Later it would seem to Pearl that the Richardsons must have arranged themselves into a tableau for her enjoyment, for surely they could not always exist in this state of domestic perfection. There was Mrs. Richardson in the kitchen making cookies, of all things – something her own mother never did, though if Pearl begged hard she would sometimes buy a log of shrink-wrapped dough for them to slice into rounds. There was Mr. Richardson, a miniature out on the wide green lawn, deftly shaking charcoal into a shining silver grill. There was Trip, lounging on the long wrap-around sectional, impossibly handsome, one arm slung along the back as if waiting for some lucky girl to come and sit beside him. And there was Lexie, across from him in a pool of sunlight, turning her luminous eyes from the television toward Pearl as she came into the room, saying, “Well now, and who do we have here?”

Alkuvuodesta luin vaikuttavan esikoisromaanin Everything I Never Told You, joka kertoi ohiolaisessa pikkukaupungissa elävän perheen tragediasta. Tänä syksynä julkaistussa toisessa romaanissaan Little Fires Everywhere Celeste Ng vie lukijan jälleen Ohioon, Shaker Heightsiin, jossa kirjailija itsekin on viettänyt lapsuuttaan. Shaker Heights on Yhdysvaltain ensimmäisiä tarkkaan suunniteltuja asuinlähiöitä, josta on pyritty luomaan täydellinen naapurusto lapsiperheille. Jokainen aspekti on tarkkaan suunniteltu, katuverkostosta talojen väritykseen ja materiaaleihin ja asukkaita sitoviin sääntöihin. Kirjassa eletään 90-lukua. Elena Richardson on alueen pitkäaikainen malliasukas, paikallislehden toimittaja ja neljän teini-ikäisen lapsen äiti, jonka elämän ohjenuora on toimia sääntöjen mukaan. Romaanin alku antaa kuitenkin osviittaa, ettei täydellisen perheen elämä ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Perheen kaunis koti on nimittäin palamassa tuhkaksi ja palon sytyttäjäksi epäillään perheen nuorinta tytärtä Izzyä, joka näyttää myös kadonneen.

Uudessa romaanissaan Ng käsittelee samoja kiinnostavia moraalikysymyksiä kuin esikoisessaan. Keskiössä ovat lapset ja vanhemmuus, erilaiset eturistiriidat ja vastakkainasettelut sekä vähemmistökulttuurista tai taloudellisesta tilanteesta kumpuava eriarvoisuus. Richardsonin perheen dynamiikka alkaa muuttua, kun he vuokraavat omistamansa sijoitusasunnon taiteilijaäidille ja tämän 15-vuotiaalle tyttärelle. Mia ja Pearl Warren ovat eläneet liikkuvaista elämää. Koko Pearlin elinajan he ovat pysyneet yhdessä paikassa vain muutaman kuukauden, kunnes valokuvataiteilija Mia on saanut uusimman projektinsa päätökseen, ja sitten taas pakanneet Volkswageninsa ja vaihtaneet maisemaa. Tällä kertaa on kuitenkin toisin. Äiti on luvannut Pearlille, että tänne jäädään. Ensimmäistä kertaa elämässään Pearl antaa itselleen mahdollisuuden kiintyä uusiin ystäviin ja onkin pian kuin osa Richardsonien perhettä. Richardsonin lapset ovat vaikuttuneita Mian ja Pearlin elämäntavoista, jotka poikkeavat heidän totutuista hyväosaisen perheen tottumuksista. Rouva Richardson päättää palkata Mian kotiapulaiseksi, jotta tällä olisi varaa keskittyä paremmin taiteeseensa.

