menu Menu
Emma Donoghue: Room
Donoghue Emma, Irlanti, Kanada, Macmillan Digital Audio, Ulkomainen kaunokirjallisuus 03/01/2021 0 kommenttia
Lydia Millet: A Children's Bible Edellinen Louise Glück: Uskollinen ja hyveellinen yö Seuraava

In the world I notice persons are nearly always stressed and have no time. Even Grandma often says that, but she and Steppa don’t have jobs, so I don’t know how persons with jobs do the jobs and all the living as well. In Room me and Ma had time for everything. I guess the time gets spread very thin like butter over all the world, the roads and houses and playgrounds and stores, so there’s only a little smear of time on each place, then everyone has to hurry on to the next bit.

Also everywhere I’m looking at kids, adults mostly don’t seem to like them, not even the parents do. They call the kids gorgeous and so cute, they make the kids do the thing all over again so they can take a photo, but they don’t want to actually play with them, they’d rather drink coffee talking to other adults. Sometimes there’s a small kid crying and the Ma of it doesn’t even hear.

Emma Donoghue: Room

Emma Donoghue tuli minulle vasta hiljattain tutuksi, kun luin hänen uusimman romaaninsa, vuoden 1918 espanjantautiepidemiasta kertovan The Pull of the Stars. Tai siis kuuntelin äänikirjana. Se teki niin suuren vaikutuksen, että päätin heti ottaa kuunteluun Donoghuen ehkä tunnetuimman teoksen Room. Kirja on ilmestynyt myös suomeksi nimellä Huone (Tammi 2012, suom. Sari Karhulahti). Siitä on kirjoitettu silloin blogeissa niin paljon, etten jaksa niitä nyt tähän linkata. Varmaan kaikki mahdollinen kirjasta on myös jo sanottu, mutta ehkä tätä äänikirjaversiota ei ole kotimaisissa blogeissa juurikaan käsitelty. Huone on muuten toistaiseksi ainoa Donoghuelta suomennettu teos, toivottavasti ainakin tuo uusin suomennetaan myös.

Kirjan asetelma on luotaantyöntävä. Viisivuotias Jack asuu äitinsä kanssa Huoneessa, joka on pojan koko maailma. Öisin äidin luona käy ”Old Nick”, mutta silloin Jack on jo nukkumassa Vaatehuoneen suljetun oven takana. Jos hän on hereillä, hänen tehtävänsä on laskea montako kertaa äidin sänky natisee. Jack on tosi hyvä laskemaan! Päivät kuluvat tarkan aikataulun mukaan, leikkien, lukien ja jumpaten. Äiti on tosi hyvä keksimään kaikkea luovaa ja kehittävää. Sunnuntaiksi voi pyytää ekstraherkkua, jonka Old Nick joko tuo tai ei tuo. Ja onhan Huoneessa myös televisio, jossa olevat ihmiset ja asiat eivät ole oikeita, sillä Jackin maailmassa on vain Huone ja sen ulkopuolella vain avaruus.

Kirjan asetelmasta tulee mieleen Roberto Benignin elokuva Kaunis elämä (1997), jossa isä luo pojalleen satumaailman keskelle keskitysleiriä. Vanhemman luoma turvallisuuden ilmapiiri on molemmissa se kantava voima, jonka varassa lapsi voi selvitä vaikeimmissakin olosuhteissa suhteellisen vahingoittumattomana. Jackin täyttäessä viisi äiti katsoo, että tämä on tarpeeksi vanha jollain tasolla ymmärtämään tilanteen. Hän alkaa vähitellen totutella poikaa ajatukseen ulkomaailmasta, oikoo valheita joilla on poikaa suojellut ja laatii pakosuunnitelman. Mutta mitä tapahtuu, kun lapsen maailma yhtäkkiä laajenee niin valtavalla tavalla?

Äänikirjana Room on valtava elämys. Kuuntelua on vaikea keskeyttää, joten tuli aika paljon siivottua ja yöunet jäivät vähiin. Neljän lukijan yhteistyö toimii saumattomasti ja etenkin näyttelijä Michal Friedmanin tulkinta Jackista on vaikuttava. Friedman eläytyy Jackin rooliin niin vakuuttavasti, että aluksi luulin lukijaa oikeasti lapseksi ja olin vähän tuohtunutkin: miksi pieni lapsi on laitettu lukemaan tällaista tarinaa! Mutta ei hätää, Michal Friedman on ihan aikuinen naisnäyttelijä ja kokenut äänikirjojen lukija. Itse asiassa Friedmanin oma tarina on myös surullinen. Pian äänikirjan julkaisun jälkeen hän menehtyi traagisesti epäonnistuneen keisarinleikkauksen seurauksena, onneksi kaksosvauvat selvisivät. Löysin tämän tiedon kesken äänikirjan kuuntelua ja se sai tietysti entisestään nieleskelemään kyyneliä kuunnellessa.

Donoghue on luonut Jackille aivan omanlaisensa puhetavan ja erikoisesta kasvuympäristöstä johtuvan tavan reagoida asioihin ja Friedman onnistuu lukiessaan tulkitsemaan kaikki sävyt juuri kohdilleen. Donoghue on tehnyt rohkean ratkaisun kertoessaan koko tarinan Jackin näkökulmasta ja se onkin tämän romaanin ainutlaatuisuuden ydin. Lapsen näkökulma suojelee myös lukijaa pahimmalta ja tuo tarinaan toivoa, lämpöä ja huumoria. Toisaalta lapsen pään sisällä oleminen myös alleviivaa tilanteen järkyttävyyttä, kun lukija tietää totuuden siitä mitä Jackin laskemat sängynnatinat tarkoittavat. Äänikirjassa Jackin viaton ääni monesti vihlaisee.

Vaikka tarina kerrotaan Jackin näkökulmasta, pääsevät kirjan aikuisetkin ääneen dialogin muodossa. Donoghue onnistuu upeasti välittämään Jackin havaintomaailman kautta myös aikuisten reaktiot. Lukija kyllä tietää mitä tarkoittaa kun äiti välillä menee ”pois päältä”. Jackin havainnot ulkomaailman aikuisista ovat myös osuvia. Hän on elänyt niin symbioosissa äitinsä kanssa, ettei voi ymmärtää vanhempia, jotka eivät edes tunnu huomaavan lapsiaan. Kirjan pohjalta on tehty myös elokuva, jonka Emma Donoghue on itse käsikirjoittanut. Elokuva sai neljä Oscar-ehdokkuutta ja äitiä esittänyt Brie Larson sai roolistaan parhaan naispääosan Oscarin, Baftan, Golden Globen ja SAG-palkinnon. Katsoin elokuvan trailerin ja itketti niin paljon, etten tiedä pystynkö katsomaan koko elokuvaa.

Helmet-lukuhaaste 2021:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 5 – Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan.

Emma Donoghue:
Room
Macmillan Digital Audio 2010
Äänikirjan lukijat: Ellen Archer, Michal Friedman, Robert Petkoff, Suzanne Toren
Kuunneltu Storytelista

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja Emma Donoghue helmet2021 helmethaaste Huone lapsikertoja psykologia raiskaus Room selviytymistarina vankeus


Edellinen Seuraava

Vastaa

keyboard_arrow_up