As he walked slowly up to the bedroom, he thought that now, after all these years, he was finally becoming a grownup. What did he mean by that? That he was finally beginning to understand the multitudinous aspect of people. He was amazed by it, really, now that he thought about it. In his study of history, he had learned about the leaders, and the various groups involved, but he had some how missed this fact about every single person: that they held within themselves a vast, unknowable universe. And he understood that it could make a person lonely; people had to take and give to one another whatever they could. If it was not enough … Well, then it meant one just had to be a grownup.

– Elizabeth Strout: The Things We Never Say

Elizabeth Strout kuuluu niihin kirjailijoihin, joiden uutta teosta odotan aina poikkeuksellisella innolla. Olen pitänyt erityisesti siitä tavasta, jolla hän kirjoittaa tavallisista ihmisistä niin, että heidän arkisista huolistaan kasvaa jotain yleisinhimillistä ja syvästi koskettavaa. Siksi odotin paljon myös romaanilta The Things We Never Say, joka esittelee kokonaan uusia henkilöitä Stroutin aiempien tuttujen maailmojen sijaan. Sen keskiössä ovat ihmiset, jotka kantavat mukanaan surua, yksinäisyyttä, pettymyksiä ja salaisuuksia – asioita, joista ei puhuta ääneen, joskus siksi että halutaan suojella muita, joskus ehkä itseä.

Romaanin päähenkilö on historianopettaja Artie Dam, joka on oppilaidensa keskuudessa pidetty ja arvostettu opettaja. Hän on niitä aikuisia, jotka jäävät nuorten mieleen vielä vuosienkin jälkeen. Yksityiselämässään Artie on kuitenkin eksyksissä. Menneisyyden tapahtumat painavat häntä, maailman tila ahdistaa ja tulevaisuus näyttää synkältä. Vaikka Artie ei ollut minulle yhtä läheinen hahmo kuin monet Stroutin aiempien romaanien päähenkilöt, hänen ympärilleen rakentuva ihmissuhteiden verkosto piti otteessaan.

Pidin erityisesti Artien ja hänen aikuisen poikansa suhteesta, joka muuttuu ja syvenee romaanin aikana. Myös ystävyyssuhteet ovat kirjassa tärkeitä. Erityisen kiinnostava on Artien läheinen ystävä, jonka poliittiset näkemykset poikkeavat hänen omistaan. Aikana, jolloin erimielisyydet näyttävät yhä useammin katkaisevan ihmissuhteita, Strout muistuttaa, että yhteys toiseen ihmiseen voi olla arvokkaampi kuin täydellinen yksimielisyys.

Vaikka kirja on vain hieman yli kaksisataasivuinen, sen sivuille mahtuu hämmästyttävän paljon elämää ja isoja teemoja. Mielenterveyden haasteet, itsemurhat, uskottomuus, yksinäisyys, suru ja ikääntymisen mukanaan tuoma hauraus kulkevat tarinan mukana. Taustalla näkyy myös nyky-Amerikka poliittisine jakolinjoineen, maahanmuuttovastaisine asenteineen ja kasvavine pelkoineen, vaikka Strout ei juuri nimeä ajankohtaisia tapahtumia tai henkilöitä suoraan.

Yksi romaanin kantavista teemoista on yksinäisyys. Eräässä kohdassa Artie mainitsee lukevansa kirjaa eräästä äreästä vanhasta naisesta Mainessa, joka ymmärsi, että ihminen voi kuolla yksinäisyyteen. Stroutin pitkäaikaiset lukijat tunnistavat viittauksen heti Olive Kitteridgeen. Tuo pieni hetki tuntui kirjalliselta silmäniskulta uskollisille lukijoille.

Kirjan nimi, The Things We Never Say, viittaa kaikkeen siihen, mikä jää sanomatta. Henkilöhahmot kantavat sisällään ajatuksia ja tunteita, joita he eivät uskalla tai osaa pukea sanoiksi. Nämä vaietut asiat leijuvat tarinan yllä kuin ukkospilvet. Samalla romaani kysyy, kuinka hyvin lopulta tunnemme edes kaikkein läheisimmät ihmiset – tai itsemme.

Ehkä juuri tässä Strout on parhaimmillaan. Hän kirjoittaa surusta, yksinäisyydestä ja epävarmuudesta, mutta löytää niiden keskeltä myös lämpöä, huumoria ja inhimillistä yhteyttä. Vaikka The Things We Never Say ei noussut omissa kirjoissani aivan Elizabeth Stroutin parhaiden teosten joukkoon, se muistutti jälleen siitä, kuinka poikkeuksellisen taitava hän on kuvaamaan ihmisiä sellaisina kuin he ovat: ristiriitaisina, hauraina ja silti jatkuvasti toistensa puoleen kurkottavina.

Helmet-lukuhaaste 2026:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 43 – Uusin kirja lempikirjailijaltasi.

Elizabeth Strout: 
The Things We Never Say
Penguin Audio 2026
Äänikirjan lukija: Robert Petkoff

Sinua voisi myös kiinnostaa

Elizabeth Strout: Tell Me Everything

Elizabeth Strout: Lucy by the Sea

Elizabeth Strout: Oh William!

Elizabeth Strout: Pikkukaupungin tyttö – Amy ja Isabelle

Elizabeth Strout: Olive, Again

Elizabeth Strout: Olive Kitteridge

Elizabeth Strout: Anything is Possible

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja Elizabeth Strout englanninkielinen helmet2026 helmethaaste ihmissuhteet The Things We Never Say yksinäisyys