menu Menu
Dolores Redondo: La cara norte del corazón
Ediciones Destino, Espanja, Redondo Dolores, Ulkomainen kaunokirjallisuus 03/12/2019 4 kommenttia
Johanna Venho: Ensimmäinen nainen Edellinen Siri Hustvedt: Muistoja tulevaisuudesta Seuraava

Cuando Amaia Salazar tenía doce años estuvo perdida en el bosque durante dieciséis horas. Era de madrugada cuando la encontraron a treinta kilómetros al norte del lugar donde se había despistado de la senda. Desvanecida bajo la intensa lluvia, la ropa ennegrecida y chamuscada como la de una bruja medieval rescatada de una hoguera y, en contraste, la piel blanca, limpia y helada como si acabase de surgir del hielo.

Dolores Redondo: La cara norte del corazón

Storytel laajensi tänä vuonna kielivalikoimaansa ja kirjoja on nyt tarjolla suomen, ruotsin ja englannin lisäksi myös venäjäksi, espanjaksi ja italiaksi. Päätin kokeilla ensimmäistä kertaa äänikirjan kuuntelua espanjaksi. Espanjankielisten kirjojen valikoimassa dekkarit näyttivät olevan vahvasti edustettuina ja sellainen valikoitui myös kuunteluun. Olen lukenut aiemmin suomennettuna Dolores Redondon romaanin Tämän kaiken minä annan sinulle, joka oli sen verran kiinnostava tuttavuus, että päätin kokeilla hänen uusinta dekkariaan espanjaksi. La cara norte del corazón on itsenäinen romaani liittyen Redondon kiitettyyn Baskimaan murhat -trilogiaan. Olen kuullut trilogiasta paljon hyvää, mutta nyt taisin pilata itseltäni mahdollisuuden nauttia siitä. Vasta tämän kirjan luettuani huomasin nimittäin Goodreadsin arvioissa varoituksia, ettei tätä kirjaa kannata lukea ennen trilogiaa, sillä se paljastaa liikaa asioita trilogian henkilöistä ja tapahtumista. Eli ainakin yllätys on pilalla, jos näillä tiedoilla sukellan trilogian maailmaan. Tämä uusi romaani sijoittuu aikaan ennen trilogian tapahtumia ja valottaa rikoskonstaapeli Amaia Salazarin lapsuuden traumaattisia kokemuksia, joihin ilmeisesti viitataan myös trilogiassa.

Kun Amaia Salazar oli kaksitoistavuotias, hän eksyi metsään ja oli kadoksissa kuusitoista tuntia keskellä raivoavaa myrskyä. Hänet löydettiin aamulla 30 kilometriä pohjoiseen paikasta, missä hän oli astunut harhaan polulta. Hänen vaatteensa olivat likaiset ja riekaleina, mutta iho oli täysin puhdas ja kalpea, kuin hänet olisi juuri sulatettu jäästä. Vuonna 2005 hän on 25-vuotias lupaava murharyhmän tutkija ja osallistuu Europolin ryhmän mukana FBI:n koulutukseen Yhdysvalloissa. Kurssin johtajana toimii Aloisius Dupree, joka näkee Amaiassa jotain. Yksi kurssin tehtävistä on avustaa käynnissä olevassa oikeassa murhatutkimuksessa, jossa etsitään “säveltäjä”-nimellä kulkevaa sarjamurhaajaa, joka on surmannut raa’asti kokonaisia perheitä eri puolilla Yhdysvaltoja. Erityisen tapauksesta tekee se, että murhat tapahtuvat aina luonnonkatastrofin yhteydessä. Harjoituksesta tuleekin yhtäkkiä totta, kun hurrikaani Katrina lähestyy New Orleansia ja erityisiä tutkijankykyjä omaava Amaia värvätään mukaan todelliseen sarjamurhaajajahtiin. Samaan aikaan Amaian täti soittaa ikäviä uutisia Espanjasta, Amaian lapsuuden kotikylästä Elizondosta, ja menneisyyden haamut seuraavat muistoina ja pelkoina Amaiaa keskelle myrskyn silmää.

Rikosromaani saa myös mystisiä piirteitä, kun soppaan heitetään kiehtovia mausteita niin baskilaisesta mytologiasta kuin New Orleansin alueella vahvasti vaikuttavasta voodoo-uskonnosta. Meno äityy loppupuolella melko apokalyptiseksi, kun hurrikaani tuhoaa kaupunkia, ruumiita kelluu tulvivilla kaduilla ja kaiken toivottomuuden keskellä ihmisten pimeät puolet pääsevät valloilleen. Sarjamurhaajan uhan lisäksi kuka tahansa saattaa ammuskella väkijoukkoon talojen katoilta. Tutkijajoukolle tulee myös odottamaton mutka matkaan, kun Dupreelle henkilökohtaisesti tärkeä selvittämätön tapaus pulpahtaa esiin. Sillä on tiettyjä yhtymäkohtia myös Amaian lapsuuden tapahtumiin.

