menu Menu
Barbara Pym: Civil to Strangers
Hachette Audio, Iso-Britannia, Pym Barbara, Ulkomainen kaunokirjallisuus 23/07/2022 3 kommenttia
Iris Murdoch: The Black Prince Edellinen Barbara Pym: An Academic Question Seuraava

Cassandra started from her pleasant day-dreams and realized that she was the old lady. There was something pleasing about the idea of being really old – say between seventy and eighty, but not infirm or a nuisance to anybody. To have money and leisure to sit in a lovely garden, enjoying the sunshine and doing Jacobean embroidery; to be a comfortable widow, not recently bereaved, but one whose husband had been ten to twenty years in his grave and whose passing was no longer deeply mourned, would not this be a delightful existence? Cassandra asked herself. She imagined herself visiting her husband’s grave under the yew trees and putting seasonable flowers on it. She glanced guiltily at Adam, sitting so meekly beside her. One would not have thought to look at him that he had been dragged to church only after much argument and unwillingness. She sighed as she realized how very far she was from being a comfortable old widow. Forty years and more, she thought. But it was nice of the rector to have suggested to her what peace and comfort the far distant future might hold.

Barbara Pym: Civil to Strangers

Nyt on koko Barbara Pymin (1913-1980) tuotanto luettu ja on haikeiden jäähyväisten aika. Mitä ihmettä nyt teen? Onneksi yksi mahdollisuus on vielä päästä Pymin omien sanojen äärelle, sillä lukematta on vielä Pymin kirjeitä ja päiväkirjamerkintöjä sisältävä A Very Private Eye, jonka on koonnut Pymin sisko Hilary Pym ja ystävä Hazel Holt. Holt on koonnut myös tämän postuumisti vuonna 1988 julkaistun tekstikokoelman Civil to Strangers, josta on tänä vuonna tullut uusi äänikirjaversio. Civil to Strangers sisältää nimiromaanin lisäksi kolme keskeneräistä pienoisromaania, neljä novellia sekä yhden esseen, jossa Pym kertoo kirjoittamisestaan. Olen odottanut tämän kokoelman lukemista erityisesti, sillä se sisältää Pymin keskeneräisen Suomi-romaanin Gervase and Flora. Pymin Suomi-sympatioista tai -antipatioista luin viime kesänä Paula Byrnen hienosta Pym-elämäkerrasta The Adventures of Miss Barbara Pym.

Tämän kirjan nimiromaani Civil to Strangers on kirjoitettu vuonna 1936, kun Pym oli 23-vuotias. Tätä ennen hän oli kirjoittanut romaanin Some Tame Gazelle, josta lopulta tuli hänen ensimmäinen julkaistu romaaninsa vuonna 1950. Romaani sijoittuu Shropshiressa, Pymin synnyinseudulla, sijaitsevaan kylään, jossa romaanin pääpari Adam ja Cassandra asuvat. Adam Marsh-Gibbon on melko itseriittoinen kirjailija, joka nauttii tietynlaista arvostusta kylässä, vaikka harva on hänen kirjojaan lukenut tai ainakaan niistä mitään ymmärtänyt. Cassandra on hyvin huolehtivainen ja omistautuva vaimo, mutta kaipaa elämäänsä jännitystä. Sitä tarjoaa naapurustoon muuttava unkarilainen Stefan Tilos, joka ainakin sytyttää Cassandrassa kipinän matkustaa Budapestiin. Kylän seurapiireihin kuuluu myös liuta muita pymimäisiä henkilöitä – kaikkeen nenänsä työntävä leskirouva, vanhempi poikamies joka etsii rikasta vaimoa itselleen ja aviomiestä hieman rasittavalle sukulaistytölleen, kirkkoherra joka etsii siippaa tyttärelleen sekä tietysti nuori kuraatti myöskin rakkauden perässä. Näistä aineksista keittyy melkoisen muheva ihmissuhdesoppa. Budapestin maisemia Pym kuvaa oman kokemuksen pohjalta, sillä hän teki sinne matkan vuonna 1935 siskonsa kanssa.

’We are approaching Helsingfors,’ said the Finn with whom he had made friends on the boat.

’A new city,’ said Gervase, half to himself, ’a new, clean city.’

