There was a general air of relief to be safely back indoors, for the party to begin ‘properly’. A quick glance round the room told Emma that it was not a very interesting gathering, or at least it did not look to be, for most of the people standing round, clutching glasses of sherry or hoping to be offered one, were elderly and did not betray the fact that they might have led distinguished lives. She had heard that Mrs G. liked to give several parties each year and to divide her guests into suitable categories. She was not at all sure, even with her anthropological training, how this one should be classified. It might be that it was to serve as a warning to younger newcomers like herself and the Barracloughs – Emma had just seen Robbie and Tamsin enter the room – to remind them that they would be expected to keep their place, without attempting to make any changes or meddle with the traditions of village life as established by people like Mrs G. Or it could be just a gesture of welcome to newcomers, for she had noticed the young doctor’s mother-in-law among the guests.

Barbara Pym: A Few Green Leaves

Luettuani juuri Paula Byrnen kirjoittaman tuoreen elämäkerran The Adventures of Miss Barbara Pym, oli pakko päästä taas Pymin omien sanojen ääreen. A Few Green Leaves on viimeinen Pymin kirjoittama romaani, joka julkaistiin hänen kuolinvuonnaan 1980. Sen jälkeen toki julkaistiin vielä neljä teosta postuumisti, mutta tämä romaani siis on kirjoitettu viimeisenä. Romaanissa onkin selvästi aistittavissa jäähyväisten tunnelmaa. Pym sairasti uusiutunutta rintasyöpää tätä romaania kirjoittaessaan ja tiesi, ettei hänellä ole määrättömästi aikaa jäljellä. Hän myös tunnusti itse, ettei kemoterapian väsyttämänä jaksanut enää kirjoittaa entiseen malliin eikä ollut itse täysin tyytyväinen lopputulokseen. Pym-faneille kirjassa on kuitenkin paljon tuttua ja rakastettavaa.

Pym asui viimeiset vuotensa Oxfordshiren maaseudulla siskonsa kanssa ja halusi tällä romaanilla palata tutkimaan miten elämä maalaiskylissä on muuttunut siitä kun hän kirjoitti niihin sijoittuvia romaaneja 30-luvulla. Romaanin päähenkilö on antropologi Emma Howick, joka muuttaa 70-luvun lopussa pieneen englantilaiskylään tutkiakseen miten elämä kylässä on muuttunut vuosien varrella. Hän tarkkailee kyläläisiä tutkijan silmin ja analysoi heidän sosiaalisia kontaktejaan. Se vaatii sen, että on osallistuttava esimerkiksi seurakunnan kukka-asetelmatalkoisiin, lääkärin rouvan väkinäisille sherrykutsuille, paikallishistoriasta intoilevan kirkkoherran tylsille kävelyretkille ja vanhojenpiikojen kirpputoritempauksiin.

Ja miten maalaiselämä oxfordshireläisessä kylässä sitten on muuttunut 70-luvun loppuun mennessä? Ajan hammas on ainakin syönyt herraskartanoiden kukoistuskautta. Ennen kylän keskipisteenä ja ylpeytenä toiminut kartano rapistuu ja toimii enää satunnaisten perinnekävelyjen ja muistelujen kohteena. Myös kirkon toimintaan osallistutaan yhä vähemmän eikä kirkkoherrakaan saa enää entiseen malliin kutsuja päivällisille. Se on ongelma kirkkoherra Tomille, jonka sisko päättää yhtäkkiä muuttaa ystävättärensä kanssa muualle ja jättää veljensä ilman ruokahuoltoa. Joku ehdottaa, että kirkkoherra julkaisisi seurakunnan lehdessä ilmoituksen, jossa vihjaa tarvitsevansa seurakuntalaisten apua omassa ruokinnassaan. Aika nihkeästi kutsuja kuitenkin tulee ja kirkkoherrankin on tutustuttava lämmitettävien valmisaterioiden maailmaan. Eniten Tom toivoisi kutsua Emmalta, johon on puolisalaa ihastunut. Emma sen sijaan lämmittelee suhdetta entiseen heilaansa Graham Pettiferiin, joka on vuokrannut kylästä pienen mökin keskittyäkseen kirjoitustyöhönsä.

Romaanin tunnelma on lämminhenkinen ja vähemmän melankolinen kuin kahdessa edeltävässä romaanissa. Huumoria irtoaa tuttuun ironiseen tyyliin ja haikeutta tuo lukiessa tieto siitä, että kirjailija oli itse jättämässä hyvästejä ja tiesi romaanin olevan viimeisensä. Pymin tapana on sijoitella romaaneihin henkilöitä edellisistä kirjoistaan ja antropologian tutkimusassistentti Esther Clovis on yksi eniten kirjojen välillä seikkailleista henkilöistä. Tässä romaanissa vietetään hänen muistojuhlaansa, jossa on tietysti paikalla muita tuttuja persoonia matkan varrelta. Vaikka A Few Green Leaves ei aivan nouse Pymin romaanien kärkikastiin, se on kaunis jäähyväisteos Pymin kirjallista maailmaa rakastaville.

Barbara Pym: 
A Few Green Leaves
2013 Bello
(alun perin julkaistu 1980)
Omasta hyllystä

Sinua voisi myös kiinnostaa

Barbara Pym: Civil to Strangers

Barbara Pym: An Academic Question

Barbara Pym: Crampton Hodnet

Barbara Pym: An Unsuitable Attachment | Naistenviikkohaaste 2021

Paula Byrne: The Adventures of Miss Barbara Pym | Naistenviikkohaaste 2021

Barbara Pym: The Sweet Dove Died

Barbara Pym: Quartet in Autumn

Barbara Pym: No Fond Return of Love

Barbara Pym: Some Tame Gazelle | Naistenviikkohaaste 2020

Barbara Pym: A Glass of Blessings | Naistenviikkohaaste 2020

Barbara Pym: Less Than Angels | Naistenviikkohaaste 2020

Barbara Pym: Jane and Prudence | Naistenviikkohaaste 2020

Barbara Pym: Excellent Women | Naistenviikkohaaste 2019

Seuraa Kirjaluotsia

#naistenviikko2021 #naistenviikkohaaste A Few Green Leaves Barbara Pym Englanti maaseutu Oxfordshire