iStockPhoto
Unsplash.com
© Kirjaluotsi 2018
Olen tänä vuonna osallistunut lukuisiin blogihaasteisiin ja on aika summata miten kävi. Osa haasteista jatkuu, osa päättyy vuoden lopussa. Vain yksi haaste jää osaltani kesken. Kirjablogit ja 101 kirjaa Oli ilo ja kunnia olla mukana Kirjojen Suomen projektissa, jossa luettiin 101 kirjaa jokaiselta Suomen itsenäisyyden vuodelta. Minä en toki lukenut kaikkia 101 kirjaa, vaan bloggasin […]
That year, 1972, was just the beginning. When I started reading the paper the three-day week, the next power cuts, the government’s fifth state of emergency were not so far ahead of us. I believed what I read, but it seemed remote. Cambridge looked much the same, and so did the woods around the Cannings’ […]
Olisi luullut että Isopöllö ryhtyisi nyt rauhoittelemaan pöllölaumaansa ja ottamaan sitä hitaasti valtaansa, mutta se itse oli aivan liian kiihdyksissään kyetäkseen sellaiseen. Nopeasti ja katkonaisin sanoin se selosti tapahtunutta. Puheessa vilahtivat sanat kumous, valtaus ja sota. Isopöllön päässä irtosi jokin ratas, sillä sotaa seurasi s-sanojen ryöppy: sote, sombrero, sosiaalinen, sopuli, soidin, sorto ja kauniiksi lopuksi […]
Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun en äidistäni tiedä. Tiedän paljonkin syntymäni jälkeen, mutta sitä edeltäviltä vuosilta en. Likka selasi vanhoja valokuvia ja esitti kysymyksiä, joihin minulla ei ollut vastauksia. Häntä kiinnosti mistä äiti tuli meille. Kyllä olisi pitänyt osata itse kysyä sama asia jo aikoinaan, mutta lapsena ihminen kyselee joko on ruoka-aika ja vieläkö […]
Päiväsaikaan Joonaanmäen taivaalla liitelee monenlaista lintua: haahkaa, uikkua, kormoranttia, tiiraa, tilheä ja varpushaukkaa. Inkeri ja minä olemme todenneet, että niitäkään kaikkia ei löydy lintukirjasta. Melkoisen varmasti osa linnuista on karannut tarinoista, hamsalintuja, garudoita, alkonosteja. Ihmisarkaa taivaan väkeä. Ja kuten vuodenajat täällä, eivät muutkaan asiat ole ihan kuin toisaalla. Jotkut vieraistamme ovat nähneet varjojen liikkuvan itsekseen, […]
Onnellisuus oli tyytyväisyyttä – sitä, että ihminen tyytyi asioiden vallitsevaan tilaan. Ihmisellä kuitenkin oli lajityypillinen tarve tavoitella, pyrkiä ja muokata, siis kehittyä koko ajan lisää. Onnellinen olento lakkasi kehittymästä, sillä onnellisuus oli tyytymistä ja kehitys perustui tyytymättömyyteen. Onnellisuus oli siis tilapäinen häiriötila evoluutiossa. Ellä ymmärsi hyvin, ettei hänellä ollut varaa tyytyä mihinkään. Hänen henkilökohtainen tulevaisuutensa […]
Olen toista kertaa mukana kirjabloggaajien joulukalenterissa. Eilinen luukku aukesi Kirjavarkaan tunnustuksia -blogissa ja huominen luukku aukeaa Aarrekirjastossa. Viime vuonna luukkuni käsitteli Mika Waltarin Joulutarinoita -kokoelmaa. Moni noista Waltarin jouluaiheisista teksteistä on alunperin julkaistu erilaisissa joululehdissä. Tänä vuonna päätin tutustua Helsingin Sanomien mainion Aikakoneen avulla joulunajan vanhoihin Hesareihin ja erityisesti etsiä niistä joulurunoja. Aikakoneesta löytyy näköispainokset […]
