No me extenderé en el relato de lo sucedido durante el resto de aquella velada. Baste decir que Fiona, Gaudí y yo la comenzamos tomando ese prometido chocolate con melindres bajo los pórticos de la plaza Real, la continuamos en un pequeño café concierto situado cerca del portal de Santa Madrona y la terminamos, ya bien pasadas las tres de la mañana, en un teatro de variedades del Rival cuyo nombre – el Teatro de los Sueños – fue Fiona quien puso sobre la mesa, pero en cuya platea Gaudí, me pareció, no era en absoluto un desconocido. Cuando regresamos de nuevo a los espacios abiertos de la Rambla, el llano de la Boquería comenzaba a bullir ya con el ir y venir de los trabajadores del mercado. Allí detuvimos un cabriolé y Fiona y yo nos despedimos de Gaudí con un beso en la mejilla y con un cálido apretón de manos, respectivamente. El beso nos sorprendió a los tres, pero las altas horas de la madrugada y el alcohol abundante que había regado nuestra visita al Teatro de los Sueños parecieron justificarlo sin mayores problemas. Cuando el caballo se puso en marcha, mi amigo nos despidió desde el paseo central de la Rambla con la mano derecha en alto y una agradable sonrisa en la boca.

Tein vuosi sitten päätöksen lukea enemmän espanjaksi. No miten kävi? Luin kolme. Tosin kaksi oli tiiliskiviä, mutta silti. Surkeaa. Teen siis saman päätöksen uudestaan, jos tänä vuonna saisin luettua vaikka viisi. Kirjaston hyllystä tarttui sattumalta käteen kirja, joka kiinnitti heti huomioni isolla G-kirjaimella. Voisiko se merkitä sitä mitä ajattelen? Kyllä! Kirja kertoo ihailemastani arkkitehdista Antoni Gaudísta! En tiedä mistä mielenkiintoni barcelonalaista arkkitehtia kohtaan sai alkunsa. Muistan tehneeni hänestä koulussa esitelmän jo ennen kuin pääsin Barcelonaan ihailemaan ainutlaatuisia rakennuksia. Jotain kiehtovaa on tässä miehessä, jonka päätyötä Sagrada Famíliaa on rakennettu jo toistasataa vuotta. Innolla tartuin siis Daniel Sánchez Pardosin romaaniin G (la novela de Gaudí), mutta pian huomasin tulleeni pahasti petetyksi.

On vuosi 1874. Kirjan minäkertoja, arkkitehtiopintojaan aloittava Gabriel Camarasa, on palannut perheensä kanssa Barcelonaan muutaman Lontoossa vietetyn vuoden jälkeen. Ensimmäisenä opiskelupäivänään hän osuu paikalle, kun hänen isänsä omistaman sanomalehden pahimman kilpailijan toimitus on ilmiliekeissä. Paloa ihmetellessään Gabriel uhkaa joutua vauhkoontuneiden hevosten jalkoihin, mutta pelastuu viime hetkellä salaperäisen nuoren herran auttamana. Myöhemmin samana päivänä Gabriel törmää tähän samaan herrasmieheen opinahjossaan ja heistä tulee heti ystäviä. Mies on tietysti Antoní Gaudi, joka opiskelee toista vuotta arkkitehtikoulussa. Gabriel on täysin enigmaattisen ystävänsä pauloissa.

Kirjan Gaudí, herra G, on charmantti ja lahjakas nuorimies, jonka ympärillä leijuu salaperäisyyden verho. Gaudí tietää arkkitehtuurista enemmän kuin toisen vuoden opiskelijalta voisi odottaa, hän on kiinnostunut valokuvauksesta ja spiritismistä ja vaikuttaa olevan kuin kotonaan Barcelonan alamaailman hämäräperäisimmissä piireissä. Lisäksi miehen päättelykyky on kuin Sherlock Holmesilla. Sitä taitoa tarvitaankin, kun Camarasan perhe joutuu vaikeuksiin. Gabrielin isä riitelee juhlissa kuokkavieraan kanssa ja pian tämä entinen yhteistyökumppani löytyy asunnostaan kuolleena. Gabrielin isä pidätetään epäiltynä murhasta. Gabriel ja Gaudí päättävät ottaa selvää, kuka on lavastanut herra Camarasan syylliseksi ja mistä tässä kaikessa on kyse.

