iStockPhoto
Unsplash.com
© Kirjaluotsi 2018
Elin rakastavassa yhteisössä, vanhempieni ja kolmen siskoni kanssa. Tiesin olevani turvassa, tiesin että meillä oli totuus, tiesin kuuluvani suureen joukkoon, valittuun kansaan, ettemme olleet osa tätä maailmaa. Minulla oli käynyt tuuri, kun olin syntynyt totuuden tuntevaan perheeseen. Tiesin, että aina olisi olemassa joku, joka rakasti minua, mutta arvelin, että voisi olla vaikeaa löytää ketään, joka […]
Laura nyökkää, nappaa viulun leuan alle, ei viritä, mitä väliä vireellä kun ulvotaan, muuttaa kuitenkin mielensä ja virittää kvintit huolellisesti puhtaiksi, sillä tarvitaan maksimaalinen resonanssi ja siihen auttaa puhtaus. Hän huudattaa viulua, kieli tai kaksi kerrallaan saa sen parkumaan. Ääni ei katkea, kun hän valuu istumaan lattialle. Sere pitää pedaalin alhaalla kaiken aikaa, ja sammuttajat […]
“Ei siis ole mitään mahdollisuuksia päästä pois? Onko se totta?” “Noh, se nyt riippuu… Naisen luonto on nimittäin syklinen, ja sama pätee myös naisen hulluuteen. Yhteys hulluuskuukausien ja kuukautiskierron välillä on useimmissa tapauksissa ilmeinen, ja kun kierto loppuu, loppuu usein myös hulluuskin. Siksi monilla on ollut sellainen onni, että he ovat sitten päässeet sairaalasta pois”, […]
Se oli aivan tavallinen kissa, Siinä kuitenkin oli jotain pahaenteistä. Se katsoi suoraan minuun, ilahtuneena, kuin olisi odottanut saapumistani. Koputin sormella lasia häätääkseni sen pois, mutta se lähtikin nousemaan portaita minua kohti. Arveli kai saavansa ruokaa. Kissa pysähtyi metrin päähän ovesta ja avasi suunsa. En kuullut odottamaani nau’untaa. Oli kuin joku olisi kuiskannut korvaani: -Lue […]
Tänä syksynä on julkaistu kaksi hienoa novellikokoelmaa, jotka nostavat kotimaisia klassikoita uusiin ulottuvuuksiin ja samalla näyttävät miten vahvoilla olkapäillä kotimainen nykyproosa lepää. Toinen on Väinö Linnan henkilöhahmogalleriaa laajentava Toinen tuntematon ja toinen tämä erilaisten klassikoiden pohjalta uusia tulkintoja rakentava Jatkuu!. Erkka Mykkäsen toimittamaan kokoelmaan ovat oman lempiklassikkonsa pohjalta fanifiktiota kirjoittaneet Antti Heikkinen, Iida Sofia Hirvonen, Juha […]
Sitte oli niitä valonhetkiä ko olima yhessä retkelä vaarojen huipuila ja kattelimma alas alaville maile, joitten sylissä virtasit syvät joet, ja ko olima kalassa jokilaaksoissa, joita ympäröit sameavetiset tulvajärvet, suot ja korkeuksiin nousevat tunturinhuiput, tai vaelsimma Lapinmaan tuntureila, missä saatto leijua kaksiki viikkoa rokkasumu. Met molemat rakastimma ikimettiä ja tuntraa ko sen maisema on yhtä […]
Mutta tältä retkeltänsä ei Aaloa enää takaisin kuulunut, senperästä kun hänen miehensä Priidik hänet vihapäissään korpiin ajoi, vaan hän oli ja jäi susien seuraan, niinkuin olisi Saatana tässä väkipainissa viimeisen voiton saanut, jota yhden nuoren vaimonpuolen sielun autuudesta painiskeltiin. Näin sai siis myös kaikille tiettäväksi sekä Pühalepan pitäjässä kuin myös koko Hiidenmaalla, että Suuremõisan metsävahdin […]
