Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Koska he olivat keitä olivat, asiat sujuivat helpommin. Vai kuinka monelle parille tarjoutuu tilaisuus saada henkilökohtaista ohjausta asioiden järjestelyyn, jotta adoptio saataisiin hoidettua viivästyksittä? Näyttelijätär tiesi, että asianajaja ei olisi siihen yksin pystynyt. Ei vakka mies olisi ollut naimisissa jonkun toisen kanssa, naisen tai miehen, sillä ei ollut niin väliä. Näyttelijätär yksin sai aikaan koko sirkuksen. Näyttelijätär ja hänen kuuluisuutensa. Jos hän sen sijaan olisi hakenut adoptio-oikeutta yksin, kenties julkinen mielipide olisi ollut: Ei missään nimessä! Ei noin epäystävälliselle, lahjattomalle näyttelijättärelle ja entiselle prostituoidulle voi antaa lasta. Vaikka eihän hän yksin olisi koskaan päätynyt adoptioaikeisiin. Hän kykeni adoptoimaan enintään uusia ruokavalioita.

Kaikilla oli minusta jotain sanottavaa. He tuntuivat tietävän päätöksestäni enemmän kuin minä itse. ”Yrität pidätellä miestä luonasi, vaikka tiedät että hän on homo”, eräs ystäväni sanoi. Ja ehkä hän oli oikeassa. Suhde ei olisi ensimmäinen eikä viimeinen, jossa lapsen tulo vain lykkäsi eroa tuonnemmas… Olin yllättynyt siitä, kuinka moni vielä kuvitteli elävänsä maailmassa, jossa lapset syntyivät rakkaudesta.

– Camila Sosa Villada: Kesytysteoria

Camila Sosa Villadan Kesytysteoria on romaani, jota lukiessa palaa väistämättä hänen aiempaan suomennettuun teokseensa Yöeläimiä. Se oli kirja, joka teki vaikutuksen heti – sen raakuus, kauneus ja outo lempeys kulkivat rinnakkain tavalla, joka jäi pitkäksi aikaa mieleen. Myös Villadan esiintyminen Helsinki Litissä vuonna 2024 oli samanlainen kokemus: intensiivinen, suora ja täysin omaääninen. Ehkä juuri siksi Kesytysteoriaa lähestyy odottaen, mitä seuraavaksi tulee – ja samalla hieman varautuneena.

Romaanissa tarkastellaan avioliittoa ja perhe-elämää totutusta poikkeavista näkökulmista. Päähenkilö on kuuluisa travestinäyttelijä, joka on naimisissa menestyneen asianajajan kanssa. Aviomies on homo, joka on syvästi kiintynyt vaimoonsa, mutta ei lakkaa haluamasta miehiä. Heidän suhteensa ei perustu yksiselitteisiin määritelmiin, vaan jatkuvaan neuvotteluun halusta, uskollisuudesta ja vallasta. Perhe täydentyy adoptoidulla pojalla, joka on HIV-positiivinen – valinta, joka on yhtä aikaa rakkauden teko ja osa sitä monimutkaista kokonaisuutta, jossa he elävät.

Tämä kolmikko muodostaa romaanin ytimen, mutta mitään perinteistä perhekuvaa siitä ei synny. Villada kirjoittaa suhteesta, jossa läheisyys ja etäisyys kulkevat rinnakkain, eikä kumpikaan koskaan vakiinnu. Avioliitto on täynnä sääntöjä, joita ei ole koskaan sanottu ääneen, ja niiden rikkominen tuntuu yhtä väistämättömältä kuin niiden noudattaminen. Halu ei pysy kurissa, eikä rakkaus asetu turvallisiin rajoihin.

Kesyttämisen ajatus saa tässä kontekstissa konkreettisen muodon. Kyse ei ole vain yksilön kesyttämisestä, vaan yrityksestä sovittaa epäsovinnaiset elämät rakenteisiin, jotka eivät ole niitä varten. Perhe, avioliitto ja yhteiskunnallinen hyväksyntä näyttäytyvät kehyksinä, jotka lupaavat turvaa mutta alkavat samalla kaventaa tilaa hengittää. Kun päähenkilö yrittää asettua tähän muottiin, jokin hänen sisällään alkaa vastustaa – ja tuo vastustus on romaanin todellinen liikevoima.

Jos Yöeläimissä liikuttiin marginaalissa, yhteisössä, jossa selviytyminen oli konkreettista ja jaettua, Kesytysteoriassa ollaan keskellä keskiluokkaista kulissia. Mutta Villadan katse tekee siitä yhtä levottoman tilan. Hyvinvointi ei tuo rauhaa, vaan pikemminkin paljastaa uudenlaisen tyhjyyden: mitä tapahtuu, kun elämä näyttää onnistuneelta, mutta ei tunnu siltä.

Villadan proosa on edelleen tunnistettavaa – intensiivistä, fyysistä ja paikoin armotonta. Silti tässä romaanissa on jotain viileämpää kuin Yöeläimissä. Siinä missä aiempi teos hengitti yhteisöllisyyttä ja elämänvoimaa, Kesytysteoria tuntuu sulkeutuneemmalta, jopa tarkoituksella etäännytetyltä. Lukija ei pääse samalla tavalla mukaan, vaan jää tarkkailemaan, joskus hieman ulkopuolelle.

Lukukokemuksena Kesytysteoria on ristiriitainen. Se on kiinnostava ja paikoin vangitseva, mutta ei samalla tavalla ravisteleva kuin Yöeläimiä. Ehkä juuri siksi se jääkin mieleen eri tavalla – ei niinkään kokemuksena, joka tempaa mukaansa, vaan kysymyksenä, joka jää vaivaamaan. Miten rakentaa elämä, joka tuntuu omalta, jos kaikki valmiit mallit tuntuvat vierailta? Ja voiko mikään suhde todella kesyttää sitä, mikä ei suostu kesytettäväksi.

Camila Sosa Villada: 
Kesytysteoria
Tesis sobre una domesticación (2019),
suom. Emmi Ketonen
S&S 2026

* Osta kirja Finlandia Kirjasta

Sinua voisi myös kiinnostaa

Eva Baltasar: Boulder

Alana S. Portero: La mala costumbre

Mariana Enriquez: Aurinkopaikka hämärille tyypeille

Adriana Riva: La sal

Camila Sosa Villada: Yöeläimiä

Gabriela Wiener: Undiscovered

Torrey Peters: Detransition, Baby

Seuraa Kirjaluotsia

Argentiina avioliitto Camila Sosa Villada Kesytysteoria sateenkaarikirjallisuus transsukupuolisuus travestit