menu Menu
Elizabeth Montagu: Honourable Rebel
Elämäkerta, Iso-Britannia, Montagu Elizabeth, Montagu Ventures Limited 07/08/2019 2 kommenttia
Marilynne Robinson: Gilead Edellinen Paul Auster: Kuun maisemissa Seuraava

When one of the ships moved purposefully towards the quay, our spirits rose immediately; this manoeuvre was clearly the precursor of the promised evacuation and no one regretted having to leave. The crowd was getting impatient, and there were loud cheers and cries of ”Let’s go!” When the gangplank was dropped, there was a strange silence and then more cheers. It was with a sense of shock that I realised that what had seemed impossible had now come to pass. It seemed like a bad dream. I loved France, I loved Roland, and I still wanted to believe what he had told me. So while everyone pushed and struggled to get on board, I merely stood back and watched them. Then Philip Cadet of The Times ran back to me. ”Aren’t you coming?” he asked desperately. ”No,” I replied flatly. But he persevered. ”Don’t you realise what could happen to you in German hands? You’re quite mad, you know!” I took his hand but just shook my head. He wished me luck and ran back up the gangplank.

[…]

I now asked myself why had I refused to leave. There were the profound ties I had to the Continent, both human and ideological, and I suppose these then seemed more important than those I had in England. However, all these years later, I realise it was a crazy decision brought about by poor health and my inability to think rationally. But I have never regretted it, for that decision proved to be another turning point and the beginning of a new and extraordinary phase of my life.

Elizabeth Montagu: Honourable Rebel

Palaan vielä kerran kesälomamme ihanaan Englannin reissuun ja tällä kertaa alkuun suoranainen matkailuvinkki! Syy reissuumme oli pojalle 10-vuotislahjaksi luvattu käynti World of Top Gear -automuseossa. Poika on BBC:n Top Gear -sarjan suuri fani ja katsoo sitä vähintään jakson päivässä. Tästä pakkomielteestä on poikinut jotain hyvääkin, sillä sarjaa seuraamalla poika on oppinut englantia hämmästyttävän hyvin ja puhuu sitä tietysti Jeremy Clarksonin aksentilla. Speed and power! Jostain toisesta auto-ohjelmasta poika sai tietää, että Englannissa on Top Gear -autoja esittelevä museo. Sinne oli siis päästävä! Kun huomasimme, että paikka sijaitsee puolen tunnin ajomatkan päässä ystävämme kotoa, ei löytynyt syytä miksei pojan unelmaa voisi toteuttaa.

Jos ihmettelet miksi höpisen Top Gear -sarjasta ja autoista tämän 1900-luvun alussa syntyneen Elizabeth Montagun omaelämäkerran yhteydessä, vakuutan että siihen on erittäin hyvä syy. Museo nimittäin sijaitsee Elizabethin kotikartanon mailla The Beaulieussa, New Forestin metsässä. The Beaulieu on ollut saman Montagu-suvun omistuksessa 1500-luvulta lähtien. Elizabethin isä John Douglas-Scott-Montagu, 2nd Baron Montagu of Beaulieu oli autoilun pioneereja Englannissa ja Elizabethin veli Edward Douglas-Scott-Montagu, 3rd Baron Montagu of Beaulieu perusti sukukartanon maille kansallisen automuseon ja avasi sukutilan yleisölle. Häntä saamme siis kiittää siitä, että samalla päiväretkellä koko perhe voi nauttia mahtavista kulttuurielämyksistä. Pojan mielestä koko paikka oli paras missä hän on koskaan käynyt ja täytyy sanoa, että minäkin nautin retkestä valtavasti. Upean automuseon ja sen mahtavan Top Gear -maailman lisäksi pääsin vierailemaan Elizabethinkin kotina toimineessa Beaulieu Palace Housessa, paikalla 1200-luvulta asti olleen luostarin raunioissa sekä viktoriaanisissa kukka- ja keittiöpuutarhoissa. Käväisimme myös vakoojamuseossa, sillä Beaulieun mailla on koulutettu vakoojia sodan aikaan. Ja koko paikka sijaitsee kuvan kauniissa New Forestin metsässä, jossa ponit, lehmät ja aasit kuljeskelevat vapaina.

