menu Menu
Damon Galgut: The Promise
Etelä-Afrikka, Galgut Damon, Penguin Audio, Ulkomainen kaunokirjallisuus 19/12/2021 0 kommenttia
Katja Kärki: Eeled Edellinen Kirjabloggaajien joulukalenteri 2021: 17. luukku Seuraava

And then he’s gone. She can hear him walking away up the passage. His footsteps sound hesitant, but he doesn’t turn back. Nor will the moment return, which is true of all moments, though not equally.

Alone in Pa’s study, what the room will always be to her, she lies down and closes her eyes and tries to find a place inside herself where a cold wind isn’t blowing. Can’t do it. There’s an actual chilly wind outside the house too, tugging at tiles and tapping on doors, and the curtains won’t settle down.

The problem, she thinks, the problem is that I have never learned to live properly. Things have always been too little or too much, the world sits heavily on me. But, she reminds herself, I am getting better at it! She’s found it in herself lately, more and more often, to do what she feels she has to, but to do it lightly.

Though tonight, sorry to say, isn’t one of those times. Life and death have both pressed hard today, no remedy for either. With more to come tomorrow. Maybe a mistake, after all, to be here. Too late for that regret. But lying restlessly in the hard, narrow bed, Amor decides that she will cut her trip a day short. She will leave in the morning after the Mass, maybe even before the end, without a word to anybody, and she will not speak to her brother again. Not angry with him, just done. Unless.

Damon Galgut: The Promise

Tämän vuoden Booker-palkinnon voitti eteläafrikkalaisen Damon Galgutin teos The Promise. Viime vuoden voittaja, Douglas Stuartin esikoisromaani Shuggie Bain, teki minuun ihan järjettömän suuren vaikutuksen. Kun Stuart julistettiin voittajaksi, liikutuin ihan yhtä paljon kuin sympaattinen kirjailijakin. Aivan niin tolaltani en mennyt Galgutin romaanista, vaikka vaikuttava teos sekin on. Shuggie Bain julkaistaan suomeksi ensi huhtikuussa (WSOY), toivottavasti myös The Promise saadaan pian suomeksi. Galgut on ollut Booker-ehdokkaana kaksi kertaa aiemminkin. Suomeksi on ilmestynyt romaani Vieraassa huoneessa (2011, Basam Books). Minulle The Promise oli ensitutustuminen tähän yhdeksän romaania julkaisseeseen kirjailijaan. Romaanien lisäksi Galgut kirjoittaa näytelmiä. Tämäkin romaani on helppo kuvitella näyttämölle.

The Promise kertoo yhden eteläafrikkalaisen perheen tarinan neljän vuosikymmenen ajalta. Jokaisella vuosikymmenellä vietetään jonkun perheenjäsenen hautajaisia, joiden ympärille romaani keskittyy. Hautajaisten väliin jää pitkiä aukkoja, jolloin henkilöiden tekemisiin ei pahemmin palata. Pretorian ulkopuolella maatilalla elävään Swartin perheeseen kuuluu isä Manie, äiti Rachel ja lapset Anton, Astrid ja Amor. Swartit ovat afrikaaneja, eli buurien ja hollantilaisten jälkeläisiä. Romaanin nimi tulee lupauksesta, jonka Amor kuulee isänsä tekevän äidilleen tämän kuolinvuoteella vuonna 1986. Isä lupaa antaa perheen mustalle kodinhoitajalle Salomelle omistusoikeuden perheen mailla olevaan taloon, jossa Salome ja hänen poikansa asuvat. Hän ei kuitenkaan pidä lupaustaan. Tästä tulee Amorille kynnyskysymys ja jokaisten hautajaisten ja perinnönjaon yhteydessä hän palaa asiaan.

The Promise sijoittuu sekä apartheidin aikaiseen että jälkeiseen aikaan ja kuvaa yhden perheen kautta eteläafrikkalaisten moraalista kahtiajaottelua, joka ei sukupolvien vaihtuessa ole vieläkään täysin kadonnut. Lunastamaton lupaus hiertää Swartin perheen sisarusten ja sukulaisten välejä, mutta mikä vaikutus sillä on itse Salomeen? Vaikka romaanissa tutkaillaan tilanteita monen henkilön näkökulmasta, jopa kodittoman miehen ja pihapiiriin tunkeutuvien hyeenojen, Salome jää sivuun ja lähes tyystin ilman omaa ääntä. Tällä valinnalla Galgut on varmasti halunnut alleviivata mustan naisen asemaa. Hän on annetun lupauksen kohde, mutta hänen omilla ajatuksillaan ei ole niin väliä.

Yllätyin romaanin kokeellisesta kerronnasta, jossa näkökulmat vaihtuvat lennossa. Kerronta on sekoitus kaikkitietävää kolmatta persoonaa, minäkerrontaa, epäsuoraa dialogia ja ajatuksenvirtaa. Äänikirjana siis melkoisen haastava tapaus, kun kertojanäkökulma saattaa yhtäkkiä vaihtua yhden virkkeen sisällä. Välillä oli myös vaikea saada selvää, tapahtuuko joku asia oikeasti vai jonkun kertojan kuvitelmissa. Tarkkana on siis oltava. En erityisemmin pitänyt lukijan äänestä, joten siinäkin mielessä oli vähän raskas kuuntelukokemus. Suosittelen lukemaan tämän ihan perinteisellä tyylillä. Jotain jännittävää ja erilaista tässä kirjassa kyllä on. Henkilöt eivät ole erityisen miellyttäviä, monet ovat suorastaan vastenmielisiä tai vähintäänkin traagisia hahmoja. Mustaa huumoria kuitenkin tihkuu synkkien mietteiden ja tapahtumien välistä keventämään tunnelmaa. The Promise on moniulotteinen ja kerronnaltaan kiinnostavan erilainen tutkielma ihmisyydestä. Etelä-Afrikan turbulentista historiasta ja nykypäivästä kiinnostuneille suosittelen myös Deborah Levyn muistelmia, Trevor Noahin elämäkertaa Laiton lapsi ja Zinzi Clemmonsin romaania What We Lose.

Damon Galgut:
The Promise
Penguin Audio 2021
Äänikirjan lukija: Peter Noble
Kuunneltu Audiblesta

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

apartheid Booker Damon Galgut Etelä-Afrikka perhe sisarussuhteet The Promise


Edellinen Seuraava

Vastaa

keyboard_arrow_up