Kohta sie olet siinä. Toisin pelkäsin käyvän. Hävetti pelätä, koska kielsit pelkäämästä jo ensimmäisen sodan alla. Sinusta tuli sotilas, meistä evakkoja. Virne naamalla lähdit, se arjessa ärsyttänyt ja nyt itkuun asti ikävöimäni. Vesittelin, koppasit hartioista. -Kummanko tähden sie itket? Pelkäät sie sovan syttymist vai kuolemaa? -Kumpaakii mie. -Hyö tulleeki molemmat jos on tullakseen, vaik sie […]
Martha nousee ryijyltä ja lähtee ulos. Hän etsii merkkejä ihmisistä, koputtaa oville ja kiskoo niitä auki niiden vääntyneistä aukoista. Mutta taloissa ei ole ketään. Hän ymmärtää ihmisäänen lohdun, kenen hyvänsä, nyt kun se on poissa. Pöydät seisovat yksinäisinä, liedet viruvat mustuudessaan kuin vuosia sitten hylättyinä. Näin siis maailma putoaa saranoiltaan, hän ajattelee, äkkiä, eivätkä sen […]
Laulu virisi iltaisin. Laulajaa ei erottanut tiheiköstä, kuuli vain trillin, sen saman minkä oli kuullut firenzeläisluostarin puutarhassa ja Töölönlahden rannalla kävellessä. Laulu seurasi Elleniä. Hän halusi ajatella, että laulaja oli Lillan. Oliko laulu hänen kuvitteluansa vai todellista, sitä hän ei keneltäkään kysynyt. Se ei ollut tarpeen, se riitti, että soolo sulostutti hänen iltojaan. Ei ollut […]
Ihmisen varjo oli väkevämpi ja siten pelottavampi kuin ihminen itse. Kun ihminen oli poissa, hänen varjonsa luuhaili vielä vanhoissa nurkissa sisuuntuneena ja syyttävänä. Vaikka ihminen oli hymyillyt ja käyttäytynyt ystävällisesti, hänen jäljelle jäänyt varjonsa loi ympärilleen pahansisuisen ja uhkaavan kehän. Muisto se ei ollut, varjo eli omaa elämäänsä, se oli ihmisen selkärangasta ulos työntynyt epäsikiö. […]
Katsoin Alexia uudestaan ja näin hänen silmissään jotain mitä en ollut nähnyt aikaisemmin. Tiesin että Alex oli sisäisesti vahva, olin saanut siitä todistuksen monta kertaa, esimerkiksi silloin kun hän ei ollut tietävinään minusta lähes kokonaisena syyslukukautena ja oli samaan aikaan ja näennäisen vaivattomasti kesyttänyt Jan-Roger Johanssonin. Mutta nyt näin jotain muuta. Näin häpeää, koska hänen […]
Oikeissa olosuhteissa fotonit voivat muuttua materiaksi. Samalla syntyy aina antimateriaa, mutta meidän maailmassamme se tuhoutuu heti. Aaro ajatteli antimaterian olevan kuin ne muistikuvat jotka katoavat ennen kuin niistä saa kunnolla kiinni, ne muistinvälähdykset jotka eivät koskaan palaa. Ehkä jossakin on maailma, jossa kaikki tämän maailman muistot ovat unohtuneet ja täällä unohdetut muistetaan – ehkä kuoleman […]
Nousen rosoista polkua, astun juurten päälle ja otan tukea rungoista. Miten Kerttu ikinä pääsi tästä ylös? Jokin lintu tohahtaa lentoon melkein jaloista ja lentää vaappuen oksiston turvaan. Minä olen vieras. Ylhäällä istun avokalliolle ja katson Mustaselkää. Jää on epämääräisen kirjava kuin marmoripöytä, Mustasaari lepää suurena kalana sen keskellä. Kalalla on vankka ranka, nikamina ikivanhat männyt. […]
Hän oli mies, hänessä eli nainen. Hän kuoli pois, hän alkoi syntyä. Hän tiesi mutta salasi, hän ei tiennyt salaavansa. Hän oli niin avoin kuin osasi, hän ei kertonut itsestään mitään. Meillä oli rakkautta, me elimme valheessa. Me elimme yhdessä, me emme koskaan tunteneet toisiamme. Hän petti ja valehteli, hän rakasti. Hän oli ja meni, […]