Opastetulla kierroksella Beaulieu Palace Housessa kuulin monta kiinnostavaa tarinaa talon kiehtovista vaiheista ja sitä asuttaneista ihmisistä, joista osa on palannut taloon myös kummittelemaan. Valitettavasti kummituksia en onnistunut näkemään, mutta kiinnostuin erityisesti erään Montagu-suvun jäsenen tarinasta. Elizabeth Montagu kuulosti juuri sellaiselta yönaiselta, jonka uskomatonta elämäntarinaa voisin ajatella unettomina öinä. Ja kuinka ollakaan, hänen omaelämäkertansa löytyi museon kaupasta. Kirjan pohjalta on myös tehty dokumentaarinen draamaelokuva. Suuremman luokan elokuva on tekeillä Elizabethin isään liittyen. Oppaamme kertoi, että Martin Scorsese on tuottamassa elokuvaa nimeltä Silver Ghost, joka kertoo tarinan Rolls-Roycen ympäriltä. Elizabethin isä John Douglas-Scott Montagu oli Charles Rollsin ja Henry Roycen läheinen ystävä. Johnilla oli salainen suhde sihteerinsä Eleanor Velasco Thorntonin kanssa, jonka sanotaan toimineen Rolls-Roycen ikonisen Spirit of Ecstasy -keulafiguurin mallina. Johnin ja Eleanorin rakkaustarina sai karmivan lopun. Eleanor Thornton sai surmansa 30. joulukuuta vuonna 1915 höyrylaiva Persialla Kreetan edustalla. Saksalainen sukellusvene ampui torpedon  kohti matkustajalaivaa, jolla Eleanor ja John olivat matkalla Intiaan. Johnin luultiin myös kuolleen, mutta hänet pelastettiin muutama päivä myöhemmin toiseen laivaan. Matkalla kotiin hän luki sanomalehdestä oman muistokirjoituksensa sekä tiedon, joka mursi hänet: rakas Eleanor oli kuollut. Myös Elizabeth kirjoittaa tästä kirjassaan ja myöntää, että isän suhde Eleanoriin taisi olla myös Elizabethin äidin tiedossa ja hiljaa hyväksymä.

Sitten itse Elizabethiin ja hänen kiehtovaan omaelämäkertaansa. Elizabeth syntyi 1909 ja oli perheen toinen tytär. Koska perheeseen ei ollut syntynyt kaivattua poikaa ja Elizabethin parikymmentä vuotta vanhempi sisko oli aiheuttanut pahennusta perheessä, Elizabethista kasvatettiin sukutilan perijää. Hänen isänsä kohteli tytärtään kuin kaipaamaansa poikaa ja nuori Elizabeth sai osallistua metsästysretkille ja opetella kalastamaan. Isä siirsi tyttärelleen myös rakkauden autoihin ja vaati, että Elizabeth opettelee myös automekaniikkaa ja -huoltoa ajotaidon lisäksi. Näistä taidoista olikin hyötyä sodan aikana, kun Elizabeth ajoi Ranskassa ambulanssia!

Elizabeth ei ollut perijän roolistaan kovin innostunut ja olikin helpottunut, kun velipuoli Edward syntyi Elizabethin ollessa 17-vuotias. Elizabethin äiti oli kuollut joitain vuosia aiemmin espanjantautiin ja isä mennyt uudelleen naimisiin. Kauan odotetun pojan syntymä vapautti Elizabethin luomaan oman polkunsa. Ensin oli äitipuolen toiveesta astuttava muodollisesti seurapiireihin eli osallistuttava lukuisiin debytanttitanssiaisiin, jotka huipentuivat vierailuun kuningattaren luona. Elizabeth ei tosin ollut kovin innokas debytantti. Laajasti taiteesta, musiikista ja kulttuurista kiinnostunut Elizabeth halusi toteuttaa itseään. Hän opiskeli näyttelemistä (opiskelutoverinaan Vivien Leigh) ja menestyikin pari vuotta näyttelijänä esimerkiksi Lontoon West Endissä. Levoton sielu tahtoi kuitenkin matkustella ja Elizabethin laaja ystäväpiiri kirjailijoita, taiteilijoita, muusikoita ja diplomaatteja ympäri Eurooppaa kiskoivat häntä uusiin suuntiin. Sujuvasti ranskaa, saksaa ja italiaa puhuva Elizabeth oli kuin kotonaan eurooppalaisten intellektuellien piireissä.

