menu Menu
Abdulrazak Gurnah: Paradise
Bloomsbury, Gurnah Abdulrazak, Iso-Britannia, Tansania, Ulkomainen kaunokirjallisuus 19/08/2022 2 kommenttia
Karin Erlandsson: Koti Edellinen Tana French: The Trespasser Seuraava

Yusuf’s new teacher wasted no time in putting him right on a number of matters. The day began at dawn and did not finish until Khalil said so. Nightmares and crying in the night were stupid so they were to have no more of that. Someone might think he was bewitched and have him sent to the masseur to have red-hot irons put on his back. Snoozing against the sacks of sugar in the store was the worst kind of treachery. Suppose he wet himself and tainted the sugar. When a customer makes a joke, smile until you break wind if necessary, but smile and don’t dare to look bored. ’As for Uncle Aziz, for a start he ain’t your uncle,’ he told him. ’This is most important for you. Listen to me, hey, kifa urongo. He ain’t your uncle.’ That was the name Khalil had for him in those days. Kifa urongo, living dead. They slept on the earth terrace in front of the shop, shopkeepers by day and watchmen by night, and covered themselves with rough calico sheets. Their heads were close together and their bodies far apart, so they could talk softly without getting too near each other. Whenever Yusuf rolled too close, Khalil kicked him away savagely. Mosquitoes wheeled around them, shrieking for blood with high-pitched wails. If the sheets slipped from their bodies the mosquitoes instantly gathered to their sinful feast. Yusuf dreamt he could see their jagged-edged sabres sawing through his flesh.

Abdulrazak Gurnah: Paradise

Abdulrazak Gurnahin vierailu Helsingissä toukokuun lopussa vahvisti kiinnostusta tutustua tuoreimman nobelistin teoksiin paremmin. Ennen tilaisuutta olin lukenut vain uusimman romaanin Afterlives (Loppuelämät). Tilaisuudessa Gurnah kertoi, että idea tuohon teokseen syntyi jo hänen toisesta romaanistaan Paradise, joka ikään kuin pohjustaa syitä sille, miksi monet afrikkalaiset liittyivät vapaaehtoisesti kolonialistisiin armeijoihin sotimaan omia kansojaan vastaan. Päätin siis seuraavaksi tutustua tähän Booker-ehdokkaanakin olleeseen romaaniin vuodelta 1994. Sansibarissa vuonna 1948 syntynyt ja vallankumouksen jaloista Englantiin vuonna 1967 paennut Gurnah puhui tilaisuudessa koskettavasti siitä, miltä tuntuu tajuta menettäneensä jotain. Tuota menetystään hän on käsitellyt jollain tapaa kaikissa kirjoissaan. Gurnahin romaanit sijoittuvat yleensä Itä-Afrikkaan ja käsittelevät tavallisten ihmisten elämää kolonialismin varjossa.

Paradise kertoo köyhästä Yusuf-pojasta, joka 12-vuotiaana joutuu jättämään kotinsa ja perheensä ymmärtämättä miksi. Isä on antanut hänet velkojen maksuna rikkaalle arabikauppiaalle, jota Yusuf on tottunut kutsumaan nimellä Uncle Aziz. Aziz vie hänet rannikolla sijaitsevaan kaupunkiin, jossa hän omistaa kaupan. Kauppaa pitää vähän Yusufia vanhempi poika nimeltä Khalil, jolla on samanlainen tausta ja joka opettaa uudelle kauppa-apulaiselleen millainen elämä tällä on odotettavissa. Vuosien kuluessa muistot vanhemmista ja kotikylästä alkavat haalistua. Mitä elämällä on annettavanaan nuorelle miehelle, joka on kasvanut isänsä velkoja työnteolla maksaen? Ja milloin tuo velka on maksettu?

