Pojan kiinnostuttua leluista Kyŏng-hŭi riensi vetämään tummansiniset kaksoisverhot ikkunoiden eteen. Hänen asuntonsa sijaitsi pitkän kerrostalorivin ensimmäisen talon viidennen kerroksen päätyasunnossa, jonka ikkunat avautuivat etelään ja länteen. Yhdestä ikkunasta näkyi puolustusministeriön seinään kiinnitetty Marxin kuva, toisesta taas Kim Il-sungin potretti, joka oli ripustettu aukiolle pystytetyn lavan takana kohoavaan muuriin. Myŏng-sikin katse ei saisi missään nimessä osua kumpaankaan, mutta valkoiset nailonverhot eivät riittäneet kätkemään kuvatuksia, päin vastoin, hahmojen päät kävivät kankaan läpi häämöttäessään vieläkin pelottavammaksi. Varsinkin, kun kyseessä oli lapsi, jonka jo pelkkä Marxin näkeminen sai tolaltaan. Poika saattaisi saada kuvista painajaisia, jos hänen mielikuvituksensa pääsisi laukkaamaan.
Pohjois-Korea on nyt niin paljon uutisissa, että tämä kirja tuntuu erityisen ajankohtaiselta. Syytös on ensimmäinen pohjoiskorealainen, maan ulkopuolella julkaistu teos, jonka kirjoittaja yhä asuu maassa. Kirjailija käyttää pseudonyymiä Bandi, joka tarkoittaa tulikärpästä. Tulikärpänen vie novellikokoelmassaan lukijan 1990-luvulle, nykyisen diktaattorin isän Kim Jong-ilin Pohjois-Koreaan. Kokoelman seitsemän kertomusta esittelevät eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvien ihmisten arkea suljetussa yhteiskunnassa. Ilmeisesti tilanne ei noista ajoista ole paljoa parantunut. Kun maailma seuraa hermostuksissaan Pohjois-Korean valtiojohdon ydinasekokeiluja, tämä kirja muistuttaa että Pohjois-Korean tavallinen kansa on ollut hallitsijoiden mielivallan ja kontrollin armoilla jo vuosikymmeniä.
Pohjois-Koreassa kukaan ei synny vapaana, kastijärjestelmä ja kollektiivisten rangaistusten järjestelmä pitävät siitä huolen. Riittää, että joku sukulaisesi on tuomittu puolueenvastaisesta toiminnasta ja siihen riittää tietysti ihan mitätön asia. Tämä näkyy esimerkiksi novellissa Pako, jossa miehen elämää varjostaa papereihin määritelty yhteiskuntaluokka: perhe numero 149, puolueelle vihamielinen perhe. Miehen isä oli antanut laatikollisen riisintaimia kuolla kasvihuoneeseen ja pääteltiin näin ollen petturiksi. Tämä rikkomus leimasi koko perheen alenevassa polvessa johtaen siihen, että miehen vaimo söi salaa ehkäisypillereitä, ettei joutuisi synnyttämään enää yhtään lasta niin epäsuosiollisiin oloihin.
Kasti-, valvonta- ja rangaistusjärjestelmien ohella kansaa ohjaillaan myös voimakkaalla propagandalla. Novellissa Pandemonium rouva O joutuu tahtomattaan propagandan välikappaleeksi. Rautatieliikenne on pysäytetty “Ensimmäisen luokan tapahtuman takia” ja rautatieasemalla ihmiset tallovat toisiaan taistellessaan viimeisistä sämpylöistä. Rouva O lähtee kävellen kilometrien päähän hakemaan villisian kuivattua sappirakkoa tyttärensä synnytystä varten. Matkalla hänet poimii auton kyytiin rouvan suureksi hämmästykseksi itse Suuri Johtaja ja käy ilmi että rautatieliikenne on pysäytetty muilta siksi että Suuri Johtaja saisi nauttia rauhassa maisemista ja vaihdella kulkuvälinettä mielensä mukaan. Äkillinen huomio saa rouvan ylistämään Suuren Johtajan tarjoamaa autokyytiä toimittajille ja myöhemmin hän häpeää silmät päästään kun haastattelua toistetaan kovaäänisistä yhä uudestaan ja uudestaan. Hän matkusti mukavasti sillä aikaa kun hänen miehensä ja tyttärentyttärensä tallautuivat sairaalakuntoon Suuren Johtajan mielihalujen takia.
Novellihaasteessa peukutan tietysti paikkaa, sillä kurkistus suljettuun Pohjois-Koreaan näiden novellien kautta oli tässä kokoelmassa kiinnostavinta. Peukutusnovelliksi nostan kokoelman avausnovellin Aaveiden kaupunki, josta myös alun lainaus on. Novellissa pääkaupunki Pjongjangissa asuva pariskunta joutuu vaikeuksiin, koska heidän asunnostaan on näkymä keskusaukiolle. Pariskunnan poika pelkää aukiolla olevia jättimäisiä Marxin ja Kim Il-Sungin muotokuvia ja peittääkseen poikaa ahdistavan näkymän äiti vetää ikkunan eteen kaksinkertaiset verhot. Siitä kadun korttelivastaava ei pidä, sillä kaupungissa järjestellään kansallista juhlaa ja kaikille on jaettu kauniit valkoiset verhot. Kukaan ei saa erottua joukosta. Mikäpä olisi oikeudenmukaisempi rangaistus tällaisesta rikkomuksesta kuin koko perheen karkotus maaseudulle.
Bandin novellit eivät ehkä ole kaunokirjallisesti niin hiottuja, mutta sitäkin tärkeämpiä esiin tuomiensa kohtaloiden vuoksi. Toivon mukaan nämä Pohjois-Koreasta salakuljetetut novellit ja niiden saama huomio maailmalla eivät ole vaarantaneet Bandin henkilöllisyyttä ja hän yhä jatkaa kirjoittamistaan ja taisteluaan vapaan yhteiskunnan puolesta.
#novellihaaste2
Bandi: Syytös
Gobal (2014), suom. ranskankielisestä painoksesta Raisa Porrasmaa
S & S 2017
Kirjastolaina
Muissa blogeissa:
Järjellä ja tunteella
Kirjahilla
Kirjapolkuni
Kirjavinkit
Kirjojen elämänmullistava taika
Kirjojen kauneudesta
Notko, se lukeva peikko
Oksan hyllyltä
Reader, why did I marry him?
Unelmien aika
Usva