Sempronio Camarasa on arvovaltainen ja menestynyt mies, joka Lontoossa pyöritti huutokauppaa, mutta palattuaan Barcelonaan aloitti hieman epämääräisen bisneksen perustamalla rikosraportointiin keskittyvän sanomalehden Las noticias ilustradas. Lehteä johtaa Lontoosta mukana tullut brittiläinen herra Begg ja hänen tyttärensä Fiona toimii lehden pääkuvittajana. Hurmaava ja villiluonteinen Fiona tallettaa valokuvamuistinsa ja terävän kynänsä avulla pikkutarkasti rikospaikkojen groteskeimmat näyt lukijoiden kauhisteltaviksi. Gabriel on kuin sulaa vahaa Fionan edessä, mutta on ilmeisesti luopunut toivosta saada ihailunsa kohde valloitettua itselleen. Hän on saanut myös yliannostuksen Fionan anarkismista ja huumetripeistä ja tyytyy vain silloin tällöin kuvaamaan Fionaa tämän ateljeessa. Pientä kateutta hän kuitenkin tuntee, kun Fiona ja Gaudí alkavat tehdä läheistä tuttavuutta keskenään. Mustasukkaisuuden puuskia saa myös Gabrielin pikkusisko Margarita, joka on iskenyt silmänsä Gaudíin.

Sánchez Pardos kuljettaa tarinaa melkoisella uuvutustaktiikalla. Asioita kerrataan joka kulmasta moneen otteeseen, kun Gabriel kertoo tapahtumien kulkua lukijan lisäksi vuoroin ystävälleen Gaudílle, vuoroin sisarelleen ja vielä Fionallekin. Voi sitä vatvomisen määrää. Vanhan Barcelonan kuvauksesta sentään nautin. Kirjassa syödään ja juodaan paljon erilaisissa kahviloissa ja ravintoloissa ja niissä kohdin saatoin melkein aistia kaikuja minulle rakkaan Carlos Ruiz Zafónin maailmasta. Vaikka kirjan nimi antaa odottaa Gaudín elämästä kertovaa tarinaa, kyse on jostain aivan muusta. En tunnistanut oikeaa Gaudía tästä huumeyrttisekoituksia kaupittelevasta Sherlock Holmesista. Koko 558 sivua ihmettelin, mikä tämän herra G:n merkitys kirjassa oikein on. Ilmeisesti tarvittiin joku nerokas arkkitehti paljastamaan mitkä ovat Santa María del Marin kirkon heikoimmat kohdat, jotta kuningasta vastaan tehtävää iskua suunnittelevat voisivat hyödyntää tietoa. Oikeasti kirja siis kertoo salaliitosta, joka liittyy Espanjan ensimmäisen tasavallan kukistumiseen ja Bourbon-suvun valtaanpalauttamiseen. Tästä ei tietysti takakansitekstissä mainita mitään. Ilmeisesti kirjaa on käännetty useille kielille, jopa tanskaksi. Tällä kertaa en toivo, että sitä käännetään suomeksi. Se olisi rahan ja lukijoiden ajan tuhlausta. Minä otin tämän ajantuhlauksen puhtaasti kieliopintoina.

Helmet-lukuhaaste:
Korkkaan tällä kirjalla tämän vuoden Helmet-lukuhaasteen. Koska kirjan päähenkilö ja Gaudí ystävystyvät opiskellessaan Barcelonassa arkkitehtuuria, sijoitan kirjan kohtaan 32 – Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan.