Ajatusten vedenjakaja kulkee tässä kohden. Jos aika olisi pysähtynyt tähän hetkeen, kesäflunssan yllättämä Chang olisi jäänyt makaamaan lauttasaarelaiseen vuokrakaksioon ja minä olisin pysähtynyt tutkimaan maailmaa laboratoriooni. Avasin hanan. Kylmä vesi virtasi posliinilavuaariin ja aika kulki eteenpäin. Me emme voineet jäädä roikkumaan jonnekin vältilaan, eteiseen, oli mentävä eteenpäin ajassa ja ajatuksissa. Mikseivät verisuonet kasvaneet verkkokalvoilla useista […]
Lastenkirjassa pitäisi olla tie, jolla kirjailija pysähtyy ja lapsi jatkaa eteenpäin. Uhka tai ihanuus, jota ei ikinä selitetä. Kasvot, jotka eivät koskaan näyttäydy kokonaan. Kysymyksiä, joihin vastaa lapsi, ei kirjailija. Jotain kätkettyä, kaunista, korvaamatonta, yllättävää ja yksityistä siellä on oltava. Ja ilman muuta joku, joka on hirvittävän pieni ja mieluiten pörröinen ja mahtuu taskuun. Siinäpä […]
Mitä jos en enää ikinä ehdikään vaihtaa työpaikkaa, muuttaa Italiaan, oppia venäjää, rakastua päättömästi ja palata häntä koipien välissä kotiin, laihduttaa, nähdä lastenlapsieni pääsevän ylioppilaaksi. Mitä jos en ehdi nähdä lapsenlapsiani ollenkaan? Jos en saa edes koskaan tietää, tuliko sellaisia. Mitä jos en näe edes ensi kesää? Mitä jos välipalat ovat jo pilanneet vatsalaukkuni ja […]
Kun Viaporia lähestyi päivänvalossa, jo kaukaa mereltä tulijaa tervehti saaren päällä leijaileva pölypilvi. Tuulella ja sateellakaan pöly ei laskeutunut ennen kuin vasta iltamyöhällä, töiden päätyttyä siltä päivältä. Pilvessä velloi saarille laivattua täyttömaata ja räjäytysten savua, se oli loputtomien ruokanuotioiden käryä ja partaisissa suupielissä roikkuvien piipunnysien katkua. Siihen yhtyivät myös sepänpajojen huurut ja veneiden tervauksen ja […]
Malla käy pitkäkseen varvikkoon. Kaskipellon laitaan on vain muutama metri, ja puolukoiden ja mustikoiden lehdet ovat kärventyneet tulen hehkussa. Hän painaa posken varpujen sekaan, haistelee mietoa käryä ja mittailee pohjatonta taivasta, metsänharjaa ja kaskea. Hän yrittää kuvitella näkymään karhunkin, ja hyvin se siihen sopii, ruskea kyttyräselkä rukiinhujoppien sekaan. Hetken siristeltyään hän näkee karhun oikeastikin, samaan […]
Lääkärin huoneessa on kuin olisi jossain salaisessa paikassa, sellaisessa, johon kaikilla ei ole pääsyä, johon kaikkia ei päästetä. Eikä ole kovin kaukaa haettua alkaa itsekin leikkiä mielessä lääkäriä. Arvuutella, millaista olisi sanoa: teillä on ja teillä ei ole, tehkää näin ja tehkää noin, “riisukaa” ja sitten “pukekaa”. Kyllä vain, suurta valtaa ja vastuuta. Ja miten […]
Jokainen ihminen elää tämän mahdottoman toiveen niin kuin elää, omalla tavallaan, mutta todellisuus ei vastaa toiveeseen jatkuvuuden tunteesta, ja seurauksena elämä muuttuu tai vääntyy paikoiltaan, tapahtuu jotakin vastaavaa kuin joskus liikenneonnettomuuden seurauksena tai silloin kun joku sairastuu Alzheimerin tautiin, ihminen muuttuu joksikin toiseksi, häntä ei enää ymmärrä samaksi henkilöksi, joka hän aiemmin oli, ankka ei […]
