Riding over the bridge – in the back of my own taxi that evening – I suddenly remembered times early in our marriage in our Village apartment when I had felt terrible. It was about my parents, and the feeling that I had left them behind – as I had – and I would sometimes sit in our small bedroom and weep with a kind of horrendous inner pain, and William would come to me and say, “Lucy, talk to me, what is it?” And I would just shake my head until he went away.

What a really awful thing I had done.

I had not thought of this until now. To deny my husband any chance of comforting me –– oh, it was an unspeakably awful thing.

And I had not known.

This is the way of life: the many things we do not know until it is too late.

Elizabeth Strout: Oh William!

Tätä on odotettu! Elizabeth Strout palaa rakastetun romaanihenkilönsä Lucy Bartonin pariin uudessa romaanissaan Oh William! Romaaneista My Name is Lucy Barton ja Anything is Possible tuttu kirjailija Lucy Barton on tässä romaanissa hiljattain jäänyt leskeksi ja kääntyy surussaan myös ensimmäisen aviomiehensä Williamin puoleen. Vaikka heidän erostaan on jo vuosikymmeniä, Lucy ja William ovat onnistuneet pysymään hyvinä ystävinä, onhan heillä kaksi nyt jo aikuista tytärtäkin. Lucyn oma suru jää kuitenkin taka-alalle, kun 71-vuotiasta Williamia kohtaa kriisi. Williamin nykyinen vaimo on jättänyt miehensä ja häipynyt teini-ikäisen tyttären kanssa ilmoittamalla asiasta pelkällä lapulla. Lisäksi vaimolta lahjaksi saatu geenitutkimus on paljastanut, että Williamilla saattaa olla siskopuoli Mainessa. William pyytää Lucya mukaan henkiseksi tueksi Maineen selvittämään, onko sisko todella olemassa.

Lucy on kirjassa 63-vuotias ja julkaissut jo useita palkittuja kirjoja, osin omaelämäkerrallisia. Hänet siis tunnistetaan jopa pikkukaupungin kirjastossa Mainessa, jonne hän saapuu ex-miehensä kanssa tutkimaan Williamin äidin Catherinen menneisyyttä. Se on ollut tiedossa, että Catherine jätti ensimmäisen miehensä ja karkasi avioon saksalaisen sotavangin, Williamin isän, kanssa. Käynti Mainessa tuo kuitenkin esiin uusia yllättäviä puolia Lucyn edesmenneestä anopista, jota Lucy rakasti ja piti kuin omana äitinään. Mainen aavemaisiksi autioituneet kylät muistuttavat Lucya kipeästi myös omista juurista ja ankarasta lapsuudesta Illinoisin maissipeltojen keskellä. “Ei mistään” kotoisin oleva Lucy kokee itsensä edelleen näkymättömäksi, vaikka onkin saavuttanut elämässään monella mittapuulla paljon. Lapsuudessa muodostunut minäkuva istuu tiukassa ja lapsena koetulla turvattomuudella on pitkät jäljet.

Oh William! syventää jälleen kuvaa Lucysta itsestään ja samalla laajentaa katsetta Lucyn läheisiin. Koska Lucy on kirjan kertoja, hän myös annostelee lukijalle muistot, huomiot ja havainnot haluamallaan tarkkuudella. Sävy on jutusteleva, päiväkirjamainen, intiimi. Lucy saattaa alkaa kertoa jotain, mutta äkisti lopettaakin kesken lauseen ja ilmoittaa, ettei halua puhua asiasta tai henkilöstä enää. Ja sitten taas myöhemmin kertoo kuitenkin. Paljon on myös tulkittavissa rivien välistä ja siitä, mitä jätetään sanomatta. Nautin Stroutin kerronnasta aina valtavasti, mutta tässä romaanissa on jotain erityisen sykähdyttävää. Kuin rakas ystävä avaisi ikkunan sisimpäänsä. Ja miten paljon tunnetta ja merkitystä voikaan ladata kahteen kirjaimeen: Oh!

Lucyn ja Williamin suhteen historia ja nykyhetki tulee käsiteltyä tarkoin nyanssein. Se ei suinkaan ole täydellinen ihmissuhde, molemmilla on kaduttavaa omassa käytöksessään. Williamin syrjähypyt olivat yksi syy eroon, mutta ei koko kuva. Merkityksellistä on se side, joka on eron jälkeen venynyt mutta ei koskaan napsahtanut kokonaan poikki. Yhtenä yhdistävänä tekijänä tietysti lapset, mutta myös keskinäinen kunnioitus, menneen yhteiselon emotionaalinen kaikupohja ja hyvät muistot, joista haluaa pitää kiinni. Vaikka suhde oli tuulinen ja toisen käytös ja maneerit olivat välillä tehdä hulluksi, Lucylle William merkitsee edelleen turvaa. Ja nyt kun ei olla enää yhdessä, uskaltaa jo sanoa suoraan liian lyhyistä khakihousujen lahkeista. Oh William!

Stroutin kirjallinen maailma on täynnä toisiinsa limittyviä verkostoja. Kun Lucy ja William matkustavat Maineen, lukijassa läikähtää: Olive Kitteridge asuu täällä! Olivea ei tavata, mutta Amyn ja Isabellen kotikaupunki Shirley Falls mainitaan ja Burgessin pojat, joihin en vielä ole ehtinyt tarkemmin tutustua. Mainesta on kotoisin myös itse Elizabeth Strout. Kirjassa ei olla Mainen rannikon pittoreskeissa turistikohteissa vaan köyhissä, rapistuneissa ja syrjäytyneissä maaseudun pikkukaupungeissa. Lucyn ja Williamin reissullaan näkemä maisema on lohduton. Ei ihme, että Lucy kokee valtavaa onnea palatessaan kotiin ja nähdessään lentokoneen ikkunasta kotikaupunkinsa siluetin: As I looked out the window at New York City, I felt what I have almost always felt when I have flown into New York, and that was a sense of awe and gratitude that this huge, sprawling place had taken me in–had let me live there.

Romaani julkaistaan suomeksi Tammen Keltaisessa kirjastossa huhtikuussa 2022, Kristiina Rikmanin suomentamana. Voi William!

Helmet-lukuhaaste 2021:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 24 – Kirjan nimessä on kysymysmerkki tai huutomerkki.

Elizabeth Strout: 
Oh William!
Viking 2021
Oma ostos

Sinua voisi myös kiinnostaa

Elizabeth Strout: Lucy by the Sea

Elizabeth Strout: Pikkukaupungin tyttö – Amy ja Isabelle

Elizabeth Strout: Olive, Again

Elizabeth Strout: Olive Kitteridge

Elizabeth Strout: Anything is Possible

Seuraa Kirjaluotsia

#booker2022 avioliitto Elizabeth Strout englanninkielinen entiset puolisot Lucy Barton Maine menneisyys muistot Oh William!