’Yes,’ said his companion. ’But the Finns are old. We have known much sorrow. There in the lakes and forests of Punkaharju where my home is, you will find things older than civilization itself. These things are the heart of Finland … ’ the flat voice droned on. He sounded as if he were speaking to himself and did not mind whether anyone listened or not. grease had been listening in the hope of being told what these things were that were older than civilization itself, but when he realized that no explanation was forthcoming, his attention wandered, and he found himself gazing at his companion’s dark blue hat. It made him dissatisfied with his ordinary brown one, although it was new.

’You speak English awfully well,’ said Gervase when there was a moment’s pause.

’Oh, that’s nothing.’ The man shrugged his shoulders. ’My daughter could speak English fluently by the time she was ten. She also speaks German, French and Italian.’

Gervase felt very depressed by this and was glad that in the confusion and bustle of their arrival he was not obliged to admit that as well as having no Swedish or Finnish, his French and German were merely adequate.

Barbara Pym: Gervase and Flora (kokoelmassa Civil to Strangers)

Unkarissa Pym oli siis käynyt, mutta Suomessa ei koskaan. Se ei estänyt häntä kirjoittamasta Suomeen sijoittuvaa romaania. Keskeneräinen Gervase and Flora sijoittuu Helsinkiin, jonne Pymin mielenkiinto kohdistui vuonna 1938. Pymin suuri rakkaus Henry Harvey oli silloin lehtorina Helsingin yliopistossa ja Pym aloitti romaanin hahmottelun kirjeissään Harveylle. Romaanin Gervase on niin ikään opettamassa kirjallisuutta Helsingissä. Hän asuu ensin englantilaisen Miss Moberleyn huushollissa, mutta muuttaa pian suomalaisen leskirouva Lindblomin ja hänen tyttärensä Ingeborgin alivuokralaiseksi. Vaikka Gervase ja Ingeborg eivät juurikaan kommunikoi keskenään, molemmat ovat pian korviaan myöten rakastuneita toisiinsa. Tilannetta hankaloittaa Gervasen heilan Floran saapuminen Helsinkiin. Flora on Gervasen kotikyliltä ja häneen palavasti rakastunut. Seurattuaan tilannetta Flora tekee johtopäätöksen, että hänen on astuttava syrjään ja annettava Ingeborgille mahdollisuus. Näinhän tapahtui Barbaralle oikeasti. Henry Harvey rakastui suomalaiseen Elsie Godenhjelmiin, jonka kanssa meni naimisiin ja josta tuli lopulta myös Pymin hyvä ystävä.

Suomalaiselle lukijalle Gervase and Flora tarjoaa lukuisia hupaisia hetkiä. Pym on tehnyt taustatutkimusta arkistoissa ja saakin osan Suomi-mausteista kohdalleen. Fazerilla käydään kahvilla ja jostain syystä Punkaharjukin mainitaan. Monet asiat ovat taas niin hulvattoman outoja, etten äänikirjaversiosta aivan päässyt perille, mistä on kyse. Suomalaisten henkilöiden nimet ovat varsin erikoisia. Esimerkiksi Floran suomalainen kosija on nimeltään Ooli Ruomini-Forstenborg ja kaikenlisäksi kreivi arvonimeltään 😂 On varmaan pakko ostaa painettu kirja, että saan selville, mikä on se ihmeellinen suomalainen ruoka, jota Ooli tarjoaa Floralle. Joku hirvittävän pitkä yhdyssana, joka alkaa selvästi sanalla voileipä, mutta sen jälkeen tulee jotain outoa. Google Booksin esikatselukaan ei sen löytämisessä auttanut.

Kaksi muuta keskeneräistä romaania ovat nimeämättömäksi jäänyt ”kotirintamaromaani” ja toinen ainoa Pymin kirjoittama vakoojatarina nimeltään So Very Secret. Kotirintamaromaania Pym kirjoitti vuonna 1939 ollessaan vanhempiensa luona Oswestryssa auttamassa sinne sijoitettujen lasten ja perheiden kanssa. Myös romaanissa vastaanotetaan sodan pakolaisia, teippaillaan ikkunoita pimentoon ja odotellaan ilmahälytyksiä. Romaanin tunnelma on sota-ajasta huolimatta lämminhenkinen ja humoristinenkin, kuten Pymin tyyliin kuuluu. Humoristinen on myös vakoojatarina So Very Secret, jossa päähenkilö Cassandra Swan tempautuu keskelle vauhdikasta jännitysnäytelmää. Kun hänen ystävänsä Harriet katoaa kesken kampaajakäynnin, Cassandra arvelee tämän suorittaneen jotain salaista tehtävää työnantajalleen ulkoministeriölle. Cassandra lähtee etsimään Harrietia ja sotkeutuu mukaan vakoiluvyyhtiin. Jotenkin Pym onnistuu saamaan vakoojatarinaankin tyypillisen kattauksensa pappismiehiä, yliopistoväkeä ja vanhapiikasiskoksia.