Dear Mr. Hanks, Congratulations on your book Uncommon Type and greetings from Finland! Yes, it’s the same country that just celebrated its 100 years of independence. You kindly wished us happy birthday and wanted to give us a baseball glove and two balls so we can play catch. Well, thank you for that and here […]
Yöllä Anna heräsi kauhuissaan. Rouva Kuronen kuorsasi viereisellä sängyllä, eikä Anna käsittänyt miksi hänen ei annettu nukkua rauhassa omassa kodissaan. Kuka tuon Kurosenkin oli tänne siirtänyt? Hän otti kellon yöpöydältä, mutta se oli taas rikki. Anna ravisti kelloa ja etsi sitten laatikosta muita kelloja. Varmasti hänellä oli rannekello. Ei kai täällä käynyt varkaita? Millainen se […]
Later it would seem to Pearl that the Richardsons must have arranged themselves into a tableau for her enjoyment, for surely they could not always exist in this state of domestic perfection. There was Mrs. Richardson in the kitchen making cookies, of all things – something her own mother never did, though if Pearl begged […]
Elämä koostuu tavallisista hetkistä. Äiti tiesi, että siihen saattoi luottaa, ja yhteiset vuotemme opettivat sen lopulta minullekin. Ei loikkia, ei putoamista. Hengitän menneisyyden pieniä vihmovia yksityiskohtia ja tiedän kuka olen. Se mitä en tiennyt ennen on nykyään selvempää, suodattunut ajan läpi, kokemus joka ei kuulu kenellekään muulle, ei etäisestikään, ei yhdellekään toiselle, ei koskaan. Katson […]
Matilda laati juuri katsausta kun ovikello soi. Tämä oli erilainen soitto kuin Leopold Grönroosin mahtava merkinanto alkuviikosta, ja myös erilainen kuin Joachim Jaryn hermostunut rumputuli. Hillitty, mutta silti selkeä ja määrätietoinen soitto. Yksi ainoa kilahdus, sitten soittaja odotti, portaikosta ei kuulunut mitään, ei yskähtelyä, ei kenkien rapinaa lattiaa vasten, vain hiljaista, kärsivällistä odotusta, aivan kuin […]
Valas muuttaa kaksi asiaa Popescujen perheessä. Ensinnäkin veljekset ymmärtävät, että on olemassa toinen maailma heidän maailmansa ulkopuolella, ja sinne he aikovat päästä. Mutta koska vuonna 1964 he ovat vasta lapsia, lähtö on vain epämääräisiä kuvia heidän mielessään. Toiseksi Susi alkaa rakentaa taloa. Talon rakentaminen on häilynyt lupauksena hänen avioliittonsa horisontissa. Vanhan appelsiininkeltaisen talon seinät natisevat […]
Elin rakastavassa yhteisössä, vanhempieni ja kolmen siskoni kanssa. Tiesin olevani turvassa, tiesin että meillä oli totuus, tiesin kuuluvani suureen joukkoon, valittuun kansaan, ettemme olleet osa tätä maailmaa. Minulla oli käynyt tuuri, kun olin syntynyt totuuden tuntevaan perheeseen. Tiesin, että aina olisi olemassa joku, joka rakasti minua, mutta arvelin, että voisi olla vaikeaa löytää ketään, joka […]
Laura nyökkää, nappaa viulun leuan alle, ei viritä, mitä väliä vireellä kun ulvotaan, muuttaa kuitenkin mielensä ja virittää kvintit huolellisesti puhtaiksi, sillä tarvitaan maksimaalinen resonanssi ja siihen auttaa puhtaus. Hän huudattaa viulua, kieli tai kaksi kerrallaan saa sen parkumaan. Ääni ei katkea, kun hän valuu istumaan lattialle. Sere pitää pedaalin alhaalla kaiken aikaa, ja sammuttajat […]
