menu Menu
Barbara Pym: Excellent Women | Naistenviikkohaaste 2019
Iso-Britannia, Pym Barbara, The Folio Society, Ulkomainen kaunokirjallisuus 23/07/2019 6 kommenttia
Kyung-sook Shin: Hovitanssija | Naistenviikkohaaste 2019 Edellinen Penelope Fitzgerald: The Blue Flower | Naistenviikkohaaste 2019 Seuraava

Perhaps there can be too much making of cups of tea, I thought, as I watched Miss Statham filling the heavy teapot. We had all had our supper, or were supposed to have had it, and were met together to discuss the arrangements for the Christmas bazaar. Did we really need a cup of tea? I even said as much to Miss Statham and she looked at me with a hurt, almost angry look, ’Do we need tea?’ she echoed. ’But Miss Lathbury…’ She sounded puzzled and distressed and I began to realise that my question had struck at something deep and fundamental. It was the kind of question that starts a landslide in the mind.
I mumbled something about making a joke and that of course one needed tea always, at every hour of the day or night.

Barbara Pym: Excellent Women

Naistenviikkohaaste jatkuu sittenkin vielä yhdellä ihanalla brittikirjalla. Sain Barbara Pymin (1913-1980) romaanin Excellent Women luettua loppuun eilen illalla, joten kirjoitan tunnelmistani nyt ihan tuoreeltaan. Löysin tämän The Folio Societyn upean kuvitetun painoksen lomareissultani Winchester Bookshopista. Kirja sisältää Debra MacFarlanen seitsemän upeaa piirrosta. Ymmärrän nyt hyvin, miksi Shaun Bythellin kirjassa The Diary of a Bookseller kirjakaupan asiakkaat kyselevät usein Folio-kirjojen perään. Bythellin kirjasta muuten lisää blogissa, kun saadaan naistenviikko pakettiin.

Mutta siis Barbara Pym, ooh! Jälleen yksi liian vähälle huomiolle jäänyt naiskirjailija Englannista ja lisäys listalleni ”Haluan lukea kaiken mitä tämän kirjailijan kynästä on lähtenyt”. Suomeksi Pymilta on julkaistu vain vuonna 1977 alunperin julkaistu Quartet in Autumn, suomeksi nimellä Syksyinen seurue (Art House 1989). Jostain syystä englantilaisten arvostamat Barbara Pym, Muriel Spark ja Penelope Fitzgerald eivät ole löytäneet tietään Suomeen, vaikka uskoisin suomalaisten rakastavan näiden naisten vähäeleistä brittiläistä huumoria ja ironian tajua.

Jos aiot lukea Barbara Pymia, suosittelen keittämään pannullisen teetä jo valmiiksi. Tulet nimittäin huomaamaan, että teetä juodaan runsaasti etkä varmasti pysty vastustamaan kiusausta juoda kupillista näiden hurmaavien henkilöiden seurassa. Tosin kirjan kertoja, Miss Lathbury, toivoo, ettei hän antaisi niin helposti vaikutelmaa naisesta, joka aina tarjoaa kupillista teetä ratkaisuna kriisitilanteisiin. Tai ettei häntä pidettäisi naisena, jolla on aina patakintaat kätevästi koukussa hellan vieressä. Tai ettei hän aina olisi se, jonka puoleen käännytään kaikenlaisissa huolissa. Mutta sellainen hän on, excellent woman. Harmi vaan, ettei näitä erinomaisia naisia kukaan halua vaimokseen. Vaimoksi tuntuvat kelpaavan ne naiset, joille näyttävä ulkomuoto ja akateeminen sivistys menevät kodin siisteyden ja ruoanlaittotaidon edelle.

Miss Lathbury, Mildred etunimeltään, on naimaton nainen, joka on aamupäivät töissä yhdistyksessä, joka auttaa ”köyhtyneitä herrasnaisia”. Muuten hän auttelee lähiseurakunnassa ja on erityisen läheinen isä Maloryn ja tämän siskon Winifredin kanssa. Ystävä Doran kanssa silloin tällöin pohditaan sopivia aviomiesehdokkaita, mutta muuten Miss Lathbury on jo tyytymässä yksinoloonsa ja panee merkille vanhapiikamaisia piirteitä itsessään. Sitten alakertaan muuttaa pariskunta, Helena ja Rockingham Napier, ja Mildred huomaa tempautuneensa aivan uudenlaisiin seurapiireihin. Helena on antropologi ja tutustuttaa Mildredin myös tutkijakollegaansa Everard Boneen, jonka kanssa Helena tuntuu viettävän enemmän aikaa kuin miehensä Rockyn. Rockingham on komea ja hurmaava mies, mutta Mildred ei oikein tiedä miten suhtautua miehen tuttavallisuuteen. Seurakunnassakin kuohuu, kun isä Malory ottaa alivuokralaiseksi papin lesken, kauniin Mrs Grayn, ja pian sen jälkeen ilmoittaa menevänsä tämän kanssa naimisiin. Mildred on luullut, ettei isä Malory ole naimisiin menevää pappistyyppiä, joten hän on jättänyt tämän pois omista aviomieshaaveistaan. Melko kokemattoman Miss Lathburyn näkökulmasta naisten ja miesten väliset suhteet tuntuvat olevan kovin monimutkaisia. Ja niinhän siinä käy, että hän saa keitellä monet teekupposet lohdutellessaan rakkaudessa pettyneitä. Mutta huoliiko kukaan erinomaista Miss Lathburya?

