iStockPhoto
Unsplash.com
© Kirjaluotsi 2018
Sinne minä menen ensimmäiseksi, juuri Matoposiin, heittämään kukkia hänen eniten rakastamansa paikan ylle. En hautajaiskukkia – en liljoja, tarhaneilikoita enkä ruusuja. Annan hänelle kolibrikukkia, paratiisilintuja joilla on vahvat varret ja oranssinpunaiset kukat, juuri niitä kukkia joita hänen kuolinpäivänään ostin. Näen jo nyt sieluni silmin, miten niiden väri suorastaan leimuaa ilmassa, purppuraisena ja oranssina vasten sinistä […]
Kun isä ja Julia lähtevät talolta, aika hajoaa. Se huojuu ja katoaa välillä näkyvistä kuin katselisi maisemaa vedenpinnan läpi. Jos vesi johtaakin ääniä nopeammin kuin ilma, niin valoa se hidastaa ja taittaa, veden läpi kaikki kulkee hiukan eri tahtiin. Mikään ei tunnu olevan olemassa juuri nyt, aika ei koostu peräkkäisistä nykyhetkistä vaan kaikki on ohi […]
Ehkä joku muukin tietää, että pystyn tuntemaan huonot tuulet. Tällä kertaa kylmät väreet hytisyttivät häntä sisältäpäin. Toinen asia, jota hän pelkäsi, oli se, että ovaalinmuotoinen kivi katoaisi. Aleia noukki aarteensa esiin. Jopa hämärässä se näytti hehkuvan kuin himmeä lyhty. Jälleen hän yritti muistella, mitä kivi hänelle merkitsi ja miksi se lipesi hänen mielestään aina niin […]
Later, when they look back on this last evening, the family will remember almost nothing. So many things will be pared away by the sadness to come. Nath, flushed with excitement, chattered through dinner, but none of them – including him – will remember this unusual volubility, or a single word he said. They will […]
Nora huomasi miettivänsä, mihin voisi mennä, oliko jotain kaupunkia tai vaikka kaupunginosaa Dublinissa, missä olisi tällainen samanlainen talo, vaatimaton rivitalo puiden reunustamalla kadulla, missä kukaan ei voisi tulla käymään heidän luonaan ja he saisivat asua rauhassa kolmestaan. Ja sitten hän huomasi ajautuvansa kohti seuraavaa ajatusta – että sellaisen paikan, sellaisen talon mahdollisuuteen sisältyisi se, että […]
Aquella noche soñé que regresaba al Cementerio de los Libros Olvidados. Volvía a tener diez años y despertaba en mi antiguo dormitorio para sentir que la memoria del rostro de mi madre me había abandonado. Y del modo en que se saben las cosas en los sueños, sabía que la culpa era mía y solo […]
Kun herään, tajuan heti, että jokin on toisin, mutta olen vielä unenpöpperössä, enkä pysty heti sanomaan, mikä se on. Vaikka paino vierelläni tuntuukin oudolta, tunne ei johdu siitä, että vieressäni on joku vaan siitä, että tajuan oikeasti nukkuneeni. Kasvoilleni leviää hidas hymy. Olen herännyt luonnollisesti. En ole havahtunut unesta omaan huutooni, en jarrujen kirskunaan enkä […]
Edellinen sivu Seuraava sivu