It was then that I saw the business of writing for what it truly was and is to me. It is your penance for not being lucky. It is an attempt to reach others and to make them love you. It is your instinctive protest, when you find you have no voice at the world’s tribunals, and that no one will speak for you. I would give my entire output of words, past, present and to come, in exchange for easier access to the world, for permission to state “I hurt” or ” I hate” or ” I want”. Or indeed, “Look at me”. And I do not go back on this. For once a thing is known it can never be unknown. It can only be forgotten. And writing is the enemy of forgetfulness, or thoughtlessness. For the writer there is no oblivion. Only endless memory.

Anita Brookner: Look at Me

Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä.

Anita Brooknerin romaani Look at Me julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1983. Kirja kertoo lontoolaisnaisesta nimeltä Frances, jonka elämä keskittyy yksinäisyyden välttelemiseen. Hienovaraisin vihjein Brookner tutustuttaa lukijan Francesiin ja hänen epävarmuuksiinsa. Frances on viehättävä, mutta ei kaunis. Hän antaa kaikkien kutsua häntä Fannyksi, vaikka pitääkin parempana Francesta. Fanny asuu vanhemmilta perimässään kodissa raskaiden antiikkihuonekalujen ja tummien seinien ankeuttamana. Myös irlantilainen taloudenhoitaja Nancy on jäänyt taloon perintönä vanhemmilta. Fanny työskentelee lääketieteen alan käsikirjastossa, joka on erikoistunut psyykkisiin sairauksiin ja niihin liittyvään kuvamateriaaliin. Sen vakiokävijöihin kuuluu muitakin yksinäisiä ja eksentrisiä sieluja.

Kerran kuukaudessa Fannyn vierailee velvollisuudentunteesta kirjaston entisen työntekijän Miss Morpethin luona, jonka vanhanpiian elämä on kuin varoitus Fannyn omasta tulevaisuudesta. Fannylle aukenee kuitenkin ulospääsy yksinäisyydestä, kun valloittava tohtori Nick Fraser ja hänen hurmaava vaimonsa Alix kiinnostuvat hänestä ja ottavat hänet mukaan sosiaaliseen taikapiiriinsä. Kovin ihmeellistä tuo sosiaalinen elämä ei ole – he joko syövät samassa ravintolassa ilta toisensa jälkeen tai katsovat elokuvia kotona – mutta Fannylle tällainen ystävyys on jotain uutta ja jännittävää. Tähän asti hänen paras ystävänsä on ollut työkaveri Olivia, jonka suuren perheen luona Fanny on viettänyt monet juhlapyhätkin. Olivian veli on ihastunut Fannyyn, mutta Fanny tuntuu pitävän häntä hätävaramiehenä, johon on pakko tyytyä, jos ei parempaa löydy. Nyt sitä parempaa olisi tarjolla, kun Nick ja Alix esittelevät Fannylle ystävänsä Jamesin. Elämä on hetken ihanaa, kunnes Fanny huomaa taas pudonneensa ulkokehälle. Hän etsii niin epätoivoisesti mahdollisuutta sosiaaliseen nousuun, ettei edes huomaa uuden ystäväpiirinsä pitävän häntä vain hetken viihdykkeenä.

Fanny on kiinnostava ja ristiriitainen minäkertoja, sillä kaikkiin hänen kertomuksiinsa ei voi luottaa. Hän haaveilee kirjailijuudesta ja kerää ympäriltään materiaalia suurta romaaniaan varten. Samalla kirjoittaminen on hänelle tapa kiinnittyä maailmaan, tulla näkyviin tavoilla, joilla hän ei oikeassa elämässä osaa. Välillä myös tuntuu siltä, että hän manipuloi tilanteita niin, että saisi parempaa materiaalia romaaniinsa. Lukijankin sympatiat vaihtelevat tilanteesta toiseen. Välillä Fannyyn suhtautuu empaattisesti, välillä häntä tekisi mieli ravistella. Brookner kirjoittaa näennäisen yksinkertaisesti, mutta kerroksia, monitulkintaisuutta ja sävyjä riittää, jos niitä haluaa penkoa. Nautittavaa luettavaa, mutta tämän romaanin tunnelma on kovin alavireinen. Romaani on julkaistu myös suomeksi nimellä Katsokaa minua (suom. Juhani Lindholm, Otava 1991).

PS. Finlandia Kirjasta löytyy ihan hyvä valikoima Anita Brooknerin teoksia suomeksi. * Klikkaa tästä ostoksille.

Anita Brookner: 
Look at Me
Penguin Books 2016
(alun perin julkaistu 1983)

Muissa blogeissa:
Tarukirja

Sinua voisi myös kiinnostaa

Elizabeth Taylor: The Soul of Kindness

A. S. Byatt: Possession

Barbara Pym: An Academic Question

Iris Murdoch: The Bell

Muriel Spark: The Bachelors

Anita Brookner: Hotel du Lac

Seuraa Kirjaluotsia

80-luku Anita Brookner Lontoo Look at Me yksinäisyys ystävyys