Romaani sijoittuu 1900-luvun alun itäiseen Afrikkaan, jossa eurooppalaiset rakentavat rautateitä ja alkavat värvätä paikallisia armeijoihinsa. Eurooppalaisten saapuminen ja paikallisten lisääntyvä pelko ja epäluuloisuus näkyy myös Azizin kauppakaravaanien reiteillä. Myös Yusuf pääsee mukaan tällaiselle sisämaahan suuntautuvalle kaupustelureissulle, jossa kuukausia vaelletaan vaikeissa olosuhteissa petoja, kulkutauteja ja vihaisia heimopäälliköitä peläten. Lähinnä tekstiilejä ja metalleja kauppaava Aziz tulee myös huomaamaan, että eurooppalaisten tulon myötä kaupanteko on vaikeutunut huomattavasti. Kirjan henkilöt pohtivat useaan otteeseen, mitä eurooppalaiset heistä haluavat ja mitä jää jäljelle, kun he pyyhkivät mantereen läpi teräksisillä pedoillaan. Eurooppalaisista liikkuu villejä huhuja ja heitä pidetään paholaisina tai jumalina, kun he osaavat herättää kuolleetkin henkiin. Itä-Afrikka on jo valmiiksi kulttuurien, kielien ja uskontojen sulatusuuni. Yusufin ympärillä kiistellään erilaisista jumalopeista ainakin swahiliksi, arabiaksi, englanniksi ja saksaksi ja matkan varrella löydetään heimoja, joiden kieltä ja tapoja ei ymmärrä kukaan ulkopuolinen. Silti eurooppalaisten kieli – raha ja aseet – hiljentää kaikki muut.

Yusuf on aina ollut kaunis poika ja joutunut hätyyttämään kimpustaan niin naisia kuin miehiä. Kun hän palaa raskaalta reissultaan, hänestä on kasvanut komea nuori mies, joka kaipaa myös elämäänsä läheisyyttä ja rakkautta. Khalilin varoituksista huolimatta hän tekee tuttavuutta kauppiaan kahden vaimon kanssa. Pojan on päätettävä alistuuko hän loppuelämäkseen toisen palvelijaksi vai heittäytyykö hän epävarman ja tuntemattoman kohtalon kuljetettavaksi. Lopulta hän ajautuu tilanteeseen, jossa värväytyminen saksalaisten armeijaan on realistisin vaihtoehto elämän suunnan muuttamiseen. Tästä teemasta Gurnah jatkaa romaanissaan Loppuelämät, vaikka siinä henkilöt vaihtuvatkin. Paradise on kiinnostava kurkistus siihen saumakohtaan Itä-Afrikan historiassa, jossa pitkäaikainen arabikauppiaiden valtakausi joutuu väistymään eurooppalaisen imperialismin tieltä. Tavallisen kansan osa kummankaan vallan alla ei ole hääppöinen. Gurnah kirjoittaa aiheesta elävästi ja koskettavasti. Yusufin kasvutarinan lomaan nivoutuu monenlaisia ihmiskohtaloita ja matkan varrella tavataan liuta värikkäitä persoonia. Kerronnaltaan runsas ja poukkoileva teos haastaa välillä lukijaa, mutta uppoutuminen rivien väleihin palkitsee. Tämä ei ole valmiiksi pureskeltua kirjallisuutta, vaan jättää tilaa omille oivalluksille ja tulkinnoille.

Helmet-lukuhaaste 2022:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 40 – Kirja kertoo maasta, jota ei enää ole.

Abdulrazak Gurnah:
Paradise
Bloomsbury 2004
(alun perin julkaistu 1994)

Sinua voisi myös kiinnostaa

Seuraa Kirjaluotsia

Tilaa artikkelit sähköpostiisi

Abdulrazak Gurnah helmet2022 helmethaaste Itä-Afrikka kasvutarina kolonialismi Nobel


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Ainakin tuon Loppuelämät voisi lukea, kun se nyt löytyy suomennettunakin.

    1. Loppuelämät on hieno romaani. Minulla on sellainen tunne, että tuolla kirjailijatapaamisessa olisi sanottu, että lisääkin suomennoksia on tulossa, mutta voi olla että muistan väärin. Luulisi, että jossain välissä ainakin saadaan lisää Gurnahia myös suomeksi. Ilmeisesti Gurnah on englanninkielisessä maailmassakin ollut tähän asti aika tuntematon kirjailija. Ainakin Yhdysvalloissa häntä julkaistiin ensimmäistä kertaa vasta Nobel-voiton jälkeen.

keyboard_arrow_up