“Ei siis ole mitään mahdollisuuksia päästä pois? Onko se totta?” “Noh, se nyt riippuu… Naisen luonto on nimittäin syklinen, ja sama pätee myös naisen hulluuteen. Yhteys hulluuskuukausien ja kuukautiskierron välillä on useimmissa tapauksissa ilmeinen, ja kun kierto loppuu, loppuu usein myös hulluuskin. Siksi monilla on ollut sellainen onni, että he ovat sitten päässeet sairaalasta pois”, […]
Se oli aivan tavallinen kissa, Siinä kuitenkin oli jotain pahaenteistä. Se katsoi suoraan minuun, ilahtuneena, kuin olisi odottanut saapumistani. Koputin sormella lasia häätääkseni sen pois, mutta se lähtikin nousemaan portaita minua kohti. Arveli kai saavansa ruokaa. Kissa pysähtyi metrin päähän ovesta ja avasi suunsa. En kuullut odottamaani nau’untaa. Oli kuin joku olisi kuiskannut korvaani: -Lue […]
Pitkästä aikaa käsittelyssä lastenkirjoja, oikein kaksin kappalein. Luen tokaluokkalaiselle pojalle edelleen iltasatuja, vaikka onneksi poika on alkanut lukea myös omatoimisesti. Jokailtaisesta lukuhetkestä en aio luopua vielä pitkään aikaan ja poikakin tässä eräänä iltana totesi: “Kiitos äiti, että luet minulle iltasatuja, niitä on niin kiva kuunnella.” Kyllä lämmitti kirjanrakastajan mieltä! Katarina Mazettin Seikkailuserkut-sarjan ensimmäinen osa Varjoja […]
Tänä syksynä on julkaistu kaksi hienoa novellikokoelmaa, jotka nostavat kotimaisia klassikoita uusiin ulottuvuuksiin ja samalla näyttävät miten vahvoilla olkapäillä kotimainen nykyproosa lepää. Toinen on Väinö Linnan henkilöhahmogalleriaa laajentava Toinen tuntematon ja toinen tämä erilaisten klassikoiden pohjalta uusia tulkintoja rakentava Jatkuu!. Erkka Mykkäsen toimittamaan kokoelmaan ovat oman lempiklassikkonsa pohjalta fanifiktiota kirjoittaneet Antti Heikkinen, Iida Sofia Hirvonen, Juha […]
Hän oli ihminen. Ja hän oli takertunut lumouksen verkkoon, joka kiskoi häntä vastakkaiseen suuntaan. Kohti seleesien maailmaa. Aleia tunsi, kuinka nuo kaksi maailmaa alkoivat liukua vastakkaisiin suuntiin hänen jalkojensa alla. Hän pelkäsi, että vielä kerran railo kasvaisi niin syväksi ja leveäksi, että hänen olisi valittava puolensa pysyäkseen hengissä. Corildon katsoi häntä silmiin ja odotti, hädin […]
Sitte oli niitä valonhetkiä ko olima yhessä retkelä vaarojen huipuila ja kattelimma alas alaville maile, joitten sylissä virtasit syvät joet, ja ko olima kalassa jokilaaksoissa, joita ympäröit sameavetiset tulvajärvet, suot ja korkeuksiin nousevat tunturinhuiput, tai vaelsimma Lapinmaan tuntureila, missä saatto leijua kaksiki viikkoa rokkasumu. Met molemat rakastimma ikimettiä ja tuntraa ko sen maisema on yhtä […]
Mutta tältä retkeltänsä ei Aaloa enää takaisin kuulunut, senperästä kun hänen miehensä Priidik hänet vihapäissään korpiin ajoi, vaan hän oli ja jäi susien seuraan, niinkuin olisi Saatana tässä väkipainissa viimeisen voiton saanut, jota yhden nuoren vaimonpuolen sielun autuudesta painiskeltiin. Näin sai siis myös kaikille tiettäväksi sekä Pühalepan pitäjässä kuin myös koko Hiidenmaalla, että Suuremõisan metsävahdin […]
Tässä tarinassa on sokea kohta, joka on myös koko tarinan lähtökohta: Barthesin lounas Mitterandin luona. Se on se merkittävä kohtaus, jota ei näytetä. Mutta se tapahtui kyllä… Jacques Bayard ja Simon Herzog eivät koskaan saa tietää, eivät koskaan kuule, mitä sinä päivänä tapahtui, mitä silloin sanottiin. Hyvä jos saavat nähdä vieraslistan. Mutta minä, minä ehkä […]
