menu Menu
Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä
Aviador, Käännöskirjallisuus, Kästner Erich, Saksa 20/03/2024 2 kommenttia
Karolina Ramqvist: Leipää ja maitoa Edellinen Tina Harnesk: Lumeenkylväjät Seuraava

“Stephan hyvä,” Fabian sanoi hiljaa, “on liikuttavaa miten sinä pidät huolta minusta. Mutta en minä ole yhtään sen onnettomampi kuin nykyinen aika. Haluatko sinä tehdä minusta onnellisemman kuin se? Vaikka hankkisit minulle johtajapestin, miljoona dollaria tai kunnollisen naisen jota rakastaa, tai vaikka kaikki kolme yhdellä ja samalla kertaa, ei se onnistu.” Pieni musta vene punainen lyhty peräpeiliin kiinnitettynä lipui pitkin jokea, joka oli vielä mustempi kuin musta alus sen aalloilla. Kukaan ei näyttänyt ohjaavan tuuliajolla olevaa alusta. Fabian kietoi kätensä ystävänsä hartioille. “Kun aiemmin sanoin että käytän aikaani tutkiskelemalla uteliaana löytyykö maailmasta kykyä säädyllisyyteen, se oli vain puoliksi totta. On toinenkin syy siihen että kuljeskelen ympäriinsä. Kuljeskelen siellä täällä ja odotan taas niin kuin silloin, kun sota oli syttynyt ja me tiesimme: nyt meidät tullaan kutsumaan palvelukseen. Muistatko sinä? Koulussa kirjoitettiin aineita ja sanelutehtäviä, opiskeltiin muka vaikka oli ihan se ja sama tehtiinkö tehtävät vai jätettiinkö tekemättä. Meidäthän lähetettäisiin sotaan. Eikö silloin eletty kuin lasikuvun sisällä, kuvun josta hitaasti mutta varmasti ilma pumpataan pois? Me aloimme potkia ja sätkytellä, mutta emme pahankurisuuttamme, ilma vain alkoi huveta. Muistatko sinä? Mistään ei haluttu jäädä paitsi ja meitä kalvoi hirveä elämännälkä koska silloin uskottiin, että edessä oli viimeinen ateria.”

Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä

Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Viime klassikkohaasteesta nappasin lukulistalleni Mrs Karlsson lukee -blogista itselleni tuntemattoman klassikon: Erich Kästnerin Tuuliajolla Berliinissä. Saksalaisia kirjailijoita tulee muutenkin luettua todella harvoin ja tämä kuulosti kiinnostavalta. Samalla ajattelin kuitata sillä Helmet-haasteen kohdan “Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulle”. Sitä en kuitenkaan tee, koska kirjan suomentaja Vesa Tapio Valo ajoittaa jälkisanoissaan kirjan tapahtumat hyvinkin tarkasti syksyn 1930 ja heinäkuun 1931 välille. Hän myös kertoo, että Kästner jätti käsikirjoituksen kustantajalle 27.7.1931 ja se julkaistiin saman vuoden lokakuussa. Pari vuotta myöhemmin se päätyi natsien kirjarovioon, jota Kästner oli itse myös seuraamassa. Iloinen 20-luku on siis kirjassa vain haalea muisto ja päähenkilö Fabian tuntee istuvansa odotussalissa nimeltä Eurooppa eikä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Romaanin sensuroimaton versio julkaistiin maailmalla vuonna 2013 ja suomeksi tosiaan vuonna 2022. Suomentaja Vesa Tapio Valo on tehnyt valtavan hienon työn ja jos päädyt lukemaan tämän Aviadorin julkaiseman käännöksen, älä tee samaa virhettä kuin minä. Kirjan lopussa on melkein 30 sivua suomentajan selityksiä romaaniin luvuittain järjestettynä sekä tiivistelmä Erich Kästnerin elämästä ja työstä. Vaikka liitteet oli kirjan alussa mainittu, tajusin niiden olemassaolon kunnolla vasta luettuani romaanin loppuun. Selityksistä olisi ollut enemmän iloa, jos niihin olisi perehtynyt vaikka jokaisen luvun jälkeen. Nyt olin jo itsekseni googletellut tiettyjä termejä ja jäänyt ihmettelemään toisia, kun ne kaikki olisivat löytyneet selkeästi selitettyinä kirjan lopusta. Romaani ei ole missään nimessä vaikeaselkoinen, mutta lukukokemuksesta saa ehdottomasti enemmän irti, kun perehtyy romaanissa esiintyviin kulttuurihistoriallisiin viittauksiin. Nyt esimerkiksi tiedän, mikä on salaneuvos, johon olen aiemmin tutustunut lähinnä juuston muodossa. Suosittelen siis jokaisen luvun jälkeen tarkistamaan suomentajan selitykset kirjan lopusta. Jälkikäteen niihin oli hankalampaa tutustua.

