There are readings—of the same text—that are dutiful, readings that map and dissect, readings that hear a rustling of unheard sounds, that count grey little pronouns for pleasure or instruction and for a time do not hear golden or apples. There are personal readings, which snatch for personal meanings, I am full of love, or disgust, or fear, I scan for love, or disgust, or fear. There are—believe it—impersonal readings—where the mind’s eye sees the lines move onwards and the mind’s ear hears them sing and sing.
Now and then there are readings that make the hairs on the neck, the non-existent pelt, stand on end and tremble, when every word burns and shines hard and clear and infinite and exact, like stones of fire, like points of stars in the dark—readings when the knowledge that we shall know the writing differently or better or satisfactorily, runs ahead of any capacity to say what we know, or how. In these readings, a sense that the text has appeared to be wholly new, never before seen, is followed, almost immediately, by the sense that it was always there, that we the readers knew it was always there, and have always known it was as it was, though we have now for the first time recognised, become fully cognisant of, our knowledge.
A. S. Byatt: Possession: A Romance
A. S. Byattin romaani Possession: A Romance on ollut lukulistallani pitkään ja nyt eräs asia sysäsi minut viimein sen pariin. Kirja löytyy nimittäin Moskovan kirjastojen tuhottavien kirjojen listalta. Se tuntui käsittämättömältä jo ennen kuin luin kirjan ja nyt sen luettuani olen vielä enemmän ihmeissäni. Kuten romaanin alaotsikkokin kertoo, kyseessä on romanttinen kertomus, jossa kaksi nuorta kirjallisuudentutkijaa 80-luvun Lontoossa löytää kahden viktoriaanisen ajan runoilijan välistä kirjeenvaihtoa ja jäljittää heidän rakkaustarinaansa. Jos tuhottavien listalle päätyminen liittyy homopropagandalakiin, tämän kirjan kohdalla peruste on hyvin viitteellinen. Toinen noista fiktiivisistä runoilijoista, Christabel LaMotte, asui kyllä jonkin aikaa toisen naisen kanssa ja siksi häntä naistutkimuksen piirissä pidettiin seksuaalivähemmistöä edustavana kirjailijana. Romaanissa löytyvät rakkauskirjeet sen sijaan paljastavat LaMotten romanttisen suhteen juhlittuun runoilijaan Randolph Henry Ashiin, joka tosin oli jo tahollaan naimisissa. Mitään kovin paheellista tästä kirjasta ei löydy nykypäivän mittapuulla, vaikka toki salasuhde viktoriaanisena aikana on sitä ollut. Ja mainittakoon vielä, että Ash ja LaMotte ovat täysin fiktiivisiä henkilöitä, vaikka Byatt kovin uskottavasti heidän elämäntarinansa ja kirjallisen tuotantonsa luokin.
Nuori kirjallisuudentutkija Roland Michell löytää sattumalta luonnoksen kirjeestä, josta päättelee Randolph Henry Ashin olleen läheisissä tekemisissä Christabel LaMotten kanssa. Sekä kirje että sen vihjaama yhteys on jäänyt muilta Ash-tutkijoilta huomaamatta ja Roland päättää edistää uraansa tutkimalla asiaa kaikessa hiljaisuudessa. Päästäkseen tutkimuksessa eteenpäin, Roland joutuu kuitenkin ottamaan yhteyttä LaMottea tutkivaan Maud Baileyyn. Roland ja Maud onnistuvat löytämään lisää kirjeenvaihtoa ja huomaavat olevansa romanttisen mysteerin jäljillä. Löytö voi mullistaa koko tutkimusalan ja pian myös muut akateemikot ovat nuorten tutkijoiden kintereillä. Kuka ehtii ensimmäisenä selvittää Ashin ja LaMotten tarinan tyhjät aukot? Vihjeet kuljettavat Rolandia ja Maudia Lontoosta Yorkshireen ja lopulta myös Ranskan Bretagneen. Tutkimuskohteeseensa hurahtaneet Roland ja Maud alkavat lämmetä myös toisilleen ja heidän romanssinsa linkittyy viehättävällä tavalla Ashin ja LaMotten tarinan kanssa.
