You’ve been wondering about your own relationship to open water. You’ve been wondering about the trauma and how it always finds its way to the surface, floating in the ocean. You’ve been wondering about how to protect that trauma from consumption. You’ve been wondering about departing, about being elsewhere.
You have always thought if you opened your mouth in open water you would drown, but if you didn’t open your mouth you would suffocate. So here you are, drowning.
You came here to ask for forgiveness. You came here to tell her you are sorry that you wouldn’t let her hold you in this open water. You came here to tell her the truth.
Caleb Azumah Nelson: Open Water
Ghanalais-brittiläinen Caleb Azumah Nelson on palkittu valokuvaaja, joka vuonna 2021 julkaisi esikoisromaaninsa Open Water. Myös toinen romaanin päähenkilöistä on valokuvaaja. Kirja kertoo kahdesta nuoresta taiteilijasta, joiden välille syttyy voimakas ja intiimi suhde, mutta ympäröivä maailma asettaa heidän rakkautensa koetukselle. Kuvauskeikalla lontoolaisessa pubissa mies kohtaa naisen, joka vangitsee täysin hänen huomionsa. Nainen on tanssija ja opiskelee kirjallisuutta Dublinissa. Yhteyden tunne on molemminpuolinen, mutta nainen seurustelee miehen ystävän kanssa, mikä hidastaa suhteen etenemistä. Koska molemmat ovat mustia taiteilijoita, he keksivät aloittaa yhteisen taideprojektin, jossa dokumentoivat mustien elämää Lontoossa. Heistä tulee parhaat ystävät, sitten rakastavaiset. Suhde on intensiivinen, mutta rakkaudelle antautuminen ei ole varsinkaan miehelle helppoa. Taustalla vaikuttavat perusluottamusta ja itsetuntoa heikentävä rasismi.
Open Water on kaunis ja herkkä romaani, joka käsittelee taitavasti monia ajankohtaisia teemoja, kuten rasismia, poliisiväkivaltaa, identiteettiä, luokkaeroja ja taiteen merkitystä. Tutustuessaan nainen ja mies jakavat omia rasismikokemuksiaan. He ovat molemmat käyneet yksityiskoulua, johon ovat päässeet “vähemmistöstipendillä”. Musta stipendioppilas pääosin valkoisten eliittikoulussa on varma tapa saada osakseen vääränlaista huomiota. Rasismi ja poliisiväkivalta ovat jatkuvasti otsikoissa Yhdysvalloissa, joten oli kiinnostavaa saada vastaava näkökulma Brittein saarilta. Ilmeisesti Lontoossa on sama tilanne, mitä tulee mustien saamaan kohteluun poliisien toimesta. Ihonväri riittää syyksi seurata kadulla, pysäyttää auto ja epäillä rikoksesta. Katseiden ja huomion kohteena oleminen ja nähdyksi tuleminen omana itsenään ovat kaksi eri asiaa. Tätä romaanissa korostetaan useaan otteeseen ja monesta näkökulmasta. Kun pelkkä läsnäolo on jollekin uhka, on vaikea paljastaa itsensä edes rakkaan edessä.
Kirjan runollinen ja dramaattinen kerronta hyödyntää paljon toistoa ja kertojaratkaisu on harvemmin käytetty sinä-muoto. Toisen persoonan käyttö on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta se tuo lukijan lähemmäs tapahtumia, mutta varsinkin äänikirjassa sinä-puhe tuntui häiritsevältä. Jäin miettimään, kuinka paljon kirjassa on omakohtaisuutta. Tuntui siltä kuin kirjailija olisi puhutellut itseään, mikä tietysti korostuu, kun äänikirjan lukee kirjailija itse. Azumah Nelsonilla on pehmeä ääni, mutta hän mutisee niin epäselvästi sanojen loppuja nieleskellen, että tekstistä oli paikoin vaikea saada selvää. Lukija kuulosti myös niin surulliselta ja väsyneeltä, että itsellekin tuli alakuloinen ja väsynyt olo kuunnellessa. Samalla romaanissa oli niin paljon kaunista ja kiinnostavaa, että kokemus jäi plussan puolelle. Kuuntelukokemusta voi jatkaa musiikin parissa, sillä romaani on täynnä viittauksia musiikkiin. Kirjan soittolista löytyy Spotifysta.
Helmet-lukuhaaste 2023:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 12 – Kirjan nimi liittyy veteen.
äänikirja esikoisromaani helmethaaste identiteetti Lontoo luokkaerot Open Water poliisiväkivalta rakkaus rasismi taide ystävyys