Lähes koko 30-luvun Elizabeth matkusteli Manner-Euroopassa, lähinnä Italiassa, Ranskassa sekä Sveitsissä, jossa hän opiskeli musiikkia. Taiteellisen lahjakkuuden lisäksi hän oli hyvin kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja seurasi huolestuneena äärioikeistolaista liikehdintää Euroopassa. Hän sai myös töitä toimittajana, mutta sodan syttyessä yllättäen torjui The Timesin tarjoaman työn ja liittyi vapaaehtoisena naisten ambulanssijoukkoihin. Hänen yksikkönsä lähti Ranskaan auttamaan sotaa pakenevia. Elizabeth oli hyvin innokas päästessään käytännössä auttamaan sotaponnisteluissa, mutta keuhkokuume sai hänet niin heikkoon kuntoon, että hän joutui välillä sairaslepoon Sveitsiin. Kun englantilaiset evakuoitiin Ranskasta kesäkuussa 1940, Elizabeth ällistytti kaikki, itsensä mukaan lukien, jättäytymällä viime hetkellä pois laivasta. Hän ei ollut valmis jättämään rakasta Manner-Eurooppaa. Hän piileskeli ystävien luona Etelä-Ranskassa ja lopulta pakeni Sveitsiin välttyen täpärästi jäämästä Gestapon vangiksi. Kuten moni muukin asia Elizabethin elämässä, pakomatka oli kuin suoraan elokuvasta.

Sveitsissä Elizabeth rekrytoitiin Yhdysvaltojen toimesta tiedustelun palvelukseen ja hänen tehtävänään oli mm. kerätä tietoa saksalaiselta kaksoisagentilta, joka osallistui myöhemmin Hitlerin epäonnistuneeseen salamurhaan. Salaisen tiedustelupestinsä peitetyönä Elizabeth perusti teatteriseurueen, mikä sodan jälkeen johti hänet myös elokuvan pariin. Elizabeth oli dialogiohjaajana ja käsikirjoittajana lukuisissa elokuvissa, joista tunnetuin on Graham Greenen tekstiin pohjautuva Kolmas mies, pääosissa Orson Welles ja Joseph Cotten. Myöhemmin hän perusti ystävänsä kanssa tuotantoyhtiön, joka erikoistui laadukkaiden mainosten ja tv-elokuvien tekoon.

Elizabeth oli monipuolinen lahjakkuus, mutta selvästi myös helposti kyllästyvä. Hän tuntui menestyvän kaikessa mihin ryhtyi, mutta menetti pian mielenkiintonsa ja halusi kokeilla jotain uutta. Voi olla, että hän oli persoonana myös hankala, sillä aika usein yhteistyö loppui määräajan päätyttyä. Tätä hän ei tietenkään omaelämäkerrassaan suoraan myönnä. Kaiken edellä mainitun lisäksi hän ehti kokeilla työskentelyä mm. mallina, kääntäjänä, kuuluisan kapellimestari Toscaninin assistenttina, Fortnum & Masonin ulkomaan myyntineuvottelijana ja kirjoittipa vielä kehutun oopperalibreton. Ja kirjailijaksikin häntä voisi tituleerata tämän kiehtovan omaelämäkerran ansiosta!

Elizabethin ympärillä pyöri vuosien varrella paljon rikkaita kosijoita (mm. eteläafrikkalainen timanttimiljonääri), mutta yksi toisensa jälkeen sai häneltä rukkaset. Sen sijaan hänellä oli lukuisia naimisissa olevia rakastajia ja lisäksi hän tunsi vetoa naisia kohtaan. Elizabeth liikkui vapaamielisissä taiteilijapiireissä, joissa suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin oli sallivampaa kuin yhteiskunnassa yleisesti. Elizabethin veli Edward oli biseksuaali ja tuomittiin jopa vuodeksi vankilaan ”homoseksuaalirikoksesta ja siveettömyydestä”. Hän oli viettänyt viikonloppua kahden miespuolisen ystävänsä kanssa suvun mailla olevassa mökissä. Hurjaa! Häntä tosin syytettiin myös vakavammasta rikoksesta, 14-vuotiaan partiopojan hyväksikäytöstä, mutta hän kiisti jyrkästi syyllisyytensä eikä näyttöä löytynyt. Oikeudenkäynti ja veljen tuomio oli Elizabethille raskasta aikaa ja koko sukuun kohdistunut negatiivinen huomio hankaloitti eloa pitkään.

