menu Menu
Barbara Pym: Some Tame Gazelle | Naistenviikkohaaste 2020
Iso-Britannia, Pym Barbara, Tantor Audio, Ulkomainen kaunokirjallisuus 24/07/2020 7 kommenttia
Barbara Pym: No Fond Return of Love Edellinen Barbara Pym: A Glass of Blessings | Naistenviikkohaaste 2020 Seuraava

When we grow older we lack the fine courage of youth, and even an ordinary task like making a pullover for somebody we love or used to love seems too dangerous to be undertaken. Then Agatha might get to hear of it; that was something else to be considered. Her long, thin fingers might pick at it critically and detect a mistake in the ribbing at the Vee neck; there was often some difficulties there. Agatha was not much of a knitter herself, but she would have an unfailing eye for Belinda’s little mistakes. And then the pullover might be too small, or the neck opening too tight, so that he wouldn’t be able to get his head through it. Belinda went hot and cold, imagining her humiliation. She would have to practice on Harriet, whose head was fully as big as the Archdeacon’s. And yet, in a way, it would be better if Harriet didn’t know about it, she might so easily blurt out something.. Obviously the enterprise was too fraught with dangers to be attempted and Belinda determined to think no more about it. God moves in a mysterious way, she thought, without irreverence. It was wonderful how He did, even in small things. No doubt she would know what to do with the wool as time went on.

Barbara Pym: Some Tame Gazelle

Naistenviikko huipentuu omaan nimipäivääni ja sen kunniaksi vielä kerran Barbara Pymia! Tosin ette pääse Pymista eroon vielä tämänkään jälkeen, sillä yksi Pym-äänikirja on vielä kesken. Mitä ihmettä kuuntelen sen jälkeen? Tästä Pym-tyhjiöstä pelastaisi vain Muriel Spark, mutta hänen kirjansa ovat salakavalasti kadonneet Storytelista, mikä vääryys! Mutta nyt siis vuorossa Pymin esikoisromaani vuodelta 1950, ihastuttavasti nimetty Some Tame Gazelle. Pymin tapaan nimi tulee tietysti runosta, tällä kertaa Thomas Haynes Baylyn runosta Something to Love, jonka seuraavat säkeet vangitsevat loistavasti tämän ihastuttavan romaanin ytimen.

Some tame gazelle, or some gentle dove:
Something to love, oh, something to love!

Jokainen tarvitsee jotain mitä rakastaa ja helliä ja tämän romaanin vanhapiikasiskokset suuntaavat oman huolenpitonsa ja hellyytensä maalaiskylän kirkonmiehiin. Harrietin heikkous ovat nuoret ja komeat kappalaiset, joita hän mielellään kutsuu teelle ja hemmottelee leipomuksillaan ja neulomillaan sukilla. Harrietilla on myös liuta kosijoita, esimerkiksi kylässä asuva italialainen kreivi on jo kosinut monesti, mutta Harriet on varsin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseensa. Vaatimattomampi sisko Belinda on jo kolmekymmentä vuotta rakastanut arkkidiakoni Henry Hocclevea, joka on naimisissa kylmäkiskoisen Agathan kanssa. Belinda on ainoa kylässä, joka jaksaa kehua arkkidiakonin ylipitkiä ja usein käsittämättömiä saarnoja tai kuunnella kun Henry siteeraa tai lukee ääneen lempiteoksiaan.

God moves in a mysterious way, toistetaan kirjassa usein. Kovin ristiin tuntuvat lemmenhaaveet ja rakkaudenosoitukset menevän, sydämet harvoin sykkivät samaan tahtiin. Kylässä vieraileva Dr Parnell toteaakin, että realistisinta olisi valita puolisoksi se, jolla on samanlainen maku ruoan suhteen. Silloin olisi ainakin hyvin ruokittu, jos ei niin hyvin rakastettu. Tämä on tietysti liian pessimistinen näkemys siskosten romanttisille sieluille. Heille tuntuu hyvin riittävän yksipuolinenkin rakkaus, kunhan on joku ihailtava mies näköpiirissä. Valitettavasti siskoksia itseään liehittelevät miehet tuntuvat olevan toinen toistaan rasittavampia. Esimerkiksi seurakunnassa vieraileva piispa Theodore Grote, tai Theodore Mbawawa, kuten tämä Afrikassa lähestystyötä tekevä mies itseään kutsuu, osoittautuu sangen epämiellyttäväksi. Onneksi siskokset onnistuvat torjumaan kosinnat ja voivat taas keskittyä palvomaan kaukaa todellisia rakkauden kohteitaan.

