”So you’ve no work and no woman to show for it?” John could be blunt like this, not born from a meanness of spirit, but from a desire to speak the economical truth.
Cal hesitated. John kept cutting his eyes towards him, awaiting his response. Cal wondered if now was the time to be honest with his father. Part of him wanted to tell his father he was gay, if only to hurt him for demanding his return. Certainly, as deacon of their church, John could not be seen to be harbouring such sin at home. If he told his father the truth, that he had no natural attraction to women, he wondered if John would send him away for good and if this would be the last time they ever saw one another.
But John took Cal’s hesitancy the wrong way and he answered for him. ”So, all that money, four years, no woman, and no job.”
”I was top of my year, Dad. I got a First Class with Honours. It’s not my fault the country’s in the bin.”
He wanted to tell his father about the sorry state of the Scottish textile industry, for Pringle was all but Chinese-owned, how Barrie Knitwear had been steadily shedding jobs, how Innerleithen was a mill town with no mills. But he saw the slump of his father’s shoulders, the side of John’s index finger thickened from decades of shunting the heavy bobbin, and so he sighed and turned back to the sea.– Douglas Stuart: John of John
Douglas Stuart kuuluu niihin kirjailijoihin, joiden uusi romaani päätyy lukulistalleni heti ilmestyttyään. Hänen esikoisensa Shuggie Bain on minulle yksi viime vuosikymmenen mieleenpainuvimmista romaaneista, ja sen jälkeen olen lukenut kaiken, mitä Stuart on julkaissut. Oli myös ilo tavata hänet Helsinki Lit -tapahtumassa vuonna 2022, jolloin hän vaikutti vielä lähes hämmentyneeltä menestyksestään. Sittemmin hänen uransa on kasvanut huimaa vauhtia. Uusi romaani John of John valittiin Oprah Winfreyn kirjaklubiin, ja kirjailija vei ohjelmaan mukanaan tweed-kankaan, jonka värit oli suunniteltu Oprahin koirien mukaan. Stuart on tehnyt uraa myös muotisuunnittelijana ja tweedin kutominen on tärkeässä osassa uudessa romaanissa.
Tällä kertaa Stuart siirtää tapahtumat pois Glasgow’n kaduilta syrjäiselle Harrisin saarelle Ulko-Hebrideille. Päähenkilö John-Calum, tuttavallisemmin Cal, palaa tekstiilialan opintojensa jälkeen kotiin, koska rahat ovat loppuneet eikä tulevaisuus Edinburghissa enää tunnu mahdolliselta. Kotona odottavat ankaran uskonnollinen isä John ja lämminsydäminen, suorasukainen isoäiti Ella. Isän ja pojan välit ovat kireät jo valmiiksi, eikä pienessä yhteisössä ole juuri tilaa poiketa siitä, mitä muilta odotetaan.
Romaanin lähtöasetelma voisi helposti johtaa yksioikoiseen kertomukseen ahdasmielisestä uskonnollisuudesta ja identiteetin tukahduttamisesta, mutta Stuart ei tyydy helppoihin vastakkainasetteluihin. Hän kirjoittaa jälleen ihmisistä, jotka tekevät väärin, satuttavat toisiaan ja kantavat raskaita salaisuuksia, mutta joita on silti mahdoton pitää pelkkinä pahiksina. Erityisen vaikuttavaa on, kuinka vähitellen myös John-isä muuttuu pelottavasta patriarkasta syvästi ristiriitaiseksi ihmiseksi, jonka oma elämä on rakentunut vaikenemisen ja häpeän varaan.
Yksi romaanin suurimmista vahvuuksista on sen miljöö. Harrisin karu luonto, gaelin kieli, lampaankasvatus ja tweedin kutominen eivät jää pelkäksi taustaksi, vaan muodostavat olennaisen osan henkilöhahmojen identiteettiä. Stuartin oma tausta muodin parissa näkyy erityisesti kuvauksissa, joissa villan sävyt, lankojen rakenteet ja kankaan kutominen saavat lähes symbolisen merkityksen. Tweed ei ole vain kangasta, vaan sukupolvien ketju, ammatti, perintö ja tapa kuulua johonkin. Se on yksi romaanin omaperäisimmistä ja kauneimmista teemoista.
Vaikka romaanissa käsitellään jälleen homoseksuaalisuutta, uskonnollista painetta ja työväenluokkaista Skotlantia, John of John ei tunnu Young Mungon tai Shuggie Bainin toisinnolta. Pikemminkin se laajentaa Stuartin tuotantoa uusiin suuntiin. Glasgow’n kaupungin sijaan näyttämönä on syrjäinen saari, jonka suljettu yhteisö tekee henkilöiden yksinäisyydestä entistä syvempää. Samalla romaani liikkuu aiempaa vahvemmin myös isän ja pojan suhteessa, sukupolvien välisessä perinnössä sekä kysymyksessä siitä, kuinka paljon ihminen voi lopulta vapautua siitä maailmasta, johon on syntynyt.
Äänikirjana teos oli erityinen elämys. Lorne MacFadyen lukee romaanin upealla skottiaksentilla, joka tuo henkilöihin ja miljööseen oman autenttisen sävynsä. Lukujen numerot ilmoitetaan lisäksi gaeliksi, joten tällainen kieli-intoilija pääsi taas oppimaan muutaman uuden sanan. Stuartin rauhallinen, tarkka kerronta toimii erinomaisesti kuunneltuna. Tarina rakentuu vähitellen ilman kiirettä ja palkitsee kärsivällisen kuulijan. Tunnelma hiipii ihon alle lähes huomaamatta, kunnes huomaa välittävänsä syvästi henkilöistä, joiden elämässä ilo on usein vain lyhyt hengähdys raskaan arjen keskellä.
Douglas Stuart osoittaa jälleen olevansa poikkeuksellisen empaattinen ihmiskuvaaja. Hänen henkilönsä tekevät virheitä, mutta heitä katsotaan aina ymmärtäen. John of John on kertomus rakkaudesta, häpeästä, uskosta, perheestä ja siitä, miten vaikeaa on tulla nähdyksi omana itsenään. Samalla se on romaani, jossa karu saari, lampaat ja tweedkankaat muodostavat yhden viime vuosien omaleimaisimmista kirjallisista maisemista.
Pidän Shuggie Bainia edelleen Stuartin mestariteoksena, mutta John of John vahvistaa entisestään käsitystäni siitä, että hän kuuluu tämän hetken merkittävimpiin englanninkielisiin romaanikirjailijoihin. Hänen kirjoissaan on jotain harvinaista: ne ovat samaan aikaan armottoman realistisia ja syvästi myötätuntoisia. Sellaisia pitkäksi aikaa mieleen jääviä lukuelämyksiä. Romaani ilmestyy syksyllä Laura Jänisniemen suomentamana nimellä Johnin poika John (WSOY 2026).
äänikirja Douglas Stuart englanninkielinen homoseksuaalisuus John of John Kotiinpaluu kristinusko perhesalaisuudet Saari Skotlanti