Nicky was going with Doll by then and got to experience the house first-hand. The atmosphere was that of a continuous, continuously improvised party that periodically doldrums and never ended, contending playlists emanating from different rooms, a standing bank of smoke shimmering in seeming permanence in the sitting room, pin-eyed young ones rattling on the front door at all hours. And things had gone on that way until a year or so ago, when Cillian suddenly stopped dealing. With the drugs gone, Cillian’s customers went away too. What Doll had told his mother was true; Sara and Cillian’s house was no longer a wild house.

– Colin Barrett: Wild Houses

Booker-ehdokkaiden joukossa on tänä vuonna kolme esikoisromaania. Hollantilaisen Yael van der Woudenin romaani The Safekeep ei minua täysin vakuuttanut, mutta miten kävi irlantilaisen Colin Barrettin. Olen irlantilaisen kirjallisuuden ystävä, joten County Mayossa sijaitsevaan Ballinan pikkukaupunkiin sijoittuva Wild Houses veti jo lähtökohdiltaan puoleensa. Vuonna 1982 syntynyt Colin Barrett on itse seudulta kotoisin ja sen huomaa romaanin tarkassa ympäristön kuvauksessa. Äänikirjan lukijan upea irlantilaisaksentti ankkuroi osaltaan irlantilaisen pikkukaupungin tunnelmaan. Wild Houses on Barrettin esikoisromaani, mutta mistään aloittelevasta kirjoittajasta ei ole kysymys. Barrettilta on julkaistu kaksi novellikokoelmaa, joista hän on saanut lukuisia palkintoja ja yksi novelleista on myös tehty elokuvaksi. Novellikirjailijan tausta näkyy romaanissa myönteisesti siinä, että Barrett onnistuu luomaan jokaisesta luvusta elämänmakuisen kokonaisuuden, joka voisi toimia vaikka erillisenä novellina. Huono puoli on se, että koko romaani tuntuu pitkitetyltä novellilta eli ei mielestäni aivan kasva romaanin mittoihin. Tuntui, että tarina jäi kesken eikä tarjonnut mitään erityistä oivallusta, jotain Booker-hohtoa jäi puuttumaan. Ehkä ehdokkuus on Barrettille karhunpalvelus, sillä hyvin kirjoitettu kelpo tarina jää liian suurten odotusten jalkoihin.

Vaikka romaanin juoni pyörii pieleen menneen huumekaupan ja sitä seuranneen kidnappauksen ympärillä, se on ytimeltään henkilövetoinen romaani. Se kuvaa Länsi-Irlannin Ballinassa asuvia työväenluokan ihmisiä, jotka ovat tehneet huonoja valintoja ja ovat nyt jumissa omassa elämässään. Kiehtovin hahmo on Dev, sosiaalisesti kömpelö ja koulukiusattu nuori mies, joka kärsii masennuksesta ja ahdistuksesta. Devin äiti on kuollut hiljattain ja hulttioisä majailee alkoholistisairaalan tukiasunnossa. Dev asuu yksin syrjäisessä lapsuudenkodissaan, jonne hän antaa paikallisten huumediilerien piilottaa kätköjään. Pahamaineiset Ferdian veljekset eivät kaihda keinoja liiketoimissaan. Kun heidän liikekumppaninsa Cillian pilaa vahingossa suuren määrän kauppatavaraa, diilerit kidnappaavat Cillianin pikkuveljen Dollin ja piilottavat hänet Devin kellariin toivoen saavansa rahansa takaisin. Dev on vastentahtoinen rikoskumppani, joka on painostettu pitämään panttivankia kotonaan. Hän ystävystyy nuoren vankinsa kanssa ja yrittää hillitä väkivaltaisia Ferdian veljeksiä sen minkä pystyy.

Kidnapatun Dollin tyttöystävä Nicky on seitsemäntoistavuotias ja alkaa olla kypsä irtautumaan pikkukaupungin rajoittavista kahleista. Nicky on töissä paikallisen hotellin baarissa, mutta haaveilee opiskelusta mahdollisimman kaukana kotoa. Omat vanhempansa nuorena menettänyt Nicky majailee usein Dollin kotona ja tulee hyvin toimeen poikien äidin kanssa. Kun juhlissa tapahtuneen riidan jälkeen Doll katoaa ja epäilyttävä mies ilmestyy Nickyn työpaikalle uhkauksineen, Nicky päättää tehdä mitä vaan saadakseen Dollin kotiin. Romaanin nimi Wild Houses viittaa koteihin, joissa juhlitaan, käytetään huumeita ja käyttäydytään yleisesti ottaen villisti. Dollin isoveljen Cillian Englishin talo on ollut yksi villeimmistä, mutta sittemmin meno on rauhoittunut ja hän väittää lopettaneensa diilauksen kokonaan. Mutta eipä hänellä myöskään ole rahaa maksaa töppäilyjään ja lunastaa pikkuveljeään rikollisten kynsistä. Tarvitaan kahden naisen päättäväisyyttä ja rohkeutta, jotta pelastusoperaatio saadaan käyntiin.

Wild Houses on tyylitelty kuvaus irlantilaisen pikkukaupungin elämästä ja huumeiden aiheuttamista ongelmista. Booker-tuomaristo käytti kirjan esittelyn yhteydessä lupaavia sanoja “darkly comic”, mutta en pitänyt tätä romaania erityisen synkkänä enkä hauskana. Kerronta piti kyllä mukanaan ja henkilökuvaus on sävykästä, mutta jäin tosiaan kaipaamaan jonkinlaista syvempää sanomaa tai lopputulemaa, tai edes vähän pidempää aikaa näiden henkilöiden mukana. Äänikirjana romaani on vajaa seitsemän tuntia pitkä, kovakantisessa kirjassa on 272 sivua. En ollut tarkistanut paljonko kirjaa on jäljellä, kun lähdin äänikirjakävelylle. Ehdin kävellä vain korttelin verran, kun kirja äkkiä loppuikin, juuri kun ajattelin että nyt tarina varmaan alkaa kehittyä. Korvissa humisi vain hiljaisuus ja järkytyksestä selvittyäni kävely jatkui toisen kirjan parissa. Eli ei muuta kuin eteenpäin kohti uusia lukuelämyksiä. Colin Barrettin nimen laitan kyllä muistiin tulevaisuutta varten ja ehkä tutustun niihin palkittuihin novelleihin, jotka sijoittuvat samoihin Irlannin maisemiin.

Colin Barrett:
Wild Houses
Penguin Audio 2024
Äänikirjan lukija: Damian Gildea

Sinua voisi myös kiinnostaa

Colm Tóibín: Long Island

Kit de Waal: My Name is Leon

John Banville: The Sea

Claire Keegan: Antarctica

Paul Lynch: Prophet Song

Paul Murray: The Bee Sting

Sebastian Barry: Old God’s Time

Kevin Barry: Night Boat to Tangier

Douglas Stuart: Young Mungo

Seuraa Kirjaluotsia

#booker2024 äänikirja Colin Barrett englanninkielinen esikoisromaani huumeet Irlanti kidnappaus työväenluokka Wild Houses