Helmet-musahaaste:
Tänä vuonna Helmet-haaste laajenee myös musiikin puolelle. Helmet-musahaasteessa on tehtävänä kuunnella vuoden 2018 kuluessa 50 itselle entuudestaan tuntematonta kappaletta / teosta / julkaisua / äänitettä / levykokonaisuutta. Minä vien omalta osaltani haasteen astetta pidemmälle ja yritän haastekohtien puitteissa löytää lukuhaasteessa lukemiini kirjoihin sopivaa musiikkia. Tämän kirjan pariksi valitsin haastekohdan 3 (Levy, jolla lauletaan kielellä, jota et ymmärrä). Kuunteluun valikoitui barcelonalaisen indiebändin katalaaninkielinen levy vuodelta 2016, Manel: Jo Competeixo. Mainio löytö, tulen varmasti kuuntelemaan Manelia lisää. Tein Spotifyhin Helmet-musahaaste 2018 -soittolistan, johon kokoan haasteessa kuuntelemani musiikin.

Daniel Sánchez Pardos: G (la novela de Gaudí)

Daniel Sánchez Pardos: G (la novela de Gaudí)
Planeta 2015

 

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

22 Kommenttia

  1. riitta k says:

    07/01/18 @ 18:02 

    Olipa fiktio, syvästi uskonnollisesta ja siveästä, naimattomana pysyneestä Gaudista 🙂 Enrique Morielin romaanissa Ajattoman kaupungin varjot seikkaili ‘ikuinen’, vuosisatoja elänyt paholaisen poika. Tuo ikuinen oleskeli Gaudin luona Sagrada Familiassa ja kirjassa väitettiin, että arkkitehti sai huimat ideansa erilaisten huumeitten ja kaikenlaisten hallusinogeenien ansiosta 🙂 Jotta on näitä näköjään muitakin 🙂 En aio lukea.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      07/01/18 @ 19:10 

      Olen lukenut tuon Morielin kirjan mutta en muista siitä mitään, tuo Gaudí-osuuskin painunut pimentoon. Ehkä hyvä niin. En tosiaan suosittele lukemaan tätä, vaikka kieliopinnoista meneekin 🙂 Onkohan Gaudísta kirjoitettu mitään oikeasti hyvää fiktiota.. Vinkkaa, jos törmäät sellaiseen.

      Vastaa
      • Minna Vuo-Cho says:

        09/01/18 @ 18:21 

        Minäkin olen lukenut tuon Morielin kirjan, mutta muista Gaudi kohtausta. Pääasiassa muistan siitä vain jonkun tumman viittahahmon.
        Minulla on vähän samanlaisia kunnianhimoja ranskankielisten kirjojen suhteen, mutta viime vuonna tosiaan jäi yhteen. Onhan se tietysti yksi enemmän kuin edellisenä vuonna, mutta kuitenkin…

      • Kirjaluotsi says:

        09/01/18 @ 19:41 

        Minä taas mietin josko tänä vuonna lukisin myös ranskaksi, mutta se taitaa olla jo liikaa 🙂

  2. Hanna/Hannan kirjokansi says:

    07/01/18 @ 18:46 

    Loistava idea yhdistää musiikkihaaste ja lukuhaaste! Kirja kuulostaa erikoiselta (kun kertoo eri asiasta kuin takakannen mukaan), eikä espanja taitu, eli en jää odottelemaan tätä suomeksi :D. Mutta Barcelonaan olisi kiva palata jonkun kirjan sivuilla ja ihan oikeastikin, kun sinne tekemästäni reissusta on aika lailla tarkalleen jo kahdeksan vuotta. Gaudin työt jäivät kyllä lähtemättömästi mieleen.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      07/01/18 @ 19:12 

      Barcelonasta on onneksi kirjoitettu paljon kiinnostavia kirjoja. Jos jostain kumman syystä Carlos Ruiz Zafón ei ole tuttu, kannattaa tutustua.

      Vastaa
      • Hanna/Hannan kirjokansi says:

        09/01/18 @ 19:56 

        Luin hänen kirjoistaan Tuulen varjon, josta pidin, mutta Enkelipeli oli jotenkin sekava ja pettymys, niin lukeminen sitten jäi. Voisi kokeilla uudestaan hänen uudempia kirjojaan.

