menu Menu
Ángel Martín: Por si las voces vuelven
Elämäkerta, Espanja, Grupo Planeta Audio, Martín Ángel, Tietokirjallisuus 25/04/2022 2 kommenttia
Ragnar Jónasson: Sumu Edellinen Karina Sainz Borgo: Kolmas maa Seuraava

Aunque este libro lo he escrito para mí, por si las voces vuelven, es para cualquiera que haya pasado o esté pasando por algo parecido, y así romper de una vez por todas el estigma de las enfermedades mentales. Pero si simplemente te apetece jugar a ver el mundo como yo lo vi mientras perdí el contacto con la realidad, este libro también es para ti. Si escuchas bien las voces, descubrirás cosas fascinantes como esta:

NO NECESITAS LLEGAR A TOCAR FONDO PARA RECONSTRUIRTE DESDE CERO

¿Empezamos?

Ángel Martín: Por si las voces vuelven

Teki mieli kuunnella vaihteeksi jotain espanjaksi ja nappasin Kirja vieköön! -blogista suosituksen Ángel Martínin kirjasta Por si las voces vuelven (Siltä varalta, että äänet palaavat). Se osoittautuikin varsin kiinnostavaksi kuuntelukokemukseksi. Autofiktiivisessä teoksessa espanjalainen näyttelijä, koomikko ja tv-kasvo kertoo sairastumisestaan psykoosiin, kahden viikon jaksosta suljetulla osastolla ja siitä miten hän on joutunut rakentamaan identiteettinsä uudelleen parantumisprosessin aikana. Martín kuvaa kiehtovin esimerkein, miltä tuntuu kun alkaa kuulla ääniä ja kun todellisuudentaju hämärtyy. Miltä tuntuu, kun ei enää tiedä mikä pään sisäisistä äänistä on oma ääni. Kun uskoo olevansa avaruusaluksessa matkalla uudelle planeetalle ja kaikki ympärillä on vain silmänlumetta. Kun uskoo osaavansa puhua koirien kanssa tai lentää. Ja miten kaikki ympärillä on yhtäkkiä ladattu täyteen merkityksiä ja vihjeitä, jotka vahvistavat omaa vinksahtanutta kuvaa todellisuudesta.

Martín kertoo kirjoittaneensa kirjan ennen kaikkea itselleen, siltä varalta että äänet joskus palaavat, mutta myös murtaakseen mielisairauksiin liitettyjä tabuja ja auttaakseen vastaavanlaisista ongelmista kärsiviä ja heidän läheisiään. Samalla hän antaa lukijalle mahdollisuuden nähdä maailma todellisuudesta vieraantuneen silmin ja muistuttaa, ettei ihmisen tarvitse käydä pohjalla voidakseen luoda itsensä uudelleen. Vaikeimmaksi ajaksi hän kokee sairaalasta paluun, kun hän joutui rakentamaan alusta asti uudelleen käsityksen itsestään ja maailmasta. Kirjaa voisi ehkä kritisoida ammattiauttajia väheksyvästä ja toisaalta mielisairauksia ihannoivasta suhtautumisesta. Martínilla oli yksi huono kohtaaminen terapeutin kanssa ja sen perusteella hän tuntuu tuomitsevan koko ammattikunnan. Hän myös hehkuttaa sairastumisen olevan parasta mitä hänelle on tapahtunut, mikä tuntuu hieman kyseenalaiselta lausunnolta, kun ajattelee että hän pahimmassa harhassaan uskoi itsemurhan olevan keino päästä uudelle tietoisuuden tasolle. Toki Martín tuo esiin kokemuksensa positiiviset puolet, kuten lisääntyneen empatiakyvyn ja halun tulla paremmaksi ja anteliaammaksi ihmiseksi.

