menu Menu
Charlotte McConaghy: Täällä oli susia
Australia, Käännöskirjallisuus, McConaghy Charlotte, WSOY 09/01/2023 2 kommenttia
Ragnar Jónasson: Lumisokea Edellinen Kerstin Ekman: Suden jälki Seuraava

Isällä oli tapana sanoa, että maailma joutui pahasti hakoteille siinä vaiheessa, kun ihminen erkaantui luonnosta. Hän sanoi, että tuon fataalin virheen voisi ehkä korjata, jos onnistuisimme villiinnyttämään itsemme uudelleen. Mutta minä en käsitä, miten se voisi onnistua, kun pelkkä olemassaolomme pelottaa luontokappaleita, joiden kanssa uusi yhteys pitäisi löytää.

Asia surettaa minua, ja antaisin mitä tahansa, etten pelottaisi susia. Mutta totuus on, että pelko ihmistä kohtaan pitää ne turvassa meiltä.

Charlotte McConaghy: Täällä oli susia

Jostain syystä sudet ovat vetäneet puoleensa viime aikoina. Juuri luin Kerstin Ekmanin hienon susiromaanin Suden jälki ja heti perään tämän Charlotte McConaghyn romaanin Täällä oli susia. Australialainen McConaghy ihastutti pari vuotta sitten dystooppisella ekoromaanillaan Viimeinen muuttolintu, nyt hän lähestyy luontokatoteemaa susien kautta. Kirjassa ilmastokriisiin ja luontokatoon etsitään ratkaisua petoeläinten villiinnyttämisprojektin avulla, mutta ymmärrettävistä syistä villien susien kotouttaminen lammasmaataloudesta tunnettuun Skotlantiin ei suju aivan kitkatta. McConaghy punoo teeman ympärille koukuttavan mutta dramaattisuudessaan hieman laukalle lähtevän juonen.

Romaanin minäkertoja Inti Flynn saapuu Skotlantiin vapauttamaan susia alueelle, jossa niitä ei ole tavattu luonnossa vuosiin. Villiinnyttämisprojektin ajatuksena on, että sudet pitäisivät hurjasti lisääntyneet kauriit ja muut kasvinsyöjät aisoissa ja sitä kautta metsät ja kasvit elpyisivät vanhaan loistoonsa. Sudet toisivat siis luontoon tasapainoa, mutta sitä paikallisten maanviljelijöiden ja lammastilallisten on vaikea käsittää. Heidän mielissään sudet tarkoittavat uhkaa ja loppua elinkeinoille eikä heidän mieliään helpolla tyynnytetä. Intohimolla asioihin suhtautuva Inti ei sitä paitsi ole paras henkilö tyynnyttelemään, varsinkin kun aistii eräässä tilallisessa vaimonhakkaajan. Omasta taustastaan johtuen perheväkivalta saa hänen tunteensa kuohumaan ja hän joutuukin epäilyksen alaiseksi, kun kyseinen mies katoaa. Asiaa mutkistaa entisestään se, että Inti on viettänyt katoamisyön paikallisen poliisipäällikön sängyssä.

Intillä on mukanaan Skotlannissa kaksoissisko Aggie, joka on kokenut kovia ja valinnut hiljaisuuden. Siskokset kommunikoivat itse kehittämänsä viittomakielen avulla ja Aggie viettää päivänsä sulkeutuneena sisälle mökkiin. Intillä itsellään on myös erikoinen neurologinen vaiva, peilikosketussynestesia, mikä saa hänet aistimaan toisen kokemia aistimuksia pelkästään katsomalla. Hän siis kokee fyysistä kipua nähdessään väkivaltaa ja sitä hänen ja Aggien elämässä on riittänyt. Lukija saa tutustua Intin ja Aggien menneisyyteen vähitellen takaumien kautta. Intille taas selviää vähitellen kyläläisten taustat ja monen karskin kuoren alta löytyy myös pehmeämpi puoli. Ehkäpä sudetkin saavat vielä mahdollisuuden.

Täällä oli susia muistuttaa monella tapaa Delia Owensin myyntimenestystä Suon villi laulu. Molemmissa päähenkilö on erikoisen lapsuuden ja väkivaltaisen taustan omaava nuori nainen, jolla on erityinen luontosuhde ja empatiaherkkyys. Molemmat heistä myös sotkeutuvat osaksi murhatutkimusta. Naiivin Kya Clarkin rinnalla Inti Flynn on kuitenkin pippurisempi tapaus. En lämmennyt varauksetta kumpaankaan romaaniin, molemmissa on aimo annos laskelmoitua ja epäuskottavaa dramaattisuutta. McConaghyn kirjasta onneksi löytyy vähän enemmän säröä. Intin erikoinen synestesiaominaisuus ja kaksosten välinen oma viittomakieli tuntuivat kuitenkin päälleliimatuilta ja turhilta, vain rikosjuonta ja melodramaattisuutta palvelevilta asioilta. Tuntuu, että juoni olisi kantanut ilmankin tällaista ylimääräistä mystifiointia, mystiset sudet kun tarjoavat sitä jo omasta takaa. Toisaalta myös häpeilemättömästi nautin kirjan lukemisesta, sillä McConaghy kirjoittaa koukuttavasti ja Skotlannin nummilla oli ihan viihdyttävää viipyillä. Kirjassa kuvattu susien villiinnyttämisprojekti on onnistuneesti toteutettu Yhdysvaltain Yellowstonessa. Tämän romaanin projekti on saanut innoituksensa siitä, mutta on täysin fiktiivinen. Vastaavanlaisesta projektista Skotlannissa kirjoittaa myös Edward St. Aubyn romaanissaan Sokkotesti.

Helmet-lukuhaaste 2023:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 27 – Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin.

Charlotte McConaghy:
Täällä oli susia
Once There Were Wolves (2021),
suom. Saara Pääkkönen
WSOY 2022

Muissa blogeissa:
Kirjakaapin kummitus
Kirjasähkökäyrä

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

Charlotte McConaghy helmet2023 helmethaaste kaksoset kuolema luonnonsuojelu luontokato Skotlanti susi väkivalta villiinnyttäminen


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Hyi tuo laskelmointi. Kuulostaa siinä suhteessa semmoiselta, että ärsyynnyn. Minusta Suon villi laulu oli pöyristyttävän huono romaani.

    1. Niinpä, välillä on vaikea ymmärtää miksi jostain kirjasta tulee niin valtavan suosittu. Suon villi laulu keikkuu edelleen listojen kärjessä, myös Suomessa. Erehdyin katsomaan elokuvankin, samat fiilikset siitä: epäuskottavaa, melodramaattista ja liian kauniita ihmisiä 😅 Tämä susikirja sai samalla tavalla turkkini niskavillat pörhistymään 😉

keyboard_arrow_up