menu Menu
Colson Whitehead: The Nickel Boys
Little Brown Book Group, Ulkomainen kaunokirjallisuus, Whitehead Colson, Yhdysvallat 21/09/2019 0 kommenttia
Olli Jalonen: Merenpeitto Edellinen Fred Björksten: Poika ja Tyttö ja Poika Washingtonissa Seuraava

Nickel Boys were cheaper than a dime-a-dance and you got more for your money, or so they used to say. In recent years, some of the former students organised support groups, reuniting over the internet and meeting in diners and McDonald’s. Around someone’s kitchen table after an hour’s drive. Together they performed their own phantom archaeology, digging through decades and restoring to human eyes the shards and artefacts of those days. Each man with his own pieces. He used to say, I’ll pay you a visit later. The wobbly stairs to the school basement. The blood squished between my toes in my tennis shoes. Reassembling those fragments into confirmation of a shared darkness: If it is true for you, it is true for someone else, and you are no longer alone.

Colson Whitehead: The Nickel Boys

Colson Whiteheadin edellinen romaani, Pulitzerin voittanut Underground Railroad, kertoi vaikuttavalla maagisrealistisella twistillä orjuuden vastaisesta taistelusta Yhdysvalloissa. Orjia pakoon kuljettanut maanalainen rautatie heräsi siinä konkreettisesti eloon. Uusimmassa romaanissaan The Nickel Boys Whitehead pysyy tiukemmin kiinni reaalimaailmassa, mutta edelleen pyrkii valaisemaan niitä lukuisia pimeitä nurkkia, joihin syrjittyjen kohtalot on sysätty katseilta piiloon.

The Nickel Boys perustuu todellisen Florida School for Boysin ympärillä vellovaan skandaaliin. Kyseessä on nuorisovankila tai koulukoti (reform school), jonne lähetettiin erilaisista rikkeistä tuomittuja alaikäisiä poikia. Koulussa oli osastonsa sekä mustille että valkoisille, mutta ne pidettiin erillään vuoteen 1966. Yli sata vuotta toimineessa laitoksessa tapahtui sen henkilökunnan toimesta laajamittaista lapsiin kohdistuvaa pahoinpitelyä, hyväksikäyttöä, kidutusta ja jopa murhia. Laitos suljettiin vasta 2011 ja sen jälkeen sen mailta löytyi kymmeniä merkitsemättömiä hautoja. Yliopiston arkeologian opiskelijat saivat tehtäväkseen kaivaa haudat auki ja tähän mennessä lähes sadan kuolleen jäänteet on löydetty. Kuolleita arvellaan olevan enemmänkin.

Whiteheadin romaanissa koulu on nimeltään Nickel Academy ja niin ikään sen mailta löytyy salattuja hautoja, kun rakennusfirma raivaa paikkaa toimistokompleksin rakentamista varten. Miten harmillista, nyt rakennustyöt viivästyvät. Even in death the boys were trouble. Siinä romaanin vahva aloituslause. Unholaan painuneet pojat vaativat huomiota haudoistaan, tunnustusta siitä että he olivat olemassa, he olivat totta. Hautojen löytyminen saa myös elossa olevat Nickelin pojat ja heidän perheenjäsenensä vaatimaan oikeuksia. New Yorkissa yksi entinen Nickel Boy, joka kulkee nimellä Elwood, on seurannut hiljaa sivusta tilanteen kehittymistä. Nyt hänkin tuntee tarvetta palata menneeseen ja kertoa tarinan rikotuista pojista.