Tuuliajolla Berliinissä on kuvaava nimi tälle romaanille, joka sijoittuu todelliseen näköalattomuuden ja epävarmuuden aikaan Euroopassa. Tuossa ajassa on pelottavan paljon kaikuja myös omaan aikaamme. Jakob Fabian, jota kirjassa enimmäkseen puhutellaan pelkällä sukunimellään, on lukenut yliopistossa kirjallisuutta, mutta saanut töitä vain mainostoimittajana tupakkatehtaalta. Käynnissä on maailmanlaajuinen lama ja Saksan maksamat sotakorvaukset kiristävät taloutta ja ihmisten hermoja entisestään. Fabian vaeltelee taiteilijaystäviensä kanssa öisin Berliinin kaduilla, ravintoloissa ja seksiklubeilla ja yrittää ymmärtää, mihin maailma on menossa. Kaupungilla törmää usein levottomuuksiin, kun kansallissosialistit ja kommunistit ottavat yhteen verisesti. Fabian on näissä tilanteissa yleensä tarkkailijana eikä asetu millekään puolelle, nähden molempien osapuolten vaatimusten järjettömyyden.

Fabian on terävä ajattelija, mutta hänen nokkava huumorinsa saa hänet usein hankaliin tilanteisiin. Niin hän myös onnistuu saamaan potkut töistään ja liittyy työttömien loputtomaan jonoon. Äidilleen hän ei kehtaa kertoa potkuistaan ja äidin tullessa vierailulle joutuu esittämään edelleen käyvänsä töissä. Niin hän alkaa maleksia kaupungilla myös päivisin. Kaikenlaisia hämärähommia ja kyseenalaisia elättäjiä olisi tarjolla, mutta Fabianin korkea moraali ei niihin taivu. Äidin lisäksi Fabianilla on lämmin suhde ystäväänsä Labudeen. Labude odottaa lausuntoa dosentinväitöskirjastaan, jota hän on viisi vuotta työstänyt valistuskirjailija Lessingistä. Typerän pilan vuoksi Labude luulee väitöksen tulleen hylätyksi ja kaikki menee järkyttävällä tavalla pieleen. Myös Fabianin orastava rakastuminen erääseen Corneliaan saa ikävän käänteen.

Tyylillisesti tämä romaani muistuttaa lähinnä farssia. Henkilöt ovat karikatyyrimaisia ja dialogit yleensä nokkelia ja kuivakan humoristisia. Vaikka kirjassa vieraillaan tiuhaan bordelleissa, seksin kuvaus on usein suorastaan siveellistä. Toisaalta kirjassa on pari brutaalimpaa kohtausta ja myös koskettavia tapahtumia. Hämmennyin romaanin äkillisestä lopetuksesta. En halua sitä paljastaa, mutta jäin pohtimaan, missä muualla olen törmännyt vastaavaan lopetukseen. Siitä jäi jopa tunne, että Kästner yhtäkkiä kyllästyi koko kirjaan ja päähenkilöönsä tai ei vain millään keksinyt mihin tarinansa vie. Koska en muistanut, että kirjan lopussa on lisämateriaalia, en osannut vielä odottaa romaanin loppumista. Senkin takia jäin hetkeksi haukkomaan henkeäni, kun käänsin sivua ja tajusin, että tähän romaani tosiaan loppui.

Romaani on erittäin tunnelmallinen kuvaus levottomasta kaupungista. Berliini ja sen kadut ja kummitukset kuvataan surrealistisesti ja satiirisesti liioitellen, mutta silti vakuuttavasti. Fabian flaneeraa Berliinissä, ja myöhemmin myös Dresdenissä. Hän näkee ympärillään tapahtuvan rappion, samalla kun tajuaa, ettei hänellä ole kykyä muuttaa tilannetta muutoin kuin ilmaisemalla toivoa rationaalisuudesta. Erich Kästner on tullut tunnetuksi lastenkirjoistaan. Monelle lapsuudesta tuttuja kirjoja saattavat olla esimerkiksi *Pojat salapoliiseina, *Lentävä luokka, *Töpö ja Anton ja *Lisen ja Lotten salaisuus. (Linkeistä pääset ostoksille Finlandia Kirjan -sivuille, jos aloit kaivata lapsuuden lempikirjojasi.) Vaikka Tuuliajolla Berliinissä kuvaa synkkää ja turmeltunutta maailmaa, jotain lastenkirjailijalle ominaista lämminhenkisyyttä löytyy tämänkin kirjan kielestä. Fabian pysyy inhimillisenä epäinhimillisessä maailmassa.

Helmet-lukuhaaste 2024:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 24 – Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin.

Erich Kästner: 
Tuuliajolla Berliinissä
Der Gang vor die Hunde (1931),
suom. Vesa Tapio Valo
Aviador Kustannus 2022

Muissa blogeissa:
Donna Mobilen kirjat
Kirjakaapin kummitus
Mrs Karlsson lukee

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

1930-luku Berliini Erich Kästner Eurooppa helmet2024 helmethaaste klassikko lama Tuuliajolla Berliinissä


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Täytyisipä minunkin lukea tämä kirja. Minulla on tuntuma, että nykypäivänä ei ihan hirveästi käännetä saksasta, paitsi joitain dekkarisarjoja. Outoa.

    1. Samaa olen ihmetellyt tai ainakaan omaan tutkaani ei ole tarttunut paljoa saksalaisia romaaneja. Nykykirjailijoista tulee mieleen Jenny Erpenbeck, mutta eipä paljon muuta.

keyboard_arrow_up