Rhea ja Raine olivat pitkästä aikaa Korkeavuorenkadulla. On monta Elleniä. Eilen vieressäni istui se Ellen, jota eniten rakastan. Hän antoi itsestään, ojensi Rhealle lahjoja sanoillaan. Hiuksesi ovat upeat. Olen niin onnellinen siitä, että sait työpaikan. Tulen kanssasi kauppoihin. Sinun värisi ovat ruiskukan sininen ja vahva pinkki, etsimme juuri oikeat sävyt. Kun he olivat lähteneet, lojuimme […]
Taivas alkoi tummua ja yhtäkkiä korvia vihlova huuto puhkaisi ilman. Puiden oksat säikähtivät kohti taivaankantta ja lumi tippui humahtaen maahan. Minä pyristelin takaisin itseeni. Huuto kiiri pitkin maanpintaa ylös puiden rungoille, rouhi ne kaarnasta paljaiksi, katkaisi oksat ja kuristi latvoille laskeutuneet linnut hengiltä. Ne tippuivat hangelle kuin mustuneet omenat, whump, whump. Ääni tuntui kumpuavan jostain […]
Ymmärsin, etten ehkä voi muuttaa koko maailmaa, mutta pystyisin muuttamaan yhden ihmisen maailman. Se oli hieno, suomalainen ajatus. Kylliksi muttei liikaa. Ehkä muuttaisinkin kahta maailmaa, myös omaani! Olin kaivannut jonkinlaista projektia siitä saakka kun kaikki meni sekavaksi. Ehkä olin itsekin eräänlainen oman elämäni pakolainen. Oikein odotin pääseväni kertomaan tästä Pirjolle. Tämän vuoden Kirjan ja ruusun […]
Joka aamu Amanda muisti ensimmäiseksi että Sofia oli sanonut: kukaan ei pääse täältä koskaan pois. Mutta tieto ei mennyt perille asti. Se oli kilpistynyt kovaan kiiltävään kerrokseen, joka suojasi hänen mesiäistään. Silkkinauhan jälkeen aamut alkoivat taas antaa Amandalle lupauksiaan, kuten ne olivat aina ennenkin tehneet. Mitä lupauksia? Ei hän tiennyt; hän ei ollut koskaan ennenkään […]
Ehkä me nukuimme satunnaisesti päiviä, viikkoja tai kuukausia, aivan kuten arvelimme Jumalankin nukkuvan. Hän nuokkui kirsikkapuussaan kukkien, marjojen tai lumisten oksien suojissa, laskeutui toisinaan alas keskuuteemme, kulki uupuneena pääkadulla, sivukujilla ja metsäpoluilla, kellareissa ja vinteillä, ojensi meille kohmeisia kirsikoita, mutta kaikki katsoivat muualle, sillä olimme alkaneet ottaa Hänestä oppia, tosin harva enää jakoi omista kirsikoistaan […]
Kun isä ja Julia lähtevät talolta, aika hajoaa. Se huojuu ja katoaa välillä näkyvistä kuin katselisi maisemaa vedenpinnan läpi. Jos vesi johtaakin ääniä nopeammin kuin ilma, niin valoa se hidastaa ja taittaa, veden läpi kaikki kulkee hiukan eri tahtiin. Mikään ei tunnu olevan olemassa juuri nyt, aika ei koostu peräkkäisistä nykyhetkistä vaan kaikki on ohi […]
Ehkä joku muukin tietää, että pystyn tuntemaan huonot tuulet. Tällä kertaa kylmät väreet hytisyttivät häntä sisältäpäin. Toinen asia, jota hän pelkäsi, oli se, että ovaalinmuotoinen kivi katoaisi. Aleia noukki aarteensa esiin. Jopa hämärässä se näytti hehkuvan kuin himmeä lyhty. Jälleen hän yritti muistella, mitä kivi hänelle merkitsi ja miksi se lipesi hänen mielestään aina niin […]
Se näin jälkeen päin tuntuu kaikkein köyhimmältä ja kummalliseltakin, että ei ollut erikseen sisäistä ja ulkoista todellisuutta. Maailma oli justiin se, mitä ikkunasta näkyy. Ei puhuttu läsnäolon voimasta tai henkisyyteen heräämisestä, ainakaan meidän kylällä. Herättiin navettaan ja mennä pöhkötettiin. Tavallaan sitä on ikäväkin. Nyt kun kaikessa on tasoja. Eilen odottaessani poikaa tennistunnilta luin Suomen historian kannesta […]
