakkomaisia katraakkeja ja toisaalta ihan tavallisia settereitä. Ma’Bathaen kaksossiskokset soittavat urkujen kaltaista kaksirivistä soitinta ja ratkovat sanomalehdestä sanaristikoita. Seleesien maailmassa on sekä vierasta että tuttua, aivan kuin tutustuisi mihin tahansa vieraaseen kulttuuriin. Se lienee ollut myös Vikin tarkoitus.

Trilogia on kaksoisluokiteltu sekä YA-kirjallisuudeksi että aikuisten romaaniksi. Trilogian parissa viihtyvät varmasti monen ikäiset lukijat, ikä ja lukijan kokemus vaikuttanevat siihen millaisia asioita tarinasta saa irti. Aikuiselle lukijalle avautuu ehkä helpommin tarinan symboliset ulottuvuudet, toiseuden ja muukalaisuuden kokemukset, erilaisuuden pelko sekä median ja päättäjien vastuu uhkakuvien lievittämisessä vs. lietsomisessa. Nuorempi lukija varmasti nauttii vauhdikkaasta ja jännittävästä tarinasta ja romanttisista virityksistä. Erika Vik kertoi Turun Kirjamessuilla, että hänelle on tullut vähän yllätyksenäkin se, että nuoret lukijat ovat niin intohimoisesti suhtautuneet päähenkilöiden romansseihin. Hän ei kuulemma tarkoituksella lähtenyt kirjoittamaan romanttista tarinaa, vaan pikemminkin tutkailemaan yhteiskunnallisia teemoja spefin sallimin keinoin. Silti, onhan siellä säpinää ja sähköä, seleesien toinen pulssi väreilee kuiskausluussa moneen otteeseen. Vik kertoi myös kuulleensa, että äidit suosittelevat sarjaa tyttärilleen ja tyttäret äideilleen. Entä isät ja pojat, mietin myöhemmin. Varmasti kirjasarja tarjoaa viihdettä ja ajateltavaa myös heille.

Pidän siitä, että Vik ei puhkiselittele vaan jättää lukijalle tilaa tehdä päätelmiä. Tällaista huolella tehtyä, ajatuksia herättävää viihdettä voi lämmöllä suositella monenlaisille lukijoille. Kutkuttavaan kohtaan tarina taas jäi, joten jään innolla odottamaan trilogian huipennusta. Sillä välin voi vaikka tutustua tarkemmin seleesien maailmaan ja monitaituri Vikin lumoaviin kuvituksiin osoitteessa seleesia.com. Tai vaikka juoda lasillisen mahjonia ja pelata muutaman erän kampehia 😉

Erika Vik: Seleesian näkijä –
Kaksosauringot II
Gummerus 2017
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Eniten minua kiinnostaa tie
Hyllytontun höpinöitä
Kirjavaras Rere
Kirjavinkit
Kirjojen keskellä
Kirjojen pyörteissä
Minun mielessä
Mustetta paperilla
Pauline von Dahl

Erika Vik fantasia Gummerus Kaksosauringot Seleesian näkijä