Some Tame Gazelle on kaikessa kotoisuudessaan aivan ihastuttava kirja, sen ironinen mutta lämminhenkinen huumori osuu johonkin syvälle sielussani. Uskomatonta, että Pym oli vasta parikymppinen kirjoittaessaan esikoisromaaniaan vanhapiikasiskoksista ja maalaisseurakunnan leppoisasta elämänmenosta, ja saa sen kuulostamaan siltä kuin olisi itse elänyt vuosikymmeniä neuloen sukkia komeille pappismiehille. Ai että nauratti tuo yllä oleva lainaus, jossa Belinda harkitsee uhkarohkeaa hanketta neuloa rakastamalleen arkkidiakonille villapaita tämän vaimon ollessa Karlsbadin kylpylässä hoitamassa reumatismiaan. Belindaa ärsytti, kun lankakaupan myyjätär mainitsi myyneensä kylän naisille eniten juuri tuota Belindan ostamaa papillisen harmaata villalankaa. Taitaa papeilla olla kaapit täynnä naisten neulomia sukkia ja paitoja!

Kiitos Tuijalle jälleen Naistenviikkohaasteen järjestämisestä! Minulle tästä tuli nyt tällainen Barbara Pym -festivaaliviikko. Onneksi on vielä seitsemän Pym-romaania lukematta. Voin järjestää uuden Pym-juhlaviikon sitten ensi kesänä 😉

Barbara Pym:
Some Tame Gazelle
Tantor Audio 2020
(alunperin julkaistu 1950)
Äänikirjan lukija: Mary Sarah
Kuunneltu Storytelista

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

#naistenviikkohaaste 50-luku äänikirja Barbara Pym Englanti Some Tame Gazelle


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. En ole lukenut mitään Barbara Pymiltä ja vain yhden kirjan Muriel Sparkilta (A Far Cry from Kensington). Pidin siitä todella paljon. Kirjoitustesi perusteella saattaisin pitää myös Pymin romaaneista.

    1. Uskoisin, että Sparkin perusteella pitäisit myös Pymistä. Minun oli tarkoitus kuunnella äänikirjana tuo A Far Cry from Kensington, mutta se oli kadonnut Storytelista muiden Sparkien mukana. Olivat siellä vielä kuukausi sitten, kun tarkistin. Olisi pitänyt heti silloin kuunnella. Loitering with Intent on tähän asti suosikki-Sparkini.

  2. On tosiaan hämmentävää että Pym kirjoitti tästä ensimmäisen version jo parikymppisenä (kuulemma tosin visioiden millaisia hän ja tuttavansa olisivat muutamaa vuosikymmentä myöhemmin)
    Viehättävä teos, ja onhan noita hyviä Pymejä vielä jäljellä…

    Mieleen tuli spontaanisti että pitäisi kirjoittaa joku kooste-esittelypostaus näistä fanittamistani ironisista brittinaisista, mutta ehkä tähtään sillä seuraavaan naistenviikkoon (varsinkin kun just löytyi muutama kirja lisää eri kirjoittajilta…)
    Mutta Pymin ja Sparkin seuraksi löytyy muutakin.
    Penelope Fitzgeraldia olit kai jo jotain lukenutkin?
    Elizabeth Taylor (kirjailija, ei se näyttelijä) on kanssa ehdottomasti tutustumisen arvoinen, vähän melankolisempi ja vakavampi versio Pymistä muttei paljon 🙂
    Elizabeth Bowenia kannattaa myös kokeilla (tosin joskus omalaatuinen kielensä ei välttämättä ole äänikirjoiksi sopivinta…) Ja miksei myös Fay Weldonia, provokatiivisempi ja vähemmän hienovireinen mutta tähän post-austenilaiseen joukkoon kuuluu kyllä myös.
    Iris Murdoch on kanssa usein mainittu näiden muiden yhteydessä, yhden kirjansa olen lukenut ja vaikuttaa kyllä samaa olevan ja lisää pitäisi. Ja joitain muita nimiä jotka olen nähnyt lupaavasti mainittavan mutta joita ei ole vielä tullut luettua (Anita Brookner…)

    1. Oi, tuollainen kooste olisi mahtava. Ensi kesänä sitten naistenviikolle, on sitten lisäkseni joku muukin ironisiin brittinaisiin kajahtanut mukana 😉

      Kiitos kirjailijavinkeistä. Fitzgeraldia olen tosiaan pari kirjaa lukenut ja ajattelin pian koittavaa Pym-tyhjiötä täyttää kuuntelemalla Fitzgeraldin Offshoren äänikirjana. Se näyttää vielä löytyvän Storytelista.