Kun Langdon ja Ambra seurasivat isä Beñaa kohti Sagrada Famílian kolossaalista pariovea, Langdon huomasi tavalliseen tapaan ihmettelevänsä kirkon pääsisäänkäynnin äärimmäisen eriskummallisia yksityiskohtia. Se on koodiseinä, hän tuumi silmäillessään pintareliefejä, jotka hallitsivat kiillotettuja, monoliittisia metallilaattoja. Niiden pinnasta kohosi yli kahdeksantuhatta kolmiulotteista pronssikirjainta. Kirjaimet etenivät vaakasuorina riveinä ja muodostivat valtavan tekstikentän käytännöllisesti katsoen ilman sanavälejä. Vaikka Langdon […]
“Star Crossed Lovers”, Shimamoto sanoi. “Mitähän se tarkoittaa?” “Epäonnisten tähtien alla syntyneitä rakastavaisia. Onnettomia rakastavaisia. Se on englanninkielinen fraasi. Tässä se viittaa Romeoon ja Juliaan. Kappale kuuluu sarjaan, jonka Ellington ja Strayhorn sävelsivät esitettäväksi Ontariossa pidettävillä Shakespeare-festivaaleilla. Alkuperäisessä esityksessä Johnny Hodges soitti Julian osan alttosaksofonilla ja Paul Gonsalves soitti Romeon osan tenorisaksofonilla.” “Epäonnisten tähtien alla […]
Helsingin Kirjamessut on saatu onnellisesti päätökseen ja on aika summata mitä kaikkea jäi käteen (kirjoja), päähän (kiinnostavien keskustelujen herättämiä ajatuksia) ja sydämeen (ihania kohtaamisia). Vietin messuilla kaikki neljä päivää, torstain ja lauantain jopa ihan aamusta iltaan. Nyt tuntuu kuin olisi suoriutunut maratonista. Ihailen bloggaajakollegoitani, jotka jaksavat raportoida messuista jo paikan päällä someen tai heti messupäivän […]
Kohta sie olet siinä. Toisin pelkäsin käyvän. Hävetti pelätä, koska kielsit pelkäämästä jo ensimmäisen sodan alla. Sinusta tuli sotilas, meistä evakkoja. Virne naamalla lähdit, se arjessa ärsyttänyt ja nyt itkuun asti ikävöimäni. Vesittelin, koppasit hartioista. -Kummanko tähden sie itket? Pelkäät sie sovan syttymist vai kuolemaa? -Kumpaakii mie. -Hyö tulleeki molemmat jos on tullakseen, vaik sie […]
Martha nousee ryijyltä ja lähtee ulos. Hän etsii merkkejä ihmisistä, koputtaa oville ja kiskoo niitä auki niiden vääntyneistä aukoista. Mutta taloissa ei ole ketään. Hän ymmärtää ihmisäänen lohdun, kenen hyvänsä, nyt kun se on poissa. Pöydät seisovat yksinäisinä, liedet viruvat mustuudessaan kuin vuosia sitten hylättyinä. Näin siis maailma putoaa saranoiltaan, hän ajattelee, äkkiä, eivätkä sen […]
Laulu virisi iltaisin. Laulajaa ei erottanut tiheiköstä, kuuli vain trillin, sen saman minkä oli kuullut firenzeläisluostarin puutarhassa ja Töölönlahden rannalla kävellessä. Laulu seurasi Elleniä. Hän halusi ajatella, että laulaja oli Lillan. Oliko laulu hänen kuvitteluansa vai todellista, sitä hän ei keneltäkään kysynyt. Se ei ollut tarpeen, se riitti, että soolo sulostutti hänen iltojaan. Ei ollut […]
Ihmisen varjo oli väkevämpi ja siten pelottavampi kuin ihminen itse. Kun ihminen oli poissa, hänen varjonsa luuhaili vielä vanhoissa nurkissa sisuuntuneena ja syyttävänä. Vaikka ihminen oli hymyillyt ja käyttäytynyt ystävällisesti, hänen jäljelle jäänyt varjonsa loi ympärilleen pahansisuisen ja uhkaavan kehän. Muisto se ei ollut, varjo eli omaa elämäänsä, se oli ihmisen selkärangasta ulos työntynyt epäsikiö. […]