Taloudellinen eriarvoisuus ja erilaiset elämäntavat eivät vielä riitä iskemään kiilaa Richardsonien ja Warrenien välille. Siihen tarvitaan yksi vauva, jonka ahdingossa ollut kiinalainen siirtolaisäiti on jättänyt paloaseman rappusille. Richardsonien lapseton tuttavapariskunta on ikionnellinen saadessaan mahdollisuuden adoptoida palosemalle hylätty tyttövauva. Adoptioprosessi on jo loppusuoralla ja on vietetty Mirabellaksi ristityn tytön yltäkylläisiä 1-vuotissyntymäpäiviä, kun biologinen äiti ilmestyy kuvioihin vaatien tytärtään takaisin. Hänen tilanteensa on kohentunut tuon epätoivoisen teon jälkeen ja hän on turhaan yrittänyt etsiä tytärtään. Tyttären löytymisestä hänelle kertoo Mia Warren, joka tekee satunnaisia työvuoroja samassa ravintolassa. Kiista päätyy oikeuteen ja adoptioperheen asianajajaksi valitaan Herra Richardson. Rouva Richardson ei voi hyväksyä, että Mia yrittää auttaa lapsensa hylännyttä äitiä varastamaan hartaasti toivottua lasta hänen parhaalta ystävältään. Suutuspäissään Elena päättää ottaa selvää Mian vaietusta menneisyydestä ja saakin selville jotain, millä voi olla tuhoisia vaikutuksia Mian ja Pearlin elämään. Elena ei vaan tiedä, että myös hänen omassa perheessään tehdään moraalisesti monitulkintaisia valintoja.

Celeste Ng on onnistunut taas luomaan perheen salaisuuksien ympärille punoutuvan vastustamattoman tarinan, jossa moraalinen pohdiskelu yhdistyy vetävään juoneen ja kiinnostaviin henkilöhahmoihin. Loppujen lopuksi kirjassa ei ole kyse siitä, kuka sytytti tulipalot, vaan siitä, mikä sai sytyttäjän tarttumaan tulitikkuihin. Teineillä ja aikuisilla on omat salatut maailmansa, jotka jäävät usein täysin vieraiksi toisilleen. Molemmat maailmat Ng kuvaa uskottavasti. Etenkin teinien edesottamukset ja sisarusten välinen dynamiikka olivat herkullista luettavaa. Nautin myös osiosta, jossa uppouduttiin Mian nuoruuteen, taiteilijaidentiteetin muodostumiseen ja niihin kohtalonomaisiin sattumuksiin ja valintoihin, jotka muuttivat hänen elämänsä suunnan lopullisesti.

Mia on valokuvataiteilija, jolle taide on kaikki kaikessa. Mian valokuvat eivät ole perinteisiä potretteja, vaan hybridi monesta muusta taiteen lajista. Hän käyttää valtavasti aikaa rakentaakseen valokuvan kohteen, oli se sitten huonekaluista muodostettu eläimen hahmo tai jääkiekkosuojukseen kasvatetut kasvin versot. Kamera on hänelle vain väline, tapa dokumentoida taidettaan. Ehkä paremmin taidetta tuntevat tietävät onko tällaiselle valokuvataiteelle joku oma tarkempi nimityksensä. Myös Richardsonin perheen jäsenet pääsevät inspiraatioksi Mian taiteelle. Noiden sielun syvimpään pohjukkaan heijastuvien valokuvien äärelle on hyvä hiljentyä, kun perheen jäänteet kytevät vielä pienellä hiilloksella. Itse taiteilija on jo jatkanut matkaansa. Ehkä seuraavaa paikkaa voisi viimein kutsua kodiksi.

Asetelmaltaan Little Fires Everywhere muistuttaa huippusuositun australialaisen Liane Moriartyn romaaneja. Suosittu on myös vasta toisen romaaninsa julkaissut Celeste Ng, sillä Little Fires Everywhere valittiin juuri tiistaina Goodreadsin lukijaäänestyksessä vuoden 2017 parhaaksi kaunokirjalliseksi teokseksi. Toiseksi äänestyksessä tuli muuten ruotsalaisen Fredrik Backmanin romaani Kiekkokaupunki, joka kertoo hieman toisenlaisen kyläyhteisön elämästä ja tragediasta.

Celeste Ng: Little Fires Everywhere
Penguin Press 2017

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

Jätä vastaus.