      Fay Weldon oli uusi nimi, muut ovat olleet lukulistallani. Monia noista on vaan pirun vaikea saada käsiinsä. Osa löytyy kirjastosta, mutta usein ovat joko kirjavarastoon haudattuja tai sitten saatavilla on vain suomennettuja teoksia. Haluaisin lukea nämä ehdottomasti alkukielellä. Täytyy yrittää bongailla antikvariaateista. Mistä sinä olet näitä löytänyt?

      Taylorilta ja Bowenilta on näköjään molemmilta yksi novelli kuunneltavissa Storytelissa, oli joku novellikokoelma toisen maailmansodan tarinoita.

      Iris Murdochin kirjoja löytyy Storytelista e-kirjoina, mutta jostain syystä espanjaksi. On ilmeisesti suosittu espanjankielisissä maissa. Voisin tietysti lukea niitä espanjaksikin, mutta kyllä se vähän oudolta tuntuisi. Murdocheja löytyy kyllä hyvin kirjastostakin alkuperäiskielisinä.

      Pymin yhteydessä olen törmännyt myös naiskirjailijaan nimeltä D. E. Stevenson. Vaikuttaa olevan vastaavanlaisia humoristisia, usein Englannin maaseutukyliin sijoittuvia romaaneja. En vaan löydä niitä Suomesta mistään. Onko sinulle tuttu?

      1. Jaahas, yllättäen Adlibriksesta löytyykin lähes näitä kaikkia, jopa noita Stevensoneja. En uskalla katsoa enempää, ettei tule tuhlattua älyttömiä summia. Siellä on jopa Barbara Pym -fanikamaa, mukia ja muistikirjaa. Ehkä sitten itselle joululahjaksi 😉

      2. Offshoresta pidin kyllä, eli kannattaa ottaa kuunteluun.

        Joskus aikoinaan Rikhardinkadun kirjaston yläkerrassa oli British Collection jossa oli pitkä rivi Sparkia, Pymiä, Bowenia ja sekalaista muutakin, mutta sitä kokoelmaa on ilmeisesti karsittu, osa päätynyt kirjavarastoon ja osa ehkä sitten vaan poistettu…sen jälkeen joitain on löytynyt uusina (kun ainakin osasta otetaan uusintapainoksia, esim. just Taylorin kirjoja on ollut kivasti) ja divarien enkkupokkarihyllyistä löytyy aika ajoin, sen verran harvoin kuitenkin että kun sattuu lukematon tulemaan vastaan niin kyllä se kannattaa yleensä napata mukaan.

        Suomennoksista olen lukenut Sparkin Mandelbaumin portin joka toimi ihan hyvin (ja luulen että Spark kestää paremmin kääntämistä) ja yhden Taylorin joka periaatteessa voisi kanssa kestää kohtuullisesti mutta ainakin sitä lukemaani suomennosta olen valitellut huolimattomaksi.
        Mutta ainakin Pym ja Bowen alkukielellä kun mahdollista (olen kuullut että niitä Boweneita olisi joukko käännetty aikoinaan mutta ei ole tullut ikinä vastaan, ja vaikken nyt varsinaisesti niitä ole etsinyt, kertoo myös että selvästikään ne eivät juuri missään liiku…)

        Stevenson ei ole tuttu, mutta näitä samanhenkisiä vähän eri painotuksilla tuntuu olevan useita…myös kun on divareita katsellut niin vihreät Virago Modern Classics -sarjan kirjat vaativat aina vähintään huomiota, kun niissä tapaa löytyä tämänhenkisiä kirjoja (ja taitaa olla kaikkia noita mainittuja julkaistu siinä sarjassa)

        1. Näistä on tosiaan monista otettu uusintapainoksia, kun monilla on ollut jotain 100-vuotisjuhlavuosia tai vastaavia hiljattain. Menin nyt sitten tilaamaan tällaisen valikoiman:
          Anita Brookner: Hotel du Lac
          Muriel Spark: The Comforters
          D. E. Stevenson: Miss Buncle’s Book
          Barbara Pym: Quartet in Autumn
          Iris Murdoch: Under The Net
          Elizabeth Taylor: At Mrs Lippincote’s

keyboard_arrow_up