Ilta heittää värejään kadulle, siirtomaatalojen keltaisiin ja valkoisiin seiniin ja puisten parvekkeiden koristeleikkauksiin. Laiha hevonen laukkaa ylös katua. Kärryillä istuvan pojan nauru räiskyy hetken kiviseinissä. Papaijan värisestä seinästä avautuu puinen ikkunaluukku josta nutturapäinen vanhus kaataa kadulle vettä. Kävelen hitaasti, tällään jalkojani mukulakivien sileille pinnoille. Quevedo-virran aukiolla lyhdyt ovat syttyneet ja väkeä kerääntyy tarinankertojien ympärille. Lettejä […]
Seacliffen mielisairaalassa äiti ja isä seisovat sänkyni vieressä, pudotettuina sellaiseen paikkaan, johon he eivät koskaan olleet ajatelleet tulevansa. He lukivat minuun liimattuja lappuja pelokkaina. Otsaani oli kirjoitettu diagnoosi: skitsofrenia. Se hohti pimeässäkin, öisin rypistelin lappua käsissäni ja yritin saada sen katoamaan. Aamulla lappu ilmestyi takaisin otsalleni. Nyt se loisti äidin ja isän silmien edessä. Linnun […]
Osallistun tänä vuonna ensimmäistä kertaa kirjabloggaajien joulukalenteriin. Eilen luukku aukesi Satun luetut -blogissa ja huomenna kannattaa käydä tarkistamassa seuraava luukku Tuulevin lukublogista. Kaikki tämän vuoden joulukalenterin luukut löytyvät listattuna Hyllytontun höpinöitä -blogista. Lukeudun kyllä ehdottomasti jouluihmisiin, mutta onneksi joulu on vain kerran vuodessa. Tunnustan, että joinakin vuosina on meinannut sinänsä mukavat joulupuuhastelut mennä stressaamisen puolelle. […]
Äidillä oli enää yllään alushousut, laamapaita ja toinen villasukka, joka oli valunut nilkkaan. Hän tanssi laineitaan keinuttaen Teuvon laulun tahdissa tuhkan, natsojen ja radionpalasten päällä. -Loukkaat jalkasi, Irene varoitti. Äiti vilautti rintojaan laamapaidan kaula-aukosta. Irene puristi äidin pikkulinnunkehon syliinsä. -Sinun on mentävä vuoteeseen, hän sanoi. -Kuuhun minä menen! -Teidän on lähdettävä, Irene sanoi juopoille. -Ovikello […]
Jonakin hetkenä minä menin rikki. Tajuan sen paljon myöhemmin, mutten pysty tavoittamaan hetkeä, jolloin särö syntyi. Halkeama, jota ei korjaa mikään, ei aika, ei rakkaus, ei kolmevuotinen psykoanalyyttinen yksilöterapia. Halkeamasta irtoaa pieniä, karheita murusia sielun pohjalle. Siellä ne liikkuvat minun mukanani, raapien hiljaa tai helisten kuin päältä ehjä hehkulamppu. Se särö tekee minusta minut. Se […]
Helmi siirsi nuolen julkaise-painikkeen päälle, mutta ei klikannut vielä. Hän katsoi kirjaston ikkunasta aukeavaa näkymää Pajakkakoskelle. Valkeaa lunta vasten kosken vesi näytti yötaivaan mustalta. Virta tuli jostain jääpeitteen alta. Vedessä oli voima, joka odotti tilaisuutta ärjyä. Kun hetki koitti, se iski. Pieniä mustavalkeita lintuja pulpahteli kuin ongenkohoja kuohuissa. Koski pauhasi, mutta linnut vain leikittelivät. Kiinnostuin […]
Myöhemmin minulta kysyttiin, millainen Intia on. Vastasin, että sellainen, joka vuoroin särkee sydämen ja vuoroin korjaa sen. Sellainen, joka kylpee sekasorrossa ja metelissä, mutta saa silti mielen hiljaiseksi. Kerroin, ettei mikään paikka maailmassa olisi ollut parempi koti aloittaa matkaani uuteen kuin kaupunki, jota kutsutaan Jumalten maaksi. Sinne minä lopulta palaisin. Palaisin yhtä varmasti kuin aurinko, […]