Byattin romaani on julkaistu suomeksi nimellä Riivaus: Romanttinen kertomus (Teos 2018, suom. Marja Alopaeus ja Leevi Lehto). Moni on sanonut kirjaa vaikeaksi tai haastavaksi, mutta päätin kuitenkin lukea sen alkuperäiskielellä englanniksi ja vieläpä äänikirjana. Kuunneltuna kirja on yli 22 tuntia pitkä, mutta sen parissa aika vierähti hyvin. Siitä huolimatta, että romaanissa on hyvin erilaisia tekstimateriaaleja ja kerrontatapoja, kokonaisuus hahmottuu yllättävän hyvin kuunneltuna. Nykytason rinnalla kulkee pitkiäkin pätkiä Ashin ja LaMotten runoja, kertomuksia ja kirjeenvaihtoa. On myös heidän lähipiirinsä kirjeenvaihtoa ja päiväkirjamerkintöjä, kirjallisuudentutkimusta, elämäkertatietoa, lehtileikkeitä. Välillä koukeroiset sanailut uuvuttivat, vaikka ihailenkin miten aidoilta Byatt saa ne kaikki kuulostamaan. Nykytason tapahtumat taas tuovat tarinaan keveyttä ja komiikkaakin. Rolandin ja Mabelin kilpajuoksu muiden kirjeistä ja niiden paljastamista salaisuuksista kiinnostuneiden kanssa saa loppua kohden jo farssimaisia piirteitä.
Possession on monikerroksinen ja myös monitulkintainen romaani, mutta ei mielestäni millään muotoa vaikeasti lähestyttävä tai vaikealukuinen. Minua auttoi sen maailmaan pääsemisessä varmasti se, että olen lukenut niin paljon brittiläistä kirjallisuutta – sekä klassikoita että modernimpaa kerrontaa. Yllättäen avuksi oli myös Heikki Kännö, joka romaanissaan Ihmishämärä tutustutti juuri skandinaaviseen mytologiaan, johon tässä kirjassa sukelletaan Randolph Henry Ashin Ragnarok-runoelman kautta. LaMotten kirjoituksissa taas vilahtelee ranskalaiseen folkloristiikkaan kuuluva Melusine-vedenneito, johon törmäsin juuri samaan aikaan lukemassani Jean Genet’n romaanissa Kukkien Madonna (siitä lisää klassikkohaasteessa). Kaikista romaanin kerrostumista huomasin eniten nauttivani romaanin nykytasosta, kirjallisuudentutkijoiden pölyisen intohimoisesta maailmasta, joka toi muistumia Barbara Pymin ja Iris Murdochin tapakomedioista. Byatt onkin usein Murdochin kirjojen esipuhujana, joten taitavat olla sielunsisaria. Minä viehätyin kovasti tästä akateemisesta mysteeristä ja runollisesta runsaudensarvesta.
Helmet-lukuhaaste 2023:
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 16 – Kirjassa kirjoitetaan kirjaa.
A. S. Byatt:
Possession – A Romance
HarperAudio 2005
(alun perin julkaistu 1990)
Äänikirjan lukija: Virginia Leishman
Muissa blogeissa:
Kirjavinkit
Luetut, lukemattomat
Lumiomena
Tarukirja
Ullan luetut kirjat
#moskovanlista 1800-luku 80-luku A. S. Byatt englanninkielinen helmet2023 helmethaaste kirjeet Possession rakkaus Riivaus romanttinen kertomus salaisuudet viktoriaaninen Englanti
Tämä kirja on minullakin listalla, mutta paksuus kauhistuttaa jossain määrin. Vielä joku päivä!
Minuakin hirvitti alkuun tuo äänikirjan pituus, mutta yllättävän sujuvasti meni. Kirjassa on niin monenlaista kerrontaa, että tuntui kuin olisi lukenut monta teosta samassa.
Olen lukenut Riivauksen suomeksi. Pidin tästä monitasoisesta kirjasta paljon, vaikka oma kirjallinen sivistys ei aina tuntunut ulottuvan kaikkeen taustamateriaaliin.
Ei kyllä omanikaan, mutta en antanut sen häiritä. Tästä kirjasta oli helppo nauttia, vaikkei kaikkia kerroksia tavoittanutkaan.