I hurried downstairs in the early morning light, a twist of anxiety in my stomach, to find that the leveret had made a nest in the grass, scarcely larger than its body. It sat beside it, its diminutive ears pointing skywards, as if it were ready for the world.

My sister had procured a box of powdered kitten milk that morning, as promised, along with a fifty-milliliter bottle suitable, according to the packet, ’for kittens, puppies, rabbits and hesgehogs’, with no mention, I couldn’t help but notice, of hares.

I washed my hands, sterilized the bottle, and prepared to feed the leveret a second time. I had put on the black t-shirt I’d been wearing the day before, which I hoped would smell familiar, and held the leveret loosely in the same dust cloth. My heart leapt as it consumed the equivalent of a teaspoon of milk. Contrary to expectations it was alive, and it was drinking. I sat still, captivated by the warm presence of the creature in my lap. The morning was as still and silent as the leveret nestled against my stomach.

– Chloe Dalton: Raising Hare

Chloe Daltonin esikoisteos Raising Hare on kiehtova ja koskettava kuvaus odottamattomasta ystävyydestä ihmisen ja jäniksenpoikasen välillä. Teos sijoittuu Englannin maaseudulle, missä Dalton, entinen poliittinen neuvonantaja, vietti pandemia-aikaa kaukana kiireisestä Lontoon elämästään. Eräänä helmikuisena päivänä hän löytää vastasyntyneen jäniksenpoikasen, joka on jäänyt yksin keskelle polkua. Dalton epäröi hetken, mutta nähdessään petolinnut liitelemässä yläpuolella, hän päättää poimia poikasen mukaansa ja viedä sen kotiinsa turvaan. Siinä kohtaa hän ei osaa vielä aavistaa, miten hänen maailmansa tulee mullistumaan.

Olen aina unelmoinut erityisestä yhteydestä villiin eläimeen, mutta todellisuudessa olisin kauhusta kankea, jos joutuisin vastuuseen esimerkiksi haavoittuneen eläimen hoitamisesta. Miten ihmeessä tietäisin, miten toimia? Ainoa lemmikkieläin, joka minulla on ollut lapsena, oli itse asiassa kani ja senkin hoidon kanssa olin aika pihalla. Minulla on kuitenkin nykyään etuoikeus kesäpaikassamme saaristossa seurata villieläimiä lähietäisyydeltä, kun esimerkiksi peurat, hirvet, saukot – ja myös metsäjänikset – kulkevat pihapiirissämme. Jänisten ruokailua ja poikasten leikkejä olen seurannut pitkäänkin talomme parvekkeelta. Kun on hiljaa paikallaan, ne eivät huomaa ylhäällä istuvaa tarkkailijaa ruokailleessaan omenapuun alla.

Myös Dalton kauhistui ensin tajutessaan, mitä oli mennyt tekemään poimiessaan jäniksenpoikasen mukaansa. Kun ihmisen haju on tarttunut poikaseen, sen emo ei sitä enää huolisi, vaikka löytäisi eksyneen poikasensa. Ne harvat lähteet, joita hän löytää liittyen villien jänisten kasvatukseen, varoittelevat sen olevan todella haastavaa. Usein jäniksenpoikaset menehtyvät vankeudessa joko shokkiin tai nälkään. Dalton kuitenkin onnistuu pitämään poikasen elossa, ja heidän suhteensa kehittyy ainutlaatuiseksi. Poikasesta tulee hänen jatkuva seuralaisensa, joka vaeltaa öisin pelloilla ja metsissä, mutta palaa päivisin Daltonin kotiin. Hän ei koskaan yritä rajoittaa sen vapautta, vaan antaa sen tulla ja mennä oman mielensä mukaan, ymmärtäen, että vangitseminen olisi sille eräänlainen kuolema. Jäniksen edesottamuksia on hypnoottista seurata. Millaista olisikaan tehdä tietokoneen ääressä töitä, kun villi jänis lekottelee vieressä ikkunalaudalla? Tai aamulla herätä siihen, kun jänis palaa retkiltään ja tassuttelee rappuset ylös makuuhuoneeseen. Dalton ei yritä kesyttää jänistä eikä koske siihen, mutta niiden välille syntyy luottamus, joka saa sen palaamaan takaisin yhä uudelleen.