En ollut koskaan kuullutkaan Ángel Martínista, joten ennakkomielikuvat hänestä eivät vaikuttaneet samalla tavalla kuin espanjalaisilla lukijoilla. Varmasti kirjaan suhtautuisi eri tavalla, jos kirjoittaja olisi ollut itselle julkisuudesta tuttu tai jos olisin peräti aikoinaan seurannut hänen sairauden aikaisia postauksiaan somessa. Kesken kirjaa Martín kehottaa keskeyttämään kuuntelun ja menemään hänen julkiseen FB-profiiliinsa etsimään nuo kyseiset postaukset. Tunnustan, että tein niin. Ja olihan siellä varsin erikoisia julkaisuja Hollywood-elokuvista, joiden hän väitti olevan naisystävänsä tuottamia. Martín nimittäin uskoi vakaasti, että elokuvat syntyvät hänen naisystävänsä mielikuvituksessa, josta muut toteuttavat ne konkreettiseksi elokuvaksi. Tämän logiikan mukaan hän uskoi, että heistä on juuri tulossa miljonäärejä, sillä tietysti elokuvan alkuperäinen luoja palkitaan ruhtinaallisesti kassamagneetiksi nousseesta hitistä. Martínin tultua kotiin valtavien lahjakassien kanssa onnittelemaan ”elokuvatuottajaa”, naisystävä ehdotti käyntiä lääkärillä. Siltä reissulta Martín otettiin samoin tein kahdeksi viikoksi suljetulle osastolle.

Ángel Martín lukee äänikirjan itse, mikä tässä tapauksessa osoittautui loistavaksi ratkaisuksi. Henkilökohtainen tarina saa syvyyttä, kun Martín kertoo sen omalla äänellään ja tyylillään. Koomikkona hän osaa myös ottaa yleisönsä ja kuiskii kuuntelijan korviin asioita, joita painetussa kirjassa ei ole. Hän puhuttelee suoraan kuuntelijaa ja esimerkiksi muistuttaa useaan otteeseen, ettei äänikirjaa voi alleviivata. Hän myös kehottaa välillä pitämään tauon kuuntelusta ja huolehtimaan välipaloista. Ihan hyvä muistutus näin intensiivisen aiheen äärellä. Vakavan ja hauskan tasapaino säilyy ja lopussa Martín herkistyy niin, että kuulijalle nousee pala kurkkuun. Por si las voces vuelven on vilpittömän oloinen avautuminen julkkikselta, jota ei tarvitse tuntea kiinnostuakseen tarinasta ja teemasta. Martín pyrkii kirjallaan poistamaan stigmaa mielisairauksien ympäriltä ja julkisuuden henkilönä on siihen varmasti hyvä lähettiläs. Hän on jatkanut teeman käsittelyä podcastissa, jossa haastattelee muita julkisuudesta tuttuja henkilöitä, jotka ovat käyneet läpi haasteita mielenterveytensä kanssa.

Helmet-lukuhaaste 2022:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 17 – Kirja on aiheuttanut julkista keskustelua tai kohua.

Ángel Martín:
Por si las voces vuelven
Planeta Audio 2021
Äänikirjan lukija: Ángel Martín

Muissa blogeissa:
Kirja vieköön!

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

äänikirja Ángel Martín Espanja helmet2022 helmethaaste mielenterveys psykoosi


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Voi, että – kuuntelit tämän! Ja hienon blogikirjoituksenkin laadit! Minut Martinin suggestiivinen ääni taikoi maailmaansa, varsin persoonallinen eli ennen kokematon äänikirjatoteutus. Minä en käynyt hänen somessaan katsomassa noita psykoosinaikaisia päivityksiä, mutta olivathan ne aikamoisia. Äänikirjapalvelusta löytää kaikkea kiinnostavaa, kiva niin.

    1. Todellakin, kiitos vinkistä! Pidin tästä kirjasta kovasti ja etenkin äänikirjatoteutuksesta. Nauratti ne Martínin ylimääräiset höpinät (No puedes subrayar un audiolibro, tonto.), vaikka välillä puhui niin nopeasti ja kuiskaten, ettei meinannut saada selvää. Hänkin vaikutti olevan hämmentynyt pitäisikö puhua äänikirjan kuuntelijasta vai lukijasta. Tämä häiritsee minuakin. Sympaattiselta vaikuttava kaveri ja hienoa, että antaa kasvot tälle tärkeälle asialle. Varmasti lieventää mielisairauksiin liittyvää stigmaa ja madaltaa kynnystä puhua asioista.

keyboard_arrow_up