Onneksi syyslomalla on ehtinyt vähän elpyä Turun Kirjamessuista, sillä ensi viikolla messuillaan taas. Helsingin Kirjamessut järjestetään 26.-29.10. ja tulen olemaan messuilla bloggaajapassilla näillä näkymin kaikki neljä päivää. Alla omat vinkkini messuille ja laitetaan nyt vielä lippuarvontakin pystyyn. Arvon kaksi yhden päivän vapaalippua Helsingin Kirjamessuille ja Viini & Ruoka -messuille. Kommentoi alle, jos haluat olla mukana […]
Talot olivat vaatimattomia, eikä niissä välttämättä ollut edes hellaa. Rautuskylässä olin synnytystä hoitamassa neljänkymmenen asteen pakkasella talossa, jossa oli yksinkertaiset ikkunat. Ne olivat jäätyneet melkein ylös asti, jolloin jäästä oli tullut tavallaan toinen ikkuna. Sisällä oli niin kylmä, että minulla oli sisävuoriturkki koko ajan päällä. Uuniin oli pantu tuli ja synnyttäjän sänky vedetty uunin eteen […]
Katsoin Alexia uudestaan ja näin hänen silmissään jotain mitä en ollut nähnyt aikaisemmin. Tiesin että Alex oli sisäisesti vahva, olin saanut siitä todistuksen monta kertaa, esimerkiksi silloin kun hän ei ollut tietävinään minusta lähes kokonaisena syyslukukautena ja oli samaan aikaan ja näennäisen vaivattomasti kesyttänyt Jan-Roger Johanssonin. Mutta nyt näin jotain muuta. Näin häpeää, koska hänen […]
Turun Kirjamessujen ohjelma oli tänä vuonna jaettu seitsemään ääneen, joista kävin kuuntelemassa neljään kategoriaan kuuluvia keskusteluja. Teen koosteeni näiden äänten mukaisesti neljässä osassa. Tämä viimeinen osa käsittelee Uusia ääniä. Uudet äänet ovat nuorten, kertovat nuorista tai kuuluvat alkuvaiheessa uraa oleville kirjailijoille. Myös pienkustantamojen äänet ovat mukana. Uudet äänet – esikoisia ja muita uusia tuttavuuksia Ben […]
Turun Kirjamessujen ohjelma oli tänä vuonna jaettu seitsemään ääneen, joista kävin kuuntelemassa neljään kategoriaan kuuluvia keskusteluja. Teen koosteeni näiden äänten mukaisesti neljässä osassa. Tämä kolmas osa keskittyy Sitkeisiin ääniin. Sitkeät äänet ovat ääniä, joita ei ole aina kuunneltu mutta jotka eivät ole silloinkaan vaienneet. Sitkeät äänet – sitkeitä kirjoittajia sitkeistä ihmisistä Minulle messujen yksi kohokohta oli […]
Turun Kirjamessujen ohjelma oli tänä vuonna jaettu seitsemään ääneen, joista kävin kuuntelemassa neljään kategoriaan kuuluvia keskusteluja. Teen koosteeni näiden äänten mukaisesti neljässä osassa. Tämä toinen osa keskittyy Mahdollisiin ääniin. Mahdolliset äänet haastoivat pohtimaan, mikä kaikki on mahdollista maailmassa ja kirjallisuudessa. Mahdolliset äänet – runollista, musikaalista ja fantastista Viime vuosina moni runoilija on kokeillut siipiään myös proosan […]
Nyt ne on sitten koettu, Turun Kirjamessut! Olin messuilla kaikki kolme päivää ja kokemuspankkiin jäi lukuisia kiinnostavia keskusteluja ja kohtaamisia. Tänä vuonna ohjelmapäällikköinä toimineet Tommi Kinnunen, Salla Simukka ja Siri Kolu olivat jakaneet ohjelmatarjonnan seitsemään erilaiseen ääneen. Mielenkiinnosta tein jälkikäteen tukkimiehen kirjanpitoa seuraamistani keskusteluista ja huomasin, että minua olivat vetäneet puoleensa etenkin Sukupolvien äänet, Mahdolliset […]
