Ẹniọlá shrugged; he was grateful for the food he had just eaten. The quantity of food available for dinner varied from day to day because his parents were still trying to pay off the landlord. In spite of his mother’s pleas, Ẹniọlá now refused to go begging again since none of the money would go towards his school fees. The betrayal he’d felt when he realized that his parents had chosen Bùsọlá over him had only intensified over time. Nothing his mother could say could make him bulge.
“You don’t know how you’ll get breakfast tomorrow?” Rashidi shook his head. “You, is it that you have never heard about what Honorable is doing? There’s breakfast, lunch and dinner in his house every day. You just need to show up.”
Ẹniọlá frowned, he had never heard about what Rashidi was saying. Free food every day? It did not sound possible. “Free food? Honorable gives people free food?”
“Not people, oh, not everybody,” Sàámú said.
“Just young men like us. Not everybody.” Rashidi puffed on the cigarette. “You are telling us that nobody has ever invited you to come and eat in Honourable’s house?”
Ayọ̀bámi Adébáyọ̀: A Spell of Good Things
Nigerialaisen Ayọ̀bámi Adébáyọ̀n esikoisromaani Älä mene pois ja etenkin kirjailijan esiintyminen Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaaleilla vuonna 2018 ovat jääneet hyvin mieleen. Tänä vuonna Adébáyọ̀lta on saatu viimein toinen romaani, joka toivottavasti saadaan myös suomeksi. A Spell of Good Things tuntuu nyt kovin ajankohtaiselta romaanilta, kun Afrikan väkiluvultaan suurimmassa valtiossa Nigeriassa on juuri järjestetty presidentinvaalit, joita myös Suomessa asuva nigerialainen aktivisti yritti hämmentää. Myös romaanissa käsitellään vaalivaikuttamista, joka Nigeriassa tarkoittaa usein väkivaltaisia yhteenottoja, tuhopolttoja ja vastapuolen ehdokkaiden kidnappauksia ja kuolemia. Romaanissa erään ehdokkaan pelinappulaksi joutuu köyhän perheen poika Eniola, joka sotkeutuu tahtomattaan vastaehdokkaan kidnappaukseen.
A Spell of Good Things on edeltäjäänsä verrattuna hitaammin lämpiävä romaani, joka kiihtyy käänteissään vasta loppua kohden. Se kietoo yhteen kahden hyvin erilaisista lähtökohdista tulevan päähenkilön ja heidän perheidensä kohtalot. Eniola on teinipoika, jonka perhe on pudonnut keskiluokasta köyhyyteen isän menetettyä työnsä opettajana. Työtön ja henkisesti lamaantunut isä ei saa kokoon lasten koulumaksuja eikä raha meinaa riittää edes ruokaan. Eniola toimii paikallisen ompelijan apupoikana, mutta niillä palkkioilla ei elätetä perhettä. Äiti pakottaa lapset jopa kerjäämään. Kun Eniolalle tarjoutuu rahakas homma erään poliitikon vaalikampanjassa, poika tarttuu heti mahdollisuuteen. Kaikessa naiiviudessaan hän ei osaa aavistaa millaisesta työstä on kysymys.
Kirjan toinen päähenkilö on 28-vuotias lääkäri Wuraola, joka tulee varakkaasta suvusta. Päällisin puolin hänen elämässään on kaikki hyvin, vaikka raskas työ julkisessa sairaalassa saakin hänet usein uuvuksiin. Hän seurustelee paikallisen poliitikon pojan, Kunlen, kanssa, ja molempien perheet toivovat kovasti parin menevän naimisiin. Wuraola suostuukin kosintaan, vaikka suhteessa on tiettyjä asioita, jotka saavat hänet epäröimään. Vaikka nykypäivän Nigeriassa puolison saa valita itse, perheen hyväksynnällä tuntuu olevan suuri painoarvo asiassa. Wuraola siis suostuu perheensä vuoksi etenemään asiassa, vaikka hälytysmerkkejä on ilmassa. Wuraolan pikkusisko huomaa nuo merkit, mutta häneen suhtaudutaan niskuroivana teininä. Lopulta Wuraolan on myönnettävä itselleen, ettei suhteessa ole kaikki kunnossa.
Adébáyọ̀ käsittelee kiinnostavasti nykypäivän Nigerian luokkaeroja ja tavallisten kansalaisten erilaisia todellisuuksia. Toisaalta Eniolalla ja Wuraolalla on myös paljon yhteistä: molemmat joutuvat navigoimaan perheen odotusten ja omien unelmien ristipaineessa ja löytämään itsestään voimia ja kekseliäisyyttä selvitä vastoinkäymisistä. Nyt kun Suomessa puhutaan paljon koulutuksen eriarvoistumisesta ja koulushoppailusta, oli kiinnostavaa kurkistaa nigerialaiseen koulushoppailuun. Eniolan vanhemmat haluaisivat lasten käyvän parempaa yksityiskoulua julkisen sijaan, mutta korkeat koulumaksut ovat ongelma. Koulussa on myös hyvin arveluttava tapa muistuttaa puuttuvista koulumaksuista. Niitä lapsia, joiden vanhemmat eivät ole maksaneet rästissä olevia maksuja, piiskataan luokan edessä joka aamu, kunnes maksut on maksettu. Tätä kutsutaan leikkisästi “rehtorin aamupalaksi”. Eniolan äiti joutuu tekemään päätöksen, että vain tyttären koulumaksut maksetaan. Eniola joutuu julkiseen kouluun, jossa monella tunnilla opettaja ei edes saavu paikalle.
Adébáyọ̀ kirjoittaa eläväistä kieltä, jossa nigerialainen puhekieli on vahvasti mukana. Kuuntelin kirjan äänikirjaversion, jossa on kaksi lukijaa: toinen Wuraolalle ja toinen Eniolalle. Molemmilla lukijoilla on vahva nigerialaisaksentti, joka vaati totuttelemista mutta toimii tietysti tässä kontekstissa mainiosti. Valitettavasti äänitys on epätasainen ja Eniolan lukija kuulostaa siltä, kuin lukisi kirjaa pienessä vaatekomerossa – ehkä lukeekin. Ääni on vaimea ja tukkoinen ja välillä taustalta tuntuu kuuluvan liikenteen ääniä. Harmitti, että ehdin ostaa tämän Audiblesta ennen kuin kirjasta ja sen äänen laadusta oli tullut arvioita. Suosittelen siis äänikirjan sijasta painettua kirjaa. Ainakin Helmet-kirjastoista näyttää jo löytyvän.
Helmet-lukuhaaste 2023:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 14 – Kirja kertoo terveydenhuollosta.
Ayọ̀bámi Adébáyọ̀:
A Spell of Good Things
Canongate Books 2023
Äänikirjan lukijat: Ore Apampa, Babajide Oyekunle
A Spell of Good Things äänikirja Ayọ̀bámi Adébáyọ̀ eriarvoisuus helmet2023 helmethaaste köyhyys luokkaerot Nigeria parisuhde perheet vaalit
Nigerialaisista kirjailijoista tuttuja ovat Adichie ja Emezi, mutta tämä Adebayo on mennyt ohi. Voisin kokeilla joskus, tosin suomeksi mieluiten.
Kannattaa lukea tuo Adebayon esikoisromaani Älä mene pois, se on hyvä. Emezilta näyttää muuten ilmestyneen juuri suomeksi kirjemuotoinen muistelmateos. Täytyypä sekin lisätä lukulistalle.