Romaani etenee eri ajoissa: sarjamurhaajajahdissa Yhdysvalloissa ja Amaian lapsuusvuosissa Baskimaalla Elizondossa. Molemmissa ajoissa seurataan tapahtumia lukuisten eri henkilöiden kautta, joista osa jää väistämättä pintapuolisemmiksi tuttavuuksiksi. Amaian salaperäinen menneisyys veti minua eniten puoleensa. Amaia asuu tätinsä Engrasin kanssa ja näkee jatkuvia painajaisia. Amaian äiti, isä ja siskot asuvat samassa kylässä, mutta täti on pelastanut tytön sieltä hoiviinsa sen jälkeen, kun Amaian äiti Rosaura yritti surmata tyttärensä. Engrasi uskoo yhä, että Rosaura on uhka tytölle ja yrittää saada huonolla menestyksellä veljensä uskomaan vaimon pahuuteen. Kaiken lisäksi kylässä on nähty hämäräperäinen auto, jonka sanotaan houkuttelevan kyytiin tyttöjä, joita ei koskaan enää nähdä. Kaiken kaikkiaan Amaian lapsuuden kuvaus jättää puristuksen rintaan ja asioiden kehittymistä kohti finaalia odottaa kasvavalla kauhulla. Se, mitä loppujen lopuksi tapahtui Amaian ollessa eksyneenä metsään, voi vain arvailla.

New Orleansin tapahtumat ja Katrina-myrskyn tuhot on kuvattu pieteetillä, Redondo on selvästi tehnyt runsasta taustatutkimusta. Olen lukenut Katrinaan liittyen myös toisen romaanin, Laurent Gaudéen Hurrikaanin, jossa oltiin samanlaisissa maailmanlopun tunnelmissa. Redondon kirjassa sarjamurhaaja- ja voodoo-kytkökset tekevät tunnelmasta vielä astetta synkemmän. Kielellisesti tämä kirja oli suhteellisen haastava, sillä siinä on jonkin verran baskikielen ja New Orleansin päässä ranskan kieleen pohjautuvia sanoja sekä rikostutkimukseen ja eri mytologioihin liittyviä termejä. Lisäksi espanjalaiset vaan ääntävät englanninkielisiä nimiä hupaisasti (esimerkkinä New Jersey eli “nueva hersei”). Selvisin kuitenkin kunnialla noin 20 tunnin kuuntelu-urakasta ja luulen ymmärtäneeni suurimman osan. Hyytävä ja mystinen tunnelma välittyi ainakin. Kirjassa on paljon toisteisuutta. Asioita toistetaan jopa niin paljon, että välillä luulin äänikirjan hypänneen vahingossa taaksepäin. Kieliharjoittelun kannalta asioiden toistaminen ei ole niin huono juttu, mutta eihän tätä romaania ole meille vierasta kieltä ylläpitäville alunperin suunnattu. Tiivistämisen varaa tässä romaanissa siis on, mutta uskoisin, että varsinkin Baskimaan murhat -trilogiaan tutustuneille tämä on odotettu lisäosa. Redondoa on julkaissut suomeksi Gummerus, toivottavasti tämäkin saadaan pian suomeksi.

Dolores Redondo:
La cara norte del corazón
Ediciones Destino 2019
Äänikirjan lukija: Neus Sendra
Kuunneltu Storytelista

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

Baskimaa dekkari Dolores Redondo Hurrikaani New Orleans sarjamurhaaja


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Minä olen lukenut muistaakseni vain yhden Baskimaan murhat -sarjasta, jostain syystä en silloin pitänyt. Nueva Hersey 🙂 Varmastikin sinulla kiintoisa kokemus!

    1. Todennäköisesti en tule tuota trilogiaa lukemaan, varsinkin kun ilmeisesti pilasin monta yllätystä lukemalla ensin tämän. Oli kyllä urakka tuo 20 tuntia, mutta ihania ne hetket kun unohtaa kuuntelevansa vieraalla kielellä ja antaa vaan tarinan viedä. Varmasti kuuntelen espanjaksi lisääkin.

  2. Hieno saavutus kuunnella äänikirja espanjaksi! Ehkä minäkin voisin joskus kokeilla, kunhan ensin palauttelen kielitaitoa lukemalla. Tämä kirjailija on minulle tuntematon. Synkkiä tunnelmia hän ilmeisesti osaa luoda! Minäkin olen lukenut osan Hurrikaanista, sekin oli synkkä kirja. Se jäi minulta sitten kesken, en muista enää ihan tarkkaan, miksi hyydyin… oliko se juuri se synkkyys vai mikä…?

    1. Redondo osaa kyllä luoda pahaenteisen tunnelman, mytologiset piirteet tuovat siihen vielä sellaista selittämätöntä levottomuutta. Ja tuollainen luonnonkatastrofi jo itsessään on niin maailmanlopun meininkiä, että luo valmiiksi toivottoman kehyksen tapahtumille. Samaa myrskyävää synkkyyttä oli myös Hurrikaanissa. Siinäkin luonto teki tuhojaan ja ihmiset viimeistelivät kaaoksen käyttämällä hyväkseen muiden avuttomuutta ja järjestelmän romahtamista. Muistan, että siinäkin kirjassa oli jotain mystisiä elementtejä. Eivät mitään hyvän mielen kirjoja nämä, mutta vaikuttavia kuvauksia järkyttävistä olosuhteista ja ihmisistä niiden armoilla.

keyboard_arrow_up