Raising Hare ei ole pelkästään kertomus naisen ja jäniksen välisestä erityisestä suhteesta, vaan myös syvällinen sukellus jänisten elämään ja luonteeseen sekä siihen, miten niitä on historiallisesti nähty taiteessa, kirjallisuudessa ja kansanperinteessä. Dalton tutkii jänisten käyttäytymistä ja niiden kohtaamia haasteita, kuten elinympäristöjen katoamista ja metsästystä, mikä on johtanut niiden määrän huomattavaan vähenemiseen Englannissa. Tehomaanviljely on osaltaan kiihdyttänyt jäniskantojen hupenemista: torjunta-aineet, maatalouskoneet ja hävinneet suojapaikat ovat tehneet niiden elämästä entistä vaikeampaa. Dalton löytää kotinsa lähiympäristöstä monia kuolleita jäniksiä ja saa aina pelätä, että seuraava ruumis on ”hänen” jäniksensä.

Kirjan kerronta on herkkää ja runollista, ja toisaalta Dalton raportoi jäniksen touhuja hyvin neutraalisti, tarkkaillen sen käyttäytymistä ja elämää ilman sentimentaalisuutta. Hän tekee havaintoja, jotka poikkeavat siitä, mitä jänisten käyttäytymisestä kertovat tutkimukset antavat ymmärtää. Dalton saa todistaa villieläimen elämän kiertokulkua hyvin läheltä, mikä tekee hänen havainnoistaan ainutlaatuisia. Tämän kirjan lukeminen oli lohduttava pakopaikka huolestuttavasta uutisvirrasta. Jäniksen elämän tarkkailu tarjosi meditatiivisen hengähdystauon, joka sai maailman tuntumaan hetken aikaa pehmeämmältä. Kirja muistuttaa siitä, että parhaat kokemukset ja kauneimmat hetket syntyvät usein odottamattomista tilanteista. Mikäpä olisi ollut ainutlaatuisempi tapa viettää koronaeristystä kuin seurana villi jänis, jonka elämänrytmi oli täysin erilainen kuin ihmisten. Raising Hare on ylistyslaulu luonnolle ja villieläimille, jotka rikastuttavat elämäämme tavoilla, joita emme aina osaa odottaa.

Ilmeisesti painetussa kirjassa on myös kuvitusta, josta jäin paitsi, kun kuuntelin tämän äänikirjaversiona. Äänikirjan lopussa oli kuitenkin mukavana yllätyksenä Chloe Daltonin ja lukija Louise Brealeyn keskustelu. Sain kuulla uusimmat uutiset Daltonin jänisystävästä – tai olisin saanut, ellei Brealey olisi yrittänyt jatkuvasti selittää kirjaa kirjailijan puolesta! Tällaiset haastattelut ovat suorastaan raivostuttavia. Jos olet kiinnostunut syventymään ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen sekä villieläinten kiehtovaan maailmaan, tämä kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Teos on mukana toista kertaa jaettavan Women’s Prize for Non-Fiction -palkinnon pitkällä listalla, ja sen suomennos Ystävänä jänis ilmestyy toukokuussa 2025 (suom. Ari Väntänen, Otava).

Helmet-lukuhaaste 2025:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 11 – Tietokirja, joka on julkaistu 2020-luvulla.

Chloe Dalton:
Raising Hare
Canongate Books 2024
Äänikirjan lukija: Louise Brealey

Sinua voisi myös kiinnostaa

Heli Laaksonen: Jatkos & The Nature of Finnish Nature

Annika Suvivuo: Matka jään reunalle

Patrik Svensson: Meren kutsu: tarinoita ihmisen uteliaisuudesta

Jane Goodall & Douglas Abrams: The Book of Hope

Beata & Malena Ernman, Greta & Svante Thunberg: Sydämen asioita – Perhe ja planeetta kriisissä

Helen Macdonald: H is for Hawk

Luontokirjahaaste: Utelias kettu ja muita nisäkkäitä

Seuraa Kirjaluotsia

äänikirja Chloe Dalton englanninkielinen helmet2025 helmethaaste jänis luonto Raising Hare villieläimet Women's Prize for Non-Fiction 2025 Ystävänä jänis