Olet aloittamassa Italo Calvinon uutta romaania Jos talviyönä matkamies. Rentoudu. Keskity. Karkota mielestäsi kaikki ajatukset. Anna sinua ympäröivän maailman haihtua hämärään. On paras sulkea ovi; sen takana on aina televisio auki. Sano heti muille: “Ei, minä en halua katsoa televisiota!” Korota äänesi jos he eivät kuule: “Minä olen lukemassa! Minä en halua tulla häirityksi!” Ehkä […]

“Me olemme joukko, parvi. Ajattelemme ryhminä, matkustamme armeijoina. Armeijat kantavat itsetuhon geeniä. Yksi pommi ei ole koskaan tarpeeksi. Teknologian sumu, jossa oraakkelit juonivat sotiaan. Koska nyt tulee sisäänpäin kääntyminen. Isä Teilhard tunsi sen, omegapisteen. Hyppäyksen irti biologiastamme. Esitä itsellesi tämä kysymys. Onko meidän oltava inhimillisiä ikuisesti? Tietoisuus on ammennettu tyhjiin. Palataan epäorgaaniseen aineeseen. Juuri sitä […]

Mäyrä kompuroi viimeisen kerran pitkin käytäviä pysähtyen pesäaukolle ja nuuskien varovasti joka taholle. Se mietti, mahtoiko Valkopeuran puistossa olla mäyriä, ja myös minne se voisi rakentaa uuden pesän, jos pääsisi perille asti. Mäyrän iässä oli kovaa lähteä syntymäsijoiltaan ja esi-isiltä peritystä kodista tunteettomien ihmisten vuoksi, jotka eivät näyttäneet välittävän heikkojen eläinveljiensä olemassaolosta. Pojan kanssa olemme […]

Grettalle talo on täynnä aaveita. Hän on varma, että jos hän katsoo nopeasti puutarhaan, hän näkee vanhan puisen kiipeilytelineen luurangon, josta Michael Francis putosi ja mursi etuhampaansa. Hän voisi mennä nyt alakertaan ja eteisen naulakko olisi täynnä koululaukkuja, jumppapusseja, Michael Francisin rugbyvarusteita. Hän voisi kääntyä kulman taakse ja nähdä poikansa makaamassa vatsallaan porrastasanteella lukien sarjakuvaa, […]

Hiljaisuuden mureneminen sai alkunsa Nsukkassa Ifeoma-tädin pienessä puutarhatilkussa, jonka hän oli kasvattanut verantansa eteen. Tulin ajatelleeksi, että Jajan uhmakkuus muistutti Ifeoma-tädin kokeellista purppuranpunaista hibiskusta, harvinaista kukkaa, jonka tuoksussa häivähti vapaus. Mutta ei se vapaus, josta hallitusaukiolla vihreitä lehtiä heiluttava väki lauloi vallankaappauksen jälkeen. Tämä oli vapautta olla, vapautta tehdä. Minun omat muistoni eivät kuitenkaan alkaneet […]

Malla käy pitkäkseen varvikkoon. Kaskipellon laitaan on vain muutama metri, ja puolukoiden ja mustikoiden lehdet ovat kärventyneet tulen hehkussa. Hän painaa posken varpujen sekaan, haistelee mietoa käryä ja mittailee pohjatonta taivasta, metsänharjaa ja kaskea. Hän yrittää kuvitella näkymään karhunkin, ja hyvin se siihen sopii, ruskea kyttyräselkä rukiinhujoppien sekaan. Hetken siristeltyään hän näkee karhun oikeastikin, samaan […]

Sinä yönä makasin pitkään valveilla kuunnellen sateen tasaista ropinaa kattoa vasten ja muistellen päivän tapahtumia. Olin niin innostunut naisten oikeuksien museossa odottavista laatikoista, etten saanut unta, ja minua myös huolestutti, koska en ollut kuullut Yoshista kahteen päivään mitään lyhyttä sähköpostiviestiä lukuun ottamatta. Soitin hänelle, mutta hän pakkasi parhaillaan ja hänellä oli kiire lennolleen, emmekä puhuneet […]

Olin niin heikko, aliravittu ja huonosti nukkunut, ettei minusta ollut kummoiseksikaan avuksi natsien sotaponnisteluissa, mutta Schindler ei tuntunut välittävän siitä. Eräänä iltana hän pysähtyi työkoneelleni ja katseli minua, kun seisoin puulaatikollani valmistamassa koteloa. “Kuinka monta tuollaista olet tehnyt tänä iltana?” hän kysyi. “Tusinan verran”, kehuin. Schindler hymyili ja jatkoi matkaansa, mutta huomasin, että hän sitä […]

Tänä iltana minä, Josephine Linc. Steelson, olen Amerikka. Nousen kohta bussiin samalla lailla kuin minulla oli tapana aina seitsemältä aamulla, ylpeänä ja selkä suorana. Ensimmäistä kertaa elämässäni lähden pois Louisianasta, enkä tykkää siitä yhtään. Mutta ne, jotka katsovat minua säälien ja näkevät minussa vain kotinsa menettäneen vanhuksen joka joutuu päättämään päivänsä tilapäisessä hätämajoituksessa, eivät ymmärrä […]

Tässä on kirja, jonka lukemista vähän pelkäsin. Kun esikoiskirjailija rinnastetaan sellaisiin nimiin kuin Jonathan Franzen, Donna Tartt ja John Irving, ja joista jälkimmäinen vertaa kirjailijaa Dickensiin ja hehkuttaa “huikeuden mestariksi” ja “parhaaksi uudeksi yhdysvaltalaiseksi romaanikirjailijaksi”, odotukset nousevat aika korkealle. Ja kun odotukset nousevat (liian) korkealle, pettymys voi olla kolossaalinen. Mutta kun sain sähköpostin, jossa kysyttiin […]

Lääkärin huoneessa on kuin olisi jossain salaisessa paikassa, sellaisessa, johon kaikilla ei ole pääsyä, johon kaikkia ei päästetä. Eikä ole kovin kaukaa haettua alkaa itsekin leikkiä mielessä lääkäriä. Arvuutella, millaista olisi sanoa: teillä on ja teillä ei ole, tehkää näin ja tehkää noin, “riisukaa” ja sitten “pukekaa”. Kyllä vain, suurta valtaa ja vastuuta. Ja miten […]

She turned and walked back into the house, shedding her shoes as she crossed the grass, wishing there were dewdrops against the soles of her feet, thinking of Massud who had loved that sensation. She went into the staircase and emerged onto the roof, feeling surrounded by her river and her city, her land. This […]