Neljästä novellista mieleen jäivät erityisesti tuttujen romaanihenkilöiden esiintymiset. Juuri lukemani Crampton Hodnetin Miss Doggett ja Miss Morrow esiintyvät novellissa So, Some Tempestuous Morn, jossa Miss Doggettin sukulaistyttö Anthea ihastuu opiskelijanuorukaiseen, joka tekeytyy toiseksi päästäkseen Miss Doggettin sunnuntaiteekutsuille tapaamaan Antheaa. Novellissa The Christmas Visit romaanista An Unsuitable Attachment tutut Mark ja Sophia Ainger ja Faustina-kissa viettävät joulua epämieluisten vieraiden kanssa. Novellissa Across a Crowded Room ollaan Oxfordin illallisjuhlassa, jossa minäkertojan vieressä istuu hetken amerikkalainen Ned, tuttu Pymin yhdestä parhaista romaaneista The Sweet Dove Died. Novellissa Goodbye Balkan Capital vanhapiikasiskokset Laura ja Janet toimivat vapaaehtoisina ilmahälytysvahdissa. Kun Laura kuulee uutisista Balkanin miehityksestä, hän muistaa nuoruuden rakastettunsa Crispinin, jonka muistelee palvelleen diplomaattina Balkanilla. Mielikuvituksessaan hän kehittää Crispinille vaarallisen mutta romanttisen pakomatkan halki sodan runteleman Euroopan.

Jos joku jaksoi lukea tänne asti ja jakaa Pym-fanaatikon innostuksen, kiitos sinulle! Nautin tästä jäähyväiskokoelmasta valtavasti. Vaikka suurin osa teksteistä on keskeneräisiä, se ei mitenkään häirinnyt nautintoa. Pidän paljon Pymin varhaisista teoksista ja tässä kokoelmassa on mukana paljon tekstejä 30- ja 40-luvuilta. Alta löytyy linkit muihin kirjoittamiini Pym-artikkeleihin, jotka käsittävät nyt kaikki Pymin teokset sekä Paula Byrnen kirjoittaman elämäkerran. Harvemmin luen kirjoja useampaan kertaan, mutta jotenkin tuntuu siltä, että Pymin pariin tulen palaamaan vielä monta kertaa. Edelleen täytyy valittaen todeta, ettei Pymin teoksista ole suomennettu kuin yksi, Booker-ehdokkaana ollut Quartet in Autumn (Syksyinen seurue, Art House 1989). Se on toki erinomainen, mutta pymiläisittäin ehkä poikkeuksellisen alavireinen teos. Vielä elättelen toivoa, että joku suomalainen kustantaja tarttuisi tähän Britannian aliarvostettuun kruununjalokiveen ja julkaisisi lisää suomennoksia. Se voisi saada aikaan odottamattoman Pymska-kuumeen myös muille kuin minulle 🤣

Barbara Pym:
Civil to Strangers
Hachette Audio 2022
(alun perin julkaistu 1988)
Äänikirjan lukija: Deryn Edwards

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

#naistenviikko2022 äänikirja Barbara Pym Civil to Stangers Gervase and Flora keskeneräiset romaanit novellit postuumisti julkaistu tekstikokoelma


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Tämä on minulla lukematta (samoin kuin kirjeet yms) mutta kaipa tämäkin joskus täytyy (Pymin kirjoittama vakoojatarina kuulostaa kyllä ideana oudolta).

    1. Siis tämä oli aivan mahtava kokoelma, vaikka onkin aina hieman kyseenalaista julkaista postuumisti keskeneräisiä tekstejä, joita kirjailija ei ehkä itse olisi halunnut julkaista..

      Tilasin tästä jo painetun version, että pääsen näkemään kirjoitettuna nuo ”suomalaiset” nimitykset.

      Vakoojatarina on kyllä yllätys joukossa. Ilmeisesti Pym ei itsekään nähnyt, mihin sillä pyrki ja siksi jäi kesken.

    2. Nyt sain tämän kirjan painettuna ja selvisi tuo suomalainen perinneruoka: voileipajpoyata. Ehkä on voileipäpöytää yritetty, mutta sekin on tarjoilijan tuomana aika erikoinen valinta 😂

keyboard_arrow_up