Teestä ja ruoasta tässä kirjassa puhutaan lakkaamatta. Napierin pariskuntaan tutustuttuaan Mildrediä alkaa nolottaa iänikuinen teenjuonti, pitäisi osata juoda viiniä ja käydä drinkeillä. Kun Everard Bone vie Miss Lathburyn pubiin ja kysyy mitä neiti haluaa juoda, Mildred hämennyksissään tilaa pahanmakuisen bitterin, kun luulee että sellaista kuuluu juoda. Kyllä harmittaa, kun Everardin lasissa näyttää olevan jotain paljon houkuttelevampaa. Koomisia tilanteita syntyy myös tutummissa ympyröissä. Työkaveri vie Mildredin lounaalle ruokalaan, jossa tarjotin liikkuu linjastolla niin rivakkaa tahtia, että Mildred-parka päätyy nostelemaan lautaselleen erikoisen yhdistelmän ruokia, joita ei edes halunnut. Mildred ehdottaa, että uusille asiakkaille pitäisi suoda testikierros linjastolla ennen varsinaista valintaa.

Isoa osaa romaanissa näyttelee myös kirkko ja uskonto. Pitäisi tuntea vähän paremmin englantilaisen kirkon ja roomalaiskatolisen kirkon erityspiirteitä, jotta ymmärtäisi kaikki viittaukset. Miss Lathburya tuntuu kiehtovan roomalaiskatolisen kirkon tavat, vaikka moni hänen anglikaanisessa seurakunnassaan katsoo roomalaiskatolisia nenäänsä nyrpistäen. Hassu yhteensattuma, että Miss Lathbury mainitsee lukevansa katolisen kardinaali Newmanin elämäkertaa, samaa teosta jota Fleur Talbot lukee Muriel Sparkin romaanissa Loitering with Intent. On ilmeisesti tärkeä kirja molemmille.

Pym kirjoittaa sydäntä lämmittävästi. Näiden ihmisten elämässä ei tapahdu mitään kovin erikoista eikä romaanissa ole järisyttäviä juonenkäänteitä. Kirjan pahiksetkin ovat sitä tasoa, että kehtaavat vaatia tulevan aviomiehensä siskoa muuttamaan muualle häiden jälkeen. Hirvittävää! Kirjan huumori on vähäeleistä arjen komiikkaa ja kumpuaa sosiaalisiin tilanteisiin liittyvistä odotuksista ja käyttäytymispaineista. Tilanteista tekee kiinnostavia myös se, että eletään aikaa Englannissa, jolloin muodollisempi luokkayhteiskunta ottaa irtiottoja vapaampaan itseilmaisuun. Takana on myös sota, mutta niihin traumoihin ei tässä kirjassa kosketa. Excellent Women on tosiaan kuin lämmittävä kupillinen teetä ja pehmyt viltti ympärillä. Kun kaipaat sellaista lohtua, keitä kuppi teetä ja nauti näiden erinomaisten naisten ja miesten seurasta.

Barbara Pym: Excellent Women
Kuvitus: Debra McFarlane
The Folio Society 2005
Alunperin julkaistu 1952
Omasta hyllystä

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

#naistenviikkohaaste Barbara Pym englanninkielinen Englanti Excellent Women klassikko The Folio Society


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Niin nätisti kirjoitettu! Barbara Pym ja hänen Syksyinen seurueensa taisi käydä luonani kerran, mutta palasi sillä kertaa kirjastoon lukemattomana jostain syystä. Vinkki tuli luostariin vuosi sitten lähteneen Hyönteisdokumentti-blogin pitäjältä. Se sivuasia tuli mieleen tuosta roomalaiskatolisuudesta.

    1. Muistankin, että Reijo on Pymin ja myös Muriel Sparkin kirjojen ystävä. Toivottavasti moni muukin löytää heidän mahtavuutensa 🙂

  2. Luotsaat upeasti englanninkieliseen kirjallisuuteen naistenviikon teemalla – kiitos osallistumisestasi haasteeseen!

    Ja onpa jutuissasi hienoja kuvia!

    1. Kiitos Tuija! Oli taas ilo osallistua, kun sattui vielä niin sopivan mehukkaita kirjoja. Ja saaressa illat terassilla linnun laulun säestyksellä olen kirjoitellut 🙂

keyboard_arrow_up