menu Menu
Elena Ferrante: Tyttären varjo
Ferrante Elena, Italia, Käännöskirjallisuus, WSOY 04/06/2020 0 kommenttia
Deborah Feldman: Unorthodox: The Scandalous Rejection of My Hasidic Roots Edellinen Rebecca Makkai: The Great Believers Seuraava

Autossa paluumatkalla rauhoituin. Tajusin etten muistanut tarkasti hetkeä, jolloin olin tehnyt tuon teon, jota nyt pidin lähes koomisena, koomisena siksi, että se oli niin absurdi. Olin kuin tilanteessa, jossa ihminen toteaa hätääntyneen huvittuneena: kappas vain, mitä minulle tapahtui.

Se oli varmaan ollut sellainen voimakas säälintunne, joka saattoi tulvahtaa rintaani jo lapsena ilman selvää syytä ja kohdistua ihmisiin, eläimiin, kasveihin, esineisiin. Olin selitykseen tyytyväinen, se tuntui viittaavan johonkin periaatteessa jaloon. Se oli ollut vaistomaista halua auttaa, ajattelin. Nenaa, Nania, Nennellaa, tai mikä nuken nimi nyt olikin. Olin nähnyt sen hylättynä rannalla raajat harallaan, kasvot puolittain hiekassa kuin tukehtumaisillaan, ja niin olin poiminut sen. Lapsellinen reaktio, ei sen kummempaa, ihminen ei koskaan kasva kunnolla aikuiseksi. Päätin palauttaa sen heti seuraavana päivänä. Menen rannalle aamuvarhaisella ja pistän sen santaan samaan kohtaan, johon Elena oli sen jättänyt, jotta hän voi löytää sen. Leikin hänen kanssaan vähän aikaa ja sanon hei, katsopa mikä täällä on, kaivetaan se esiin. Olin suorastaan iloinen.

Elena Ferrante: Tyttären varjo

Elena Ferrante jaksaa aina vaan kiinnostaa. Odotan innolla ensi syksynä suomeksi julkaistavaa täysin uutta romaania Aikuisten valheellinen elämä, mutta sitä odotellessa oli hyvä lukea uusin Ferrante-suomennos Tyttären varjo. Se on alunperin ilmestynyt vuonna 2006, siis joitakin vuosia ennen Ferranten maailmanlaajuiseen suosioon nostanutta Napoli-tetralogiaa. Siinä on nähtävissä paljon tuttuja aineksia: napolilaisia juuriaan häpeävä akateemisesti koulutettu nainen, vaikeita äiti-tytärsuhteita, napolilaista räiskähtelevyyttä ja eräs nukke.

Kertoja Leda on 47-vuotias yliopistonopettaja, joka lähtee lomalle Etelä-Italiaan aikeenaan tehdä siellä myös valmisteluja seuraavaa lukuvuotta varten. Hän on eronnut ja tyttäret ovat muuttaneet isänsä luo Torontoon. Hän on siis vapaa lähtemään. Ensimmäiset päivät sujuvat rannalla leppoisasti loikoillen ja lukien, mutta sitten eräs napolilaisseurue saa Ledan pasmat sekaisin. Leda tarkkailee kaunista nuorta naista, joka uppoutuu leikkeihin pienen tyttärensä kanssa. Muu seurue ottaa napolilaisittain tilan haltuun äänekkäästi ja omistajan elkein, mikä ärsyttää omaa napolilaista lapsuuttaan häpeävää Ledaa. Äidin ja tyttären seuraaminen taas nostaa pintaan ikäviä muistoja Ledan omista puutteista ja virheistä äitinä. Kun pikkutytön nukke katoaa, Leda osallistuu etsintöihin, vaikka kaiken aikaa tuo ruma nukke on hänen laukussaan. Hän ei oikein itsekään ymmärrä miksi varasti sen ja miksi ei saa palautettua sitä surun murtamalle tytölle ja tämän hätääntyneelle äidille.

Tyttären varjo on kirja, joka sekä hylkii että vetää lukijaa vastustamattomasti puoleensa. Romaanin kuvaama maailma on kovin tympeä ja ahdistavakin, mutta Ferranten kerronnan imu pakottaa liimautumaan tekstiin intensiivisesti. Tunnelma on painostava ja ilmassa muhii eskaloitumistaan odottavan konfliktin ainekset. Ferrante myös vetää lukijaa kuin pässiä narussa tarjoten useita läheltä piti -tilanteita, joissa Ledan teko voisi paljastua. Silti lopulta kaiken purkautuessa, napolilaisen raivon voimakkuus yllättää. Ferranten maailmaan tutustuneena ei kyllä pitäisi yllättyä, sen verran intohimoista ja aggressiivista menoa on napolilaiseen elämään kuulunut myös muissa hänen kirjoissaan. Tyttären varjo on hyvin visuaalinen romaani eikä siis ihme, että siitä on tekeillä myös elokuva. Sen verran vahvana Ferranten maailma muhii mielessäni, etten halua rikkoa mielikuvaa muiden visuaalisilla näkökulmilla. Samaan päädyin Napoli-sarjan kehutun draamasovituksen kanssa. Ensimmäinen jakso riitti, tuntui kuin taika rikkoutuisi. Päätin säilyttää aivojeni kovalevyllä vain oman versioni.

Elena Ferrante:
Tyttären varjo
La figlia oscura (2006),
suom. Helinä Kangas
WSOY 2020
Arvostelukappale

Muissa blogeissa:
Kirja vieköön!
Kirsin Book Club
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

äitiys Elena Ferrante Italia Tyttären varjo WSOY


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up