Fuad oli matkustanut kaukaa tätä varten. Hän täytti isän pyyntöä. Isä puhui aina ja jatkuvasti appelsiinipuistaan, jotka olivat nyt hänen tavoittamattomissaan. Fuad muisti, mitä isä oli sanonut, kun hän oli kertonut, että he saavat lapsen. Se on sinun ensimmäinen lapsenlapsesi, Fuad oli sanonut, ja isä oli vastannut: Nyt ne kukkivat. Tunnen niiden tuoksun. Yöllä se […]
Pariisi on outo kaupunki, se on niin kaikesta kerrostunut, että sen aiheuttama tunnemyrsky jättää jälkeensä valtavat aallot. Pariisi on päähenkilö eikä suostu sivuhenkilöksi silloinkaan, kun tarkoitus on kertoa jostakusta joka rakasti ja jostakusta joka kuoli ja jostakusta jota kovertaa loputon kaipaus. Pariisin historia on valunut sen mukulakivikaduille, sen talojen kiviseinät ovat pidättäneet henkeään taistelujen ja […]
Helsinki on niin tuulinen kaupunki, että palavan sikarin sijasta on järkevintä nuuskata. Vastaan tulee miehiä, jotka ovat antaneet hattunsa juosta lopullisesti mereen. Rakastavaiset hakeutuvat rantaan käveleskelemään, silloin voi puhua toisen kuulematta ja kaikki sanat ovat mieluisia korville. Paitsi että korvat kipeytyvät. Meri paiskaa kaikki ajatukset takaisin, nekin jotka heitin mielestäni Tallinnassa. Ehrenström oli nerokas huomioidessaan […]
Guolian katsoi surullisena tytärtään. Mistä tyttö kaivoi pohjattoman sinnikkyytensä? Pikku-Lohikäärmeellä oli niin vähän elämässään ja hänellä niin vähän annettavaa. Ensi talvena he näkisivät nälkää ilman tuotantoprikaatin ruokalahjoituksia. Hän joutuisi kiertämään kylää kerjuulla, tonkimaan jätekasoja kuin rotta, ehkä jopa varastamaan. Viimeinen mahdollisuus olisi lähettää Pikku-Lohikäärme pois. Leskirouva Shan oli kertonut, että maakunnan pääkaupungissa Jinanissa oli orpokoteja, […]
Makaan silmät auki ja mietin, miten väkevä sanan onkaan solidaarisuus, kuinka pyyteetön voi olla ihmisten välinen luja ja tinkimätön myötätunto. Se on kuin joku arka eläin, joka ilmestyy vain halutessaan, jota ei voi koskaan pakottaa esiin. Solidaarisuudella on täysin vapaa oma tahto. Se käyttäytyy aivan samoin kuin rakkaus ja ystävyys, liikkuu vapaasti ja pakottamatta, tulee […]
Olemme kaikki vaiti, ja ajatukset nousevat ympärillä kuin seinille kasvavat korkeat varjot, kuin kanaaleista kohoava usva. Kutojaneitsyen kasvot yllämme ovat murentuneet, mutta hänen verkkonsa kiertää huonetta yhä. Sen langat juoksevat kohokuvioina seinillä, kiertyvät kattoa kantaviin pylväisiin. Lokit naukuvat ulkona ja vesi kuluttaa rantaa. Etäällä vaijeri kirskuu. Puu natisee talon rakenteissa kuin laivat tuulessa. Vieraat ja […]
Tunteita oli kaksi. Muistin erään psykiatrin joskus sanoneen, että tunteita pitää eritellä ja tutkia hieman kauempaa, emme kykene analysoimaan niitä silloin kun ne ovat tuoreita. Omani olivat olleet pakastimessa jo pari kuukautta, joten nyt oli sopiva hetki tutkiskella niitä. Tunteita ei näe, joten helpottaakseni niiden erittelyä kuvittelin ne maustamattomiksi broilerin rintafileiksi. Valitsin rintafileet, koska niistä […]
Edellinen sivu Seuraava sivu