menu Menu
Arttu Tuominen: Häväistyt
Kotimainen kaunokirjallisuus, Suomi, Tuominen Arttu, WSOY 19/09/2022 4 kommenttia
Leila Mottley: Nightcrawling Edellinen Tommi Kinnunen: Pimeät kuut Seuraava

“Okei, tein väärin”, Linda myönsi. “Mutta sinun pitää ymmärtää, että tein sen sinun vuoksesi. Suojellakseni. Rakkaudesta. Minä näen työssäni pahoja juttuja. Sitä paitsi sain selville, että valehtelit minulle. Sinä ja Laura vietitte yhdessä aikaa koulussa, ja nyt Laura on kuollut. Et uskokaan mitä… Jossain on ihminen, joka satutti Lauraa todella pahasti. Jos hänen äitinsä olisi tehnyt saman kuin minä, lukenut tyttärensä päiväkirjaa ajoissa, mitään tällaista ei olisi tapahtunut.”

“Minä en ole Laura!”

“Et tietenkään, kyllä minä sen tiedän. Minä luotan sinuun, olet aina ollut kultainen…”

Linnean kasvot kiristyivät entisestään. Sanat sihahtelivat hampaiden välistä: “Mutta minä en luota sinuun. En ole koskaan voinut luottaa. Koskaan en ole voinut olla varma, missä kunnossa tulet kotiin.”

Linda yritti vastata, mutta sanat pakenivat, eikä hän löytänyt ainoatakaan, joka olisi sopinut tilanteeseen. Hän tunsi, että oli jo menettänyt tyttärensä. Heidän väliinsä oli avautunut jo niin iso kuilu, etteivät he koskaan voisi kuroa sitä umpeen. Ja pahinta oli, ettei hän ollut edes huomannut mitään kuilua olleenkaan.

Arttu Tuominen: Häväistyt

Tällaisella satunnaiselle ja valikoivalle dekkarin lukijalle Arttu Tuomisen Delta-sarja on tarjonnut takuuvarmaa laatua. Häväistyt on sarjan neljäs romaani. Vetäväjuonisissa ja hyvin kirjoitetuissa kirjoissa on mukana myös yhteiskunnallinen ja psykologinen ulottuvuus, mikä itselleni on dekkarin lukijana tärkeää. Henkilögalleria keskittyy Porin poliisilaitoksen tutkijaryhmään ja jokaisessa kirjassa heistä yksi nostetaan lähempään tarkasteluun. Nyt oli viimein Linda Toivosen vuoro nousta valokeilaan. Lindan alkoholiongelma ja vaikea suhde omaan äitiinsä on noussut esiin jo edellisissä osissa. Nyt ongelmiin saadaan taustaa ja keskeiseksi nousee myös Lindan suhde 13-vuotiaaseen Linnea-tyttäreen. Rikosrintamalla Häväistyt nostaa teemaksi internetissä tapahtuvan grooming-ilmiön ja pedofilian. Ei siis mitään kevyttä iltalukemista luvassa.

Linda Toivonen saa selvittääkseen 13-vuotiaan Lauran katoamisen. Lauran äiti on vakuuttunut, että tytölle on tapahtunut jotain pahaa ja pian tyttö löytyykin merestä brutaalisti raiskattuna ja murhattuna. Lindan oma tytär Linnea on uhrin kanssa samassa koulussa rinnakkaisluokalla, joten Linda on syystäkin erityisen varpaillaan tapauksen suhteen. Tutkimusten edetessä Linda löytää yhteyksiä muualla Suomessa tapahtuneisiin tyttöjen katoamisiin ja pääsee pedofiilisarjamurhaajan jäljille. Peter Pan -aliaksella verkossa esiintyvä mies vaikuttaa jahtaavan erityisesti nuoria tyttöjä, jotka tulevat rikkinäisistä perheistä.