Kaikki kirjat, joita en halua lukea tai jotka olen lukenut mutta joita en halua lukea uudestaan, pakkaan muuttolaatikoihin. Joidenkin kirjojen nimiölehdillä on lyhyitä joulutervehdyksiä tai onnentoivotuksia Karinin kavereilta ja vanhoilta poikaystäviltä. Kaksi kirjaa on lainassa Hornstullin kirjastosta. Doris Lessingin Kultainen muistikirja ja Nina Bouraouisin Nos baisers sont des adieux. Ne ovat ainakin kuukauden myöhässä. Kirjastokortti […]
Perjantaina ne sitten alkaa – Turun Kirjamessut! Hotelli on varattu, junaliput hankittu ja illallisista ja tapaamisista sovittu. Ohjelmaakin olen klikkaillut kuumeisesti ja jouduin taas toteamaan, että kaikkea kiinnostavaa tapahtuu samaan aikaan eri paikoissa. Tässä alustava suunnitelmani, mutta toki messuilla pitää aina jättää tilaa yllätyksille. PERJANTAI 6.10. Saavun Turkuun aamupäivällä ja ajattelin virittäytyä messutunnelmaan median kuoharistartilla […]
Suurempaa kirousta ei ole kuin synnyttää kauniita tyttöjä maailmaan, jossa miehet ovat häijyjä kiimaisia koiria. Raju, rujo, runsas, ronski, raaka, rietas, rehevä, raflaava, revittelevä, rivo, rakastettava, rohkea, reteä, räävitön. Jostain syystä mieleen tulee näitä ärrällä alkavia adjektiiveja lukiessani indonesialaisen Eka Kurniawanin romaania Kauneus on kirous. Eli voisi sanoa, että kyseessä on Romaani isolla R:llä. Lisää ärriä […]
Oikeissa olosuhteissa fotonit voivat muuttua materiaksi. Samalla syntyy aina antimateriaa, mutta meidän maailmassamme se tuhoutuu heti. Aaro ajatteli antimaterian olevan kuin ne muistikuvat jotka katoavat ennen kuin niistä saa kunnolla kiinni, ne muistinvälähdykset jotka eivät koskaan palaa. Ehkä jossakin on maailma, jossa kaikki tämän maailman muistot ovat unohtuneet ja täällä unohdetut muistetaan – ehkä kuoleman […]
Nousen rosoista polkua, astun juurten päälle ja otan tukea rungoista. Miten Kerttu ikinä pääsi tästä ylös? Jokin lintu tohahtaa lentoon melkein jaloista ja lentää vaappuen oksiston turvaan. Minä olen vieras. Ylhäällä istun avokalliolle ja katson Mustaselkää. Jää on epämääräisen kirjava kuin marmoripöytä, Mustasaari lepää suurena kalana sen keskellä. Kalalla on vankka ranka, nikamina ikivanhat männyt. […]
Pojan kiinnostuttua leluista Kyŏng-hŭi riensi vetämään tummansiniset kaksoisverhot ikkunoiden eteen. Hänen asuntonsa sijaitsi pitkän kerrostalorivin ensimmäisen talon viidennen kerroksen päätyasunnossa, jonka ikkunat avautuivat etelään ja länteen. Yhdestä ikkunasta näkyi puolustusministeriön seinään kiinnitetty Marxin kuva, toisesta taas Kim Il-sungin potretti, joka oli ripustettu aukiolle pystytetyn lavan takana kohoavaan muuriin. Myŏng-sikin katse ei saisi missään nimessä osua […]
Osallistun tänä vuonna ensimmäistä kertaa bloggaajana Turun Kirjamessuille, jotka järjestetään Turun Messukeskuksessa 6.-8.10. Messujen pääteemana on juhlavuottaan viettävä Suomi, joka messuilla avautuu äänien kautta. Yksi maa – monta ääntä -ohjelmakokonaisuus sisältää koko suomalaisen kirjallisuuden moniäänisyyden ja monimuotoisuuden. Teeman seitsemän eri ääntä selitetään tarkemmin messujen sivuilla. Hashtagilla #MontaÄäntä on Twitterissä jo jaettu mm. hulvattomia tiivistyksiä klassikoista. Kannattaa […]