      • Kirjaluotsi says:

        09/01/18 @ 20:01 

        Minullekin (ja monelle muulle) Enkelipeli oli sarjan heikoin, mutta itse asiassa tykästyin siihen kun luin uudestaan. Luin siis ensimmäiset kolme uudestaan vuosi sitten, kun halusin palauttaa ne mieleen ennen sarjan päätösosaa. Nuohan voi lukea missä järjestyksessä vaan tai ihan yksittäin, mutta oli kyllä aika mahtavaa lukea ne putkeen.

  3. Katriina says:

    07/01/18 @ 20:18 

    Hauskaa, että osallistut myös musiikkihaasteeseen! Mietin sitä hetken myös itse, mutta en ainakaan vielä ole uskaltanut tarttua liian moniin haasteisiin.

    Minusta on hienoa, että ihmiset pystyvät lukemaan eri kielillä. Itse luen vain suomeksi ja englanniksi.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      07/01/18 @ 20:32 

      Minäkin päätin tänä vuonna vähentää haasteisiin osallistumista, mutta miten kävikään 😀
      Musahaaste on kyllä kiva lisä. On hauska yrittää etsiä kirjaan sopivaa kuunneltavaa ja samalla voi löytää musiikkia, johon ei muuten törmäisi.

      Vastaa
  4. Tuulevin lukublogi says:

    08/01/18 @ 22:31 

    Olisipa hienoa, jos osaisi lukea espanjaksi. Jaksan harvoin vaivautua edes englanniksi, kun omalla äidinkielelläkin on niin paljon luettavaa. Mutta voi Gaudi! Minäkin ihailen hänen arkkitehtuuriaan (Park Güell!), joten onpa harmi, että hänestä on kirjoitettu tylsä romaani.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      09/01/18 @ 14:15 

      No oli tosiaan pettymys, ettei Gaudín ympäriltä irronnut mitään kiinnostavampaa. Kirjan nimi antoi kyllä odottaa enemmän. Tässä selvästi yritettiin hankkia lisämyyntiä kuuluisan arkkitehdin nimellä.

      Vastaa
  5. Lotta says:

    09/01/18 @ 01:50 

    Aivan mahtava idea yhdistää tuo musahaaste lukuhaasteeseen! Melkein tekisi mieli itsekin yrittää (aivan kuin ei olisi jo tarpeeksi haasteita tälle vuodelle). Ajattelin ensin ettei musahaaste paljoa kiinnosta, mutta nyt aloin tulla toisiin aatoksiin. Voisihan sitä tätä kautta löytää uusia suosikkeja!
    Vähän olen kateellinen tuosta taidostasi lukea espanjaa. Kunhan hallitsen englannin ja ruotsin, voisi espanja olla seuraava kieli jonka opettelen. Alkeet olen joskus käynyt, mutta niistä en muista enää mitään. Ja Barcelona<3 ihana, ihana kaupunki! Tuli ikävä sitä.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      09/01/18 @ 14:20 

      Lotta, kokeile ihmeessä musahaastetta. On ollut hauskaa etsiskellä kirjoihin sopivaa musiikkia. Spotifyn avulla se onnistuu helposti. Tulee kuunneltua sellaista musiikkia, jota tuskin muuten kuuntelisi. Juuri etsiskelen yhtä kirjaa varten levyä, jonka kannessa on seepra, ja kaikenlaista outoa ja hauskaa musiikkia on tullut vastaan 😀

      Vastaa
  6. Marika Oksa (@MarikaOksa) says:

    10/01/18 @ 17:26 

    Espanjan taitoa kannattaakin pitää yllä, jos sellainen kerran löytyy. 🙂 Itse koetan tänä vuonna tsempata englannin kielisen fiktion suhteen. Olisi hyvä lukea muutakin kuin työhön liittyvää tekstiä ja kirjallisuutta. Fiktiossa on vaan niin helppo tyytyä ammatttaitoisten kääntäjien tarjoamiin kirjoihin, että alkukielellä lukeminen usein unohtuu. Tsemppiä sinulle Helmet-haasteeseen. 🙂