Alkoholiongelmaansa huonosti peittelevällä Lindalla kestää kauan tajuta, että hänen oma perheensä on ollut rikki jo kauan. Juominen on johtanut avioeroon ja eron jälkeen vain kiihtynyt. Linda on itse kärsinyt lapsena äitinsä juomisesta ja on nyt toistamassa samoja virheitä oman tyttärensä kanssa. Linda on niin pitkään vähätellyt ongelmaansa myös itselleen, ettei ole huomannut miten se vaikuttaa läheisiin. Tyttären tunteikas purskahdus tulee siis täytenä shokkina. Lindan tutkiessa kadonneiden tyttöjen tapauksia, muistoista nousee myös omat kamalat kokemukset nuoruudesta. Nykyhetken tapahtumien lomassa seurataankin 16-vuotiasta Lindaa Milanossa, jossa hän on aloittamassa lupaavaa mallin uraa. Huonostihan siinä käy, kuten arvata saattaa.

Lindan lisäksi mukana menossa ovat tutut poliisit Jari Paloviita, Henrik Oksman sekä tiimiä johtava Susanna Manner, jolla on omia haasteita jälkikasvunsa kanssa. Tämä sivujuonne voisi enteillä sitä, että Manner nousee seuraavassa osassa lähempään tarkasteluun. Tuominen tuo kiinnostavasti esiin poliisin työtä ja onnistuu rakentamaan uskottavia ja monitasoisia henkilökuvia. Nämä Porin poliisin muotovaliot ovat ehdottoman hyviä työssään, mutta ihmissuhteissa ja elämänhallinnassa heillä riittää opittavaa. He ovat myös hyviä pakenemaan ongelmia töiden pariin. Toki nuorten tyttöjen murhia tutkiessa omat ongelmat tuntuvat varsin pieniltä. Draaman kierroksia tietysti lisää se, että myös tutkijan omat läheiset ovat vaaravyöhykkeellä.

Tuominen rakentaa dekkariaan hyvällä sykkeellä ja loppua kohden jännitys kohoaa jo niin, että melkein unohdin hengittää. Siitäkin huolimatta, että tekijän arvasin jo hyvissä ajoin. Toimintakohtauksista en niin innostunut. Aiemmin olen naureskellut Oksmanin elokuvamaisille tappelutaidoille ja tässäkin romaanissa kaikki poliisit pääsevät vuorotellen esittelemään ilmiömäisiä kykyjään roistojen taltuttamisessa. Itse viehätyn enemmän näiden kirjojen arkisemmista ja psykologisemmista ulottuvuuksista ja vahvoista henkilökuvista. Aiheena netin syövereissä lymyävä seksuaalirikollisuus on sekä karmiva että valitettavan todellinen aihe. Mitään kovin uutta ja ihmeellistä Häväistyt ei tuo teemaan, mutta kokonaisuus toimii silti loistavasti. Mielenkiinnolla odotan jo kuusiosaiseksi tarkoitetun sarjan kahta viimeistä osaa.

Arttu Tuominen:
Häväistyt
WSOY 2022

Muissa blogeissa:
Kirsin Book Club

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

äidit ja tyttäret alkoholismi Arttu Tuominen dekkari DELTA-sarja grooming Häväistyt murhatutkimus nettirikollisuus pedofilia


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Hauska sattuma, että luen juuri Arttu Tuomisen Vaiettua. Ja kun meillä näkyy olevan aika sama satunnainen dekkarien lukemisen tapa. Yritän siksi, oikeastaan vain vaihteluksi lukemiseen, löytää hyväksi arvioituja dekkareita. Dekkareiden lukijoissa kun näkyy olevan paljon sellaisia yhdelle kirjailijalle täysin omistautuneita. Hyvä on tämä Vaiettukin.

    1. Vaiettu on myös tosi hyvä ja erottuu tyyliltään tässä sarjassa. Siinähän on historiallisen romaanin kerrontaa paljon mukana. Silloin tällöin luettuna dekkarit ovat oikein hyvää viihdettä. Kotimaisten ja pohjoismaisten dekkaristien lisäksi olen viime aikoina ihastunut irlantilaisen Tana Frenchin dekkareihin. Niitä on juuri kaksi suomennettu, kannattaa tutustua.

  2. Tuominen on jäänyt vielä itselleni kysymysmerkiksi, sillä Deltan eka osa ei miellyttänyt. Hyllyssä on kuitenkin se kakkososa, jonka aion kyllä lukea. Saa nähdä että tuntuuko jo paremmalta. 🙂

    1. Kunnioitettavaa, että annat vielä toisen mahdollisuuden. Kolmas osa erottuu joukosta historiallisella ulottuvuudella. Olisikohan se enemmän mieleesi 🤔

keyboard_arrow_up