Elwood, kuten monet muut Nickeliin lähetetyt, joutuu laitokseen oltuaan väärässä paikassa väärään aikaan – ja väärän värisenä. Isoäitinsä kasvattama fiksu poika on matkalla collegeen, ensimmäisenä suvustaan, mutta liftaa väärän auton kyytiin. Auto oli varastettu ja viaton kyydissä istuja kyyditetään rangaistavaksi. Pojalle tehdään selväksi, että tuuri kävi, Nickel Academy ei ole sentään vankila. Nickelissä poikia kutsutaan oppilaiksi eikä vangeiksi. Selvä. Elwood oppiikin pian, ettei muita poikia niinkään tarvitse pelätä, sillä kaikki väkivaltaiset rikolliset löytyvät henkilökunnan puolelta. Eletään 60-luvun vuosia, rotuperäisen syrjinnän mahdollistaneiden Jim Crow -lakien viimeisiä henkäyksiä, kansalaisoikeuslain säätämisen vuosia. Kansalaisoikeudet ovat kuitenkin kaukana Nickel Academyn todellisuudesta.

Pian Elwood joutuu todistamaan Nickel Academyn pimeää puolta. Öisin joku tuvan pojista raahataan pihavarastoon rangaistavaksi. Vajaa kutsutaan ulkonäkönsä mukaan nimellä White House ja Elwoodin kaltaisille se onkin osuva nimi. Valkoiset pojat kutsuvat vajaa nimellä ”jäätelötehdas”, sillä sieltä tulevat ovat kaikenkirjavien ruhjeiden ja mustelmien peitossa. Vajan viattoman valkoiset ulkoseinät kätkevät sisälleen verenpunaisen todellisuuden. White Houseen viety poika saa tutustua Black Beauty nimellä tunnettuun nahkaremmiin, jonka lukuisat sivallukset ja niiden aiheuttamat tuskan huudot peitetään huoneessa pyörivän valtavan tuulettimen äänen alle, tuulettimen räiskiessä verijuovia pitkin seiniä.

Whitehead kirjoittaa henkisestä ja fyysisestä väkivallasta henkilöitään tai lukijaansa säästelemättä. Vain vilkaisu todellisten White House -poikien tarinoihin heitä tukevalla sivustolla (https://officialwhitehouseboys.org) vakuuttaa siitä, että Whiteheadin ei ole tarvinnut liioitella kuvatessaan niitä kauhuja, joita pojat joutuivat laitoksen henkilökunnan käsissä kestämään. Romaanissa Elwood kamppailee ihailemansa Martin Luther Kingin ajatusten kanssa: Send your hooded perpetrators of violence into our communities after midnight hours, and drag us out onto some wayside road, and beat us and leave us half-dead, and we will still love you. Miten tuollainen rakkaus ja anteeksianto on mahdollista ympäristössä, joka pyrkii murskaamaan sinut jokaisella mahdollisella tavalla? Yritettyään kertoa koulutarkastajalle koulun väärinkäytöksistä Elwood joutuu eristysselliin. Nickel Academyn häpeällisenä esikuvana toiminut koulu oli toiminnassa yli vuosisadan. On järkyttävää ja pohjattoman surullista miten kukaan ei puuttunut sen toimiin, vaikka epäilyjä kaltoinkohtelusta ja selittämättömiä kuolemantapauksia alkoi kasaantua.

Colson Whitehead on jälleen kirjoittanut väkevän romaanin, jonka todellisuuspohja puistattaa. Romaanin lopussa odottava juonellinen keikaus nostaa lopullisesti palan kurkkuun. The Nickel Boys toimii hyvin myös äänikirjana. Tiivis tarina on paperisena vähän päälle 200 sivua, äänikirjana vajaa 7 tuntia. Äänikirjan lopussa on Whiteheadin itsensä lukemat jälkisanat, joissa hän avaa tarinansa yhteyksiä todellisiin tapahtumiin. Toivottavasti tämä kirja saadaan myös joskus suomeksi. Toistaiseksi Whiteheadin kahdeksasta romaanista on suomennettu vain yksi, Balladi John Henrystä (Otava 2002).

Colson Whitehead: The Nickel Boys
Little, Brown Book Group 2019

Äänikirjan lukija: Colson Whitehead, JD Jackson
Kuunneltu Storytelista

äänikirja Colson Whitehead hyväksikäyttö Pulitzer syrjintä The Nickel Boys Yhdysvallat


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up