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      12/01/18 @ 11:54 

      Kielitaitoa olisi kyllä hyvä pitää yllä, mutta onhan se hankalaa jos kieltä ei tarvitse ja käytä arjessa. Asuin vuoden Madridissa, mutta siitä on jo yli 15 vuotta enkä sen jälkeen ole juurikaan kieltä tarvinnut. Siksi yritän edes lukemalla pitää yllä. Ranskaakin tuli luettua pitkään, mutta sekin taito on aivan rapistunut. Tokaluokkalainen poikani aloitti ranskan lukemisen koulussa, ehkä siinä siivellä opettelen uudestaan 😉

      Vastaa
  7. Elegia says:

    12/01/18 @ 11:16 

    Minä myös ihailen ideaasi yhdistää musahaaste kirjahaasteeseen! Tuo kirja ei sen sijaan herätä suuria intohimoja tällä kertaa. 😀 Minulle espanjalainen kirjallisuus on melko vierasta eli aika vähän on sieltä suunnalta tullut luettua. En tiedä miksi, ehkei vain ole osunut eteen kiinnostavia.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      12/01/18 @ 12:13 

      No ei ihme, ettei tämä kirja herätä intohimoja. Minussa herätti lähinnä kiukkua ja turhautumista 🙂

      Minulle espanjalaisista kirjailijoista kestosuosikkeja ovat Carlos Ruiz Zafón, Arturo Pérez-Reverte ja Ildefonso Falcones, jotka kaikki kirjoittavat loistavia historiallisia romaaneja. Alicia Giménez Bartlettin Petra Delicado -dekkarit ovat myös hyviä.

      Vastaa
  8. Linnea says:

    13/01/18 @ 21:06 

    No huhhuh. Ensin nostan hattua kyvyllesi lukea espanjaksi (minä en osaa sitä kuin pari sanaa), sitten myötäharmittelen odotukset pettänyttä teosta. Kuulostaa aikamoiselta sillisalaatilta ja vatvominen on kamalaa. Toisaalta, kieliopinnoista ei kai koskaan ole haittaa? Minäkin luen tällä hetkellä erääseen viime vuoden lukuhaasteeseen liittyen Fifty Shades of Greytä ruotsiksi. En suuremmin pidä kirjasta, mutta ruotsia sentään tulee luetuksi.

    Mainio ideo tuo musahaasteen yhdistäminen!

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      14/01/18 @ 13:58 

      Kiitos Linnea! Minä taas nostan hattua, että luet ruotsiksi. Minäkin aina harkitsen ruotsiksi lukemista, mutta vähän sama kuin siivoamisen aloittamisessa: aina menee joku muu tärkeä juttu edelle 😉

      Vastaa
  9. Airi says:

    14/01/18 @ 17:51 

    Kunnioittava ja kateellinen kumarrus teille, jotka pystytte lukemaan alkukielellä muitakin kuin englannin- ja ruotsinkielisiä teoksia. Minun taitoni rajautuvat vain noihin kahteen, ja vaikka säännöllisesti päätänkin, että vuoteen pitää sisältyä myös joku alkuperäiskielellä kirjoitettu teos, vähiin ovat viime vuosina jääneet. Kyllä se, että pystyt lukemaan espanjaksi laajentaa hienosti kirjalistaasi, vaikket tällä kertaa ollutkaan tyytyväinen valintaasi. Kiitos vinkistä eli Helmetin musahaasteesta. Pitääpä tutustua. Eilen saattoi tulla kaksi uutta.

    Vastaa
    • Kirjaluotsi says:

      15/01/18 @ 11:13 

      Kiitos kommentista Arja! Kielitaito on kyllä kiva asia, mutta onneksi Suomessa julkaistaan myös tosi laadukasta käännöskirjallisuutta. Sitä ei pidä yhtään väheksyä.

      Tutustu ihmeessä musahaasteeseen, se on tuonut kivan uuden ulottuvuuden myös lukemiseen. Kirjat ovat alkaneet soida 🙂

      Vastaa