Ryhdyin tukkimaan kaikkia mahdollisia huonon onnen reittejä. Aloin olla kiltti Funmille, annoin hänelle vinkkejä Akinin suhteen. Kerroin Akinin pitävän eniten kirkkaanpunaisesta huulipunasta – joka näyttäisi Funmilla räikeältä – ja vetisistä, runsaasti pippuroiduista pavuista. Olin valmis jakamaan. Miestä ei voi omia itselleen; hänellä voi olla monta vaimoa, mutta lapsella voi olla vain yksi oikea äiti. Yksi.

Vastoin pahimpia pelkojani raskaus sujui kitkattomasti. Lääkärit olivat tyytyväisiä joka kerta, kun kävin tutkimuksissa. Ja kolmannella kolmanneksella pelkoni hävisi ja rauhoituin nauttimaan raskaudesta. Rakastin selkäsärkyäni. Kerskailin jalkojeni turvotuksella ja valitin herkeämättä, kuinka vaikeaa oli löytää nukkuma-asentoa. Se oli elämäni parasta aikaa.

Takana on upea Helsinki Lit -viikonloppu, jonka aikana sai taas kuunnella monta rikastuttavaa keskustelua. Yksi lauantain kohokohtia oli nigerialaisen Ayọ̀bámi Adébáyọ̀n ja Laura Lindstedtin keskustelu, jonka aikana Adébáyọ̀ myös luki otteen esikoisromaanistaan Älä mene pois. Kirjan lukeminen oli minulla kesken ja jäänyt juuri samaiseen kohtaan, jonka Adébáyọ̀ tulkitsi vangitsevasti. Todellakin tulkitsi, sillä hän myös lauloi katkelmaan kuuluneen jorubankielisen laulun!

Älä mene pois kertoo nigerialaisen avioparin Yejiden ja Akinin tarinan. Pariskunta on ollut naimisissa jo jonkun aikaa, mutta kaivattua lasta ei ala kuulua. Koska eletään hyvin perinteisessä ja perhekeskeisessä kulttuurissa, lapsettomuus ei ole vain pariskunnan yksityinen asia, vaan paineita asettaa koko suku ja yhteisö. Yejide on valmis kokeilemaan mitä tahansa poppakonstia tullakseen raskaaksi. Anopin kärsivällisyys on kuitenkin koetuksella ja hän ratkaisee tilanteen omalla tavallaan – tuomalla taloon toisen vaimon. Nuoripari oli vannonut toisilleen, etteivät he jatkaisi vanhempiensa moniavioisuuden tiellä, mutta painostuksen alla alistuvat noudattamaan perinteitä. Akinilla on kuitenkin omia salaisuuksia, jotka ajavat hänet muihin epätoivoisiin ratkaisuihin. Viimein lapsia alkaa siunaantua, mutta kaikki ei ole kunnossa. Surun ja menetysten aika ei ole ohi.

Yejide ja Akin ovat molemmat perheistä, joissa isällä on ollut monta vaimoa. Yejiden äiti on kuollut synnyttäessään häntä, eikä Yejide ole halunnut kutsua ketään äitipuolistaan sanalla äiti. Jollain tasolla hän kokee olevansa syypää äidin kuolemaan ja uskoo, että hänet on siksi tuomittu elämään ilman lasta. Lapsia hän kyllä saa, mutta yksi toisensa jälkeen sairastuu Afrikassa yleiseen geneettiseen sirppisoluanemiaan. Myös anoppi tuntuu olevan sitä mieltä, että Yejide on kirottu, tai ainakin synnyttää kirottuja abiku-lapsia. Pohjattomassa surussaan ja Akinin vastustuksesta huolimatta Yejide jopa antaa anopilleen luvan perinteiseen rituaaliin, jossa kuollut lapsi piiskataan, jotta seuraavan lapsen arvista nähdään, onko pahansuopa henkilapsi palannut piinaamaan äitiään. Ja tässä kohtaa on hyvä mainita, ettei romaani sijoitu pimeään keskiaikaan, vaan 80-90-lukujen taitteeseen ja taloudellisesti vaurasta ja modernia kaupunkielämää elävien pariin. Romaani kuvaakin kiinnostavasti nuorenparin tasapainottelua kahden maailman  – perinteisen ja modernin – välissä.

