Places described by a lover are like no other places on earth. To learn a city in this way – boulevards curving, canals, cornices overhead – in the naked embrace, the luxury of listening while your skin is listening. The city slips into your body. And then, if you are fortunate enough to arrive there for the first time with that same lover, or more fortunate still to arrive there after many years with the same lover – then you will enter the place as if in a dream. Your body will recognise the canals, the cornices, the curving boulevards; memory before sight. And that is a great gift, because we arrive most often as strangers; this, of course, is its own pleasure. But this other pleasure – arrival into the memory of a place you’ve never been and yet know in your skin – is the same as arriving into love, that knowledge of something we do not yet know. The kind of love that is like a fatality. The one you never live beyond, no matter what else befalls you.

– Anne Michaels: Held

Booker-palkinnon lyhytlista julkaistiin 16.9. ja kuuden finalistin lista sisälsi tietysti myös yllätyksiä. Monta omaa suosikkiani jäi lyhytlistan ulkopuolelle, mutta onneksi listalla oli sentään Percival Everett, jonka romaani James on aivan huikea. Olin lukenut lyhytlistan julkistuksen aikaan viisi finalistia kuudesta, mutta parista romaanista en ollut ehtinyt vielä kirjoittaa. Ne olivat tähän mennessä lukemistani juuri ne vaisuimmat lukukokemukset, joten yllätyin hieman niiden mukanaolosta. Tosin on heti mainittava, että äänikirjamuoto ei tehnyt tälle Anne Michaelsin romaanille oikeutta, vaikka hän itse sen lukeekin. Toinen lukukerta painettuna kirjana olisi tehnyt hyvää, mutta tällä nyt mennään. Anne Michaels on kanadalainen kirjailija, joka tunnetaan ennen kaikkea runoistaan. Held on hänen kolmas romaaninsa ja on tosiaan yksi tämän vuoden Booker-finalisteista. Esikoisromaani Fugitive Pieces voitti ilmestymisvuonnaan 1996 Women’s Prizen (silloinen Orange Prize) ja kymmenkunta muuta kirjallisuuspalkintoa.

Held alkaa ensimmäisen maailmansodan taistelukentältä Ranskasta vuonna 1917. John makaa haavoittuneena räjähdyksen jäljiltä, ajelehtien tajuttomuuden rajamailla. Hänen mielensä vaeltaa muistoihin ja elämän merkittäviin hetkiin ja ihmisiin: sattumanvaraiseen kohtaamiseen rautatien varrella sijaitsevassa pubissa, talviöiseen kuumaan kylpyyn rakastetun kanssa, lapsuuteen kaukaisella rannikolla. Tarina palaa Johnin elämään vuonna 1920, jolloin hän pyörittää valokuvausliikettä Yorkshiressä. Sodan kauhut, tuho ja menetys seuraavat häntä edelleen ja tunkeutuvat jopa hänen valokuviinsa. Hän on naimisissa Helenin kanssa ja pyrkii elämään tavallista elämää, mutta fyysiset ja henkiset arvet muistuttavat häntä jatkuvasti siitä, mitä hän on menettänyt. Tarina seuraa Johnin sukua ja heidän ympärillään olevia ihmisiä neljän sukupolven ajan, keskittyen heidän kohtaamiinsa tragedioihin, ihmissuhteisiin ja valintoihin.

Romaani, joka on kirjoitettu kauniilla ja runollisella proosalla, sekoittaa taitavasti fiktiivisiä ja todellisia hahmoja sekä historiallisia hetkiä yli vuosisadan ajalta. Ilahduin, kun romaanin loppupuolella tarinaan astui Marie Curie, josta olen lukenut myös Rosa Monteron valtavan hienosta kirjasta La ridícula idea de no volver a verte. Myös Suomi mainitaan, tavallaan. Sukupolvien ketjussa viimeisenä seikkailee henkilö nimeltä Aimo, joka on 80-luvulla Virosta karkotettujen muusikkovanhempien poika. Kirjan lopussa Aimo odottaa rakastettuaan jossain rannikkokaupungissa Suomenlahden rannalla. Sen tarkemmin paikkaa ei kuvailla, joten se voi olla Suomessa tai Virossa.

Tiiviin romaanin fragmentaarinen ja epälineaarinen kerronta on kiehtovaa, mutta varsinkin äänikirjamuodossa haastavaa seurata. Michaels tiivistää tuokiokuviin paljon elettyä elämää. Teemat perheestä, rakkaudesta, menetyksistä ja kohtaloista kutovat yhteen näkymättömiä lankoja, jotka yhdistävät näitä ihmisiä ja sitovat menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden yhteen. Välillä yhteyksiä on vaikea hoksata, välillä ne ovat selvempiä. Yksittäisinä teemoina valokuvaus ja kuvat ovat keskeisiä – se, millaisia hetkiä ja muistoja ne tallentavat. Samoin toistuu ajatus siitä, että kuolleet eivät ole koskaan poissa, vaan menneisyys on läsnä myös nykyhetkessä. Yksi kirjan henkilöistä pitää kirjoista, jotka tuntuvat alkavan keskivaiheilla ikään kuin uudelleen. Michaelsin romaani alkaa uudelleen monta kertaa, tuoden kaleidoskoopin näkymään aina uusia kerroksia ja symmetrioita.

She liked books that seemed to begin again at the middle, the way life so often did, the way a day or an evening or a conversation or a song or a long, worthwhile idea so often did. The way love so often did.

Uskon, että tämä romaani palkitsee lukijansa, jos sitä lukee rauhassa ja pysähdellen tekstin äärelle. Äänikirjassa tekstin äärelle pysähtely ja taaksepäin palaaminen on hankalampaa ja sitä kautta tämä lyyrisesti virittynyt romaani menettää paljon potentiaalistaan. Sen lisäksi kirjailijan hento ja nariseva ääni teki kuuntelusta raskasta. Tämä on siis ehdottomasti romaani, joka on tarkoitettu paperilta itse luettavaksi, ja siksi haluan painottaa, että kuuntelukokemuksen pohjalta kirjaa on myös huomattavasti vaikeampi arvioida. Held on finalistien joukossa varmasti hyvästä syystä, mutta sen arvioiminen olisi vaatinut uudelleenluvun. Kuuntelukokemuksesta jäi liian sekava vaikutelma.

Anne Michaels:
Held
Bloomsbury Publishing 2023
Äänikirjan lukija: Anne Michaels

Sinua voisi myös kiinnostaa

Percival Everett: James

Claire Messud: This Strange Eventful History

Charlotte Wood: Stone Yard Devotional

Yael van der Wouden: The Safekeep

Anna Englund: Lautapalttoo

Rosa Montero: La ridícula idea de no volver a verte

Seuraa Kirjaluotsia