“It’s hard. It’s really, really hard.” Why didn’t she have more words? She thought of the Nothing. The ghost girl’s orange teeth. She thought of doors slammed. The bright blur of her mother’s cooking in a trashcan now long since rotted in some suburb. She thought of the flashes of something bigger and brighter than […]
Hän oli mies, hänessä eli nainen. Hän kuoli pois, hän alkoi syntyä. Hän tiesi mutta salasi, hän ei tiennyt salaavansa. Hän oli niin avoin kuin osasi, hän ei kertonut itsestään mitään. Meillä oli rakkautta, me elimme valheessa. Me elimme yhdessä, me emme koskaan tunteneet toisiamme. Hän petti ja valehteli, hän rakasti. Hän oli ja meni, […]
Ajatusten vedenjakaja kulkee tässä kohden. Jos aika olisi pysähtynyt tähän hetkeen, kesäflunssan yllättämä Chang olisi jäänyt makaamaan lauttasaarelaiseen vuokrakaksioon ja minä olisin pysähtynyt tutkimaan maailmaa laboratoriooni. Avasin hanan. Kylmä vesi virtasi posliinilavuaariin ja aika kulki eteenpäin. Me emme voineet jäädä roikkumaan jonnekin vältilaan, eteiseen, oli mentävä eteenpäin ajassa ja ajatuksissa. Mikseivät verisuonet kasvaneet verkkokalvoilla useista […]
Eräänä huhtikuun iltapäivänä, heti lounaan jälkeen, mieheni ilmoitti jättävänsä minut. Hän sanoi sen samalla kun korjasimme astioita pöydästä. Lapset riitelivät tapansa mukaan toisessa huoneessa ja koira murisi unissaan lämpöpatterin vieressä. Hän sanoi minulle olevansa hämmentynyt, tavattoman väsynyt, tyytymätön, myönsi olevansa ehkä raukkamainenkin. Hän puhui pitkään, puhui viidestätoista avioliittovuodestamme, lapsista, myönsi ettei ollut millään lailla tyytymätön […]
Ympärillä levittyi kaupunki kilometrien päähän. Tuhatvuotias velhotar torkkui mutta ei nukkunut, ei edes siihen aikaan yöstä. Sen medusankallosta luikerteli harmaita ylikulkusiltoja, jotka solmiutuivat ja avautuivat keltaisten natriumlamppujen udussa. Kodittomien nukkuvat hahmot reunustivat korotettuja kapeita jalkakäytäviä ketjuttuen pää kiinni varpaissa, pää kiinni varpaissa, pää kiinni varpaissa silmänkantamattomiin. Velhottaren löysän pergamenttimaisen ihon poimuihin kätkeytyi vanhoja salaisuuksia. Jokainen […]
Lastenkirjassa pitäisi olla tie, jolla kirjailija pysähtyy ja lapsi jatkaa eteenpäin. Uhka tai ihanuus, jota ei ikinä selitetä. Kasvot, jotka eivät koskaan näyttäydy kokonaan. Kysymyksiä, joihin vastaa lapsi, ei kirjailija. Jotain kätkettyä, kaunista, korvaamatonta, yllättävää ja yksityistä siellä on oltava. Ja ilman muuta joku, joka on hirvittävän pieni ja mieluiten pörröinen ja mahtuu taskuun. Siinäpä […]
The train lurched into the tunnel. Northward. The engineer yelled, “All aboard! The boy was simple, Cora decided, responsibilities of his office notwithstanding. She looked back. Her underground prison waned as the darkness reclaimed it. She wondered if she was its final passenger. May the next traveler not tarry and keep moving up the line, […]
On my own journey, I occasionally arrived in a place that was a quintessential carte postale – and yet there was something not quite right about it, something that made me dislike it, a gut feeling, perhaps. Similarly, I went to places that were scruffy, but charming. Of course, this might have something to do […]