Älä mene pois on värikylläinen ja intensiivinen lukukokemus. Romaaniin on punottu useita raskaita teemoja, mutta yllättäen kirjan lukeminen oli kevyempää kuin teemojen puolesta osasin odottaa. Tarina etenee vauhdikkaasti ja yllättäviä juonenkäänteitä riittää loppuun saakka. Tarina vaihtelee Yejiden ja Akinin minäkerronnan välillä, joten lukija pääsee kurkistamaan tapahtumiin molempien näkökulmasta. Vaikka kumpikin tekee monia moraalisesti arveluttavia valintoja, heidän valintojaan on myös helppo ymmärtää. Adébáyọ̀ onnistuu luomaan henkilöistään moniulotteisia ja syvästi inhimillisiä. Ajallisesti kirjassa ollaan tosiaan 80-90-lukujen taitteessa sekä käväistään vuodessa 2008. Nigerian poliittiset myllerrykset jäävät tarinan taustakohinaksi. Jos se teema kiinnostaa, kannattaa tutustua esimerkiksi Chimamanda Ngozi Adichien romaaneihin.

Helsinki Litin keskustelussa Adébáyọ̀ kertoi mm. kirjassakin esillä olevasta nigerialaisesta tavasta antaa lapselle monta nimeä. Kaikki lähisukulaiset antavat lapselle keksimänsä nimen. Nimet myös tarkoittavat aina jotain ja voivat liittyä esimerkiksi perheen tilanteeseen syntymähetkellä. Kirjan nimikin tulee yhden lapsen nimestä ja sen merkityksestä. Jäinkin miettimään miksi romaanin nimi on suomeksi Älä mene pois, kun alkuperäinen Stay With Me kääntyisi suoremmin “Pysy luonani” tai “Pysy kanssani”. Ehkä se olisi muistuttanut liikaa Ishiguron kirjaa Ole luonani aina.

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀n ja Laura Lindstedtin keskustelu Helsinki Litissä löytyy Yle Areenasta.

Helmet-lukuhaaste:
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 19 – Kirja käsittelee vanhemmuutta.

Helmet-musahaaste:
Musahaasteessa kuuntelin nigerialaisen Babtunde Olatunjin albumin Love Drum Talk. Sijoitan sen haastekohtaan 48 – Levy, jolla soitetaan Djembe-rumpua. Kaikki haasteessa kuuntelemani musiikki löytyy Spotify-listalta Helmet-musahaaste 2018.

Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀: Älä mene pois
Stay With Me (2017),
suom. Heli Naski
Atena 2018
Kirjastolaina

Muissa blogeissa:
Anun ihmeelliset matkat
Eniten minua kiinnostaa tie
Kirjanurkkaus
Kirjasähkökäyrä
Kirjojen kuisketta
Kirsin Book Club
Kirsin kirjanurkka
Kulttuuri kukoistaa
Lukuisa
Nannan kirjakimara
Rakkaudesta kirjoihin
Reader, why did I marry him?
Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Tietoa kirjoittajasta

Kirjaluotsi on valmentaja ja viestijä, joka hengittää kirjallisuutta ja uskoo kaikenlaisten kirjojen ja tarinoiden elämänlaatua parantavaan voimaan. Kirjaluotsi kuvaa omia kokemuksiaan mieltä avartaneista tarinoista.

2 Kommenttia

  1. Mai Laakso says:

    30/05/18 @ 20:04 

    Huipputeos. Ihastuin kirjaan täysillä ja tarina meni voimalla tunteisiini. Tästä kirjasta löytyy kulttuuria, maan tapoja ja perinteitä.

    Vastaa
  2. Kirjaluotsi says:

    31/05/18 @ 19:40 

    Tässä oli tosiaan hurjaa tasapainoilua perinteiden ja modernin elämän välillä. Kiehtova teos todella!

    Vastaa

Jätä vastaus.