Paluu kotiin Englantiin oli muutenkin Elizabethille vaikea, sillä moni sukulainen ja tuttava ajatteli Elizabethin vain lorvineen ja pakoilleen vastuuta Sveitsissä sodan aikana. Hän ei voinut tietystikään siinä vaiheessa paljastaa salaisia puuhiaan sotarintamalla ja nieleskeli pettymystään vaisusta vastaanotosta. Elizabethin suhdehistorian ja lukuisten torjuttujen kosintojen valossa on yllättävää, että hän yhtäkkiä meni naimisiin 51-vuotiaana ja vielä miehen kanssa, jota ei oikeastaan tuntenut lainkaan. Elizabethin veli oli työskennellyt Arthur Varleyn mainostoimistossa ja piti tätä suuressa arvossa. Kun Elizabeth ja Arthur viimein tapasivat eräissä juhlissa, he viihtyivät koko illan juttelemassa keskenään. Arthur kutsui Elizabethin luokseen illalliskutsuille seuraavalla viikolla. Kun Elizabeth saapui paikalle, hän tajusi olevansa ainoa vieras. Sitä hän ei kuitenkaan osannut odottaa, että mies kosii häntä yhden ainoan tapaamisen jälkeen. Elizabeth ei heti suostunut, mutta muutti mielensä joitain viikkoja myöhemmin Arthurin sitkeän kosinnan jälkeen. Elizabeth muutti miehensä kanssa Devoniin ja yllättäen löysi naapurustosta sisarpuolensa, jonka olemassaolosta hänellä ei ollut tietoakaan! Elizabeth ja Arthur ehtivät olla naimisissa 23 onnellista vuotta Arthurin kuolemaan saakka. Elizabeth itse kuoli nopeasti edenneeseen syöpään vuonna 2002. Hänen veljenpoikansa Ralph Montagu toimitti tätinsä kuoleman jälkeen tämän omaelämäkerran, jota he olivat yhdessä työstäneet Elizabethin vuonna 1962 kirjoittaman version pohjalta.

Elizabeth oli selvästi rohkea ja älykäs nainen, joka ilomielin vaihtoi turvatun perijättären elämän taloudellisesti vaatimattomampaan mutta henkisesti rikkaampaan elämään vapaana ja itsenäisenä maailman kansalaisena. Omaelämäkerrassaan hän kirjoittaa eloisasti ja suorasukaisesti vaiherikkaasta elämästään ja kirjaa lukee kuin romaania. Elizabethin kertomuksista saa sellaisen kuvan, että hän sai helposti ystäviä ja solmi pitkiä ihmissuhteita. Hän kirjoittaa myös rehellisesti siitä, miten hupsuja päätöksiä hän teki ollessaan epätoivoisesti rakastunut vääriin miehiin tai naisiin. Ainakin erilainen miesmaku meillä on, sillä kaikki Elizabethin komeiksi kehumat miehet näyttävät valokuvissa minun silmiini ankeilta vanhoilta ukoilta 🤣 Kirja onkin runsaasti kuvitettu ja oli ihana tutkia varsinkin Beaulieun kuvia vuosien takaa.

En tiedä jaksaako kukaan koskaan lukea tätä ylipitkäksi venynyttä tekstiäni, mutta Elizabeth ja Beaulieu tekivät minuun sellaisen vaikutuksen, että haluan kirjoittaa tämän edes itseäni varten. Mitähän muuten Eurooppaa syvästi rakastanut Elizabeth olisi ajatellut Brexitistä.. Jos kiinnostuit tästä kirjasta etkä saa sitä muualta käsiisi, saa tulla lainaamaan 🙂

Elizabeth Montagu: Honourable Rebel – the memoirs of Elizabeth Montagu, later Elizabeth Varley
Montagu Ventures Limited 2003

Ostettu Beaulieusta

Elämä, kerta kaikkiaan! -lukuhaaste

#elämäkertakaikkiaan Elizabeth Montagu Englanti omaelämäkerta The Beaulieu toinen maailmansota yönainen


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Jaksoin hyvin lukea, kiitos! Minusta tämä oli ihana teksti ja selvästi kirja ja sen päähenkilö ansaitsi pitkän kirjoituksen, että noin moninaiset käänteet tulivat kerrotuiksi. Mielenkiintoinen nainen, jännittävä elämä!

    1. Ihanaa, että jaksoit lukea <3 Mielenkiintoinen nainen ja kirja todellakin! Beaulieun historiassa riittää myös paljon muita hurjan kiinnostavia henkilöitä, mm. 1700-luvulla elänyt Isabella Montagu, jonka sanotaan kummittelevan talossa edelleen. Hänen on kuulemma nähty usein kävelevän takasta läpi. Hänen elinaikanaan sen takan paikalla oli sisäänkäynti taloon, joten hän tietysti kulkee tuttuja reittejään. Hui! Elizabeth muuten kertoo kirjassaan myös näistä Beaulieun kummituksista ja mainitsee Sir Arthur Conan Doylen käyneen Beaulieussa tutkimassa kuulua kummituskartanoa kirjojaan varten.

keyboard_arrow_up