Ainakin hän saisi nauttia kauneudesta. Ei karkeasta silmän koreudesta. Kauneus sinänsä, yksinkertainen, puhdas kauneus – Bedford Place joka johtaa Russell Squarelle. Se johtui tietenkin suorista linjoista ja avaruudesta; symmetrinen käytävä; ja sen lisäksi valaistut ikkunat, pianon, gramofonin ääni. Saattoi aavistaa kaikenlaista miellyttävää tapahtuvan suljetuissa taloissa; ja sitten äkkiä, jokin peittämätön ikkuna, avoin ikkuna paljasti pöydän […]
Mitä jos en enää ikinä ehdikään vaihtaa työpaikkaa, muuttaa Italiaan, oppia venäjää, rakastua päättömästi ja palata häntä koipien välissä kotiin, laihduttaa, nähdä lastenlapsieni pääsevän ylioppilaaksi. Mitä jos en ehdi nähdä lapsenlapsiani ollenkaan? Jos en saa edes koskaan tietää, tuliko sellaisia. Mitä jos en näe edes ensi kesää? Mitä jos välipalat ovat jo pilanneet vatsalaukkuni ja […]
Arvaamatta noussut sumu, ukkosen jyrinä mereltä, tuulenhenki joka puhalsi pitkin meriroskien ja vanhojen luiden satoa kantavaa rantaa; joskus sellaiset merkit riittivät saamaan aikaan tunteen siitä, että jotakin tapahtuisi pian. Vaikka en oikein tiennytkään mitä. Ajattelin usein, että aikaa oli siellä liikaa. Aikaa oli sairaalloisen paljon. Se kummitteli kaikkialla. Aika ei valunut pois niin kuin olisi […]
Kuin heräävä ihminen, joka pinnistelee muistaakseen unen, jota hänen muistinsa itsepintaisesti haluaa unohtaa, koetin palatsissa käydessäni toistaa näitä eloisia ja pelkoa herättäviä yksityiskohtia sulttaanille. Puhuin pyöristä, katapultista, kupolista, ruudista ja vivuista, joita Hoca oli selostanut minulle vaikka kuinka monta kertaa. Sanat eivät olleet minun sanojani, mutta vaikka siinä mitä minä sanoin ei ollut lainkaan Hocan […]
Hän. Se oli isä, jota ei saanut kutsua nimeltä. Nyt kun Hazel Jones oli elokuvateatterissa paikannäyttäjänä, hänellä oli tapana matkia puheessaan tiettyjä Hollywood-näyttelijöitä. Hazel Jonesina hän saattoi vihjailla kaikkea sellaista, mitä Zackin äiti ei olisi halunnut vihjailla. Oli mami, jolla oli ollut eri nimi silloin kun asuttiin kanavan lähellä vanhassa maalaistalossa Poor Farm Roadilla, ja […]
Nyt lähestytään kovaa vauhtia totuuden hetkeä, jolloin paljastuin itse itselleni, sain selville jotain jonka olin tiennyt koko ajan enkä sittenkään ollut tiennyt, hetkeä jolloin puolisokealle tohtori Philobosian-raukalle valkeni, että häneltä oli minun syntyessäni jäänyt huomaamatta, jotakin, jota hän ei ollut huomannut myöskään vuosittaisissa lääkärintarkastuksissa – ja samalla hetkellä, jolloin vanhemmilleni selvisi millaisen lapsen he loppujen […]
Kun Viaporia lähestyi päivänvalossa, jo kaukaa mereltä tulijaa tervehti saaren päällä leijaileva pölypilvi. Tuulella ja sateellakaan pöly ei laskeutunut ennen kuin vasta iltamyöhällä, töiden päätyttyä siltä päivältä. Pilvessä velloi saarille laivattua täyttömaata ja räjäytysten savua, se oli loputtomien ruokanuotioiden käryä ja partaisissa suupielissä roikkuvien piipunnysien katkua. Siihen yhtyivät myös sepänpajojen huurut ja veneiden tervauksen ja […]
Olet aloittamassa Italo Calvinon uutta romaania Jos talviyönä matkamies. Rentoudu. Keskity. Karkota mielestäsi kaikki ajatukset. Anna sinua ympäröivän maailman haihtua hämärään. On paras sulkea ovi; sen takana on aina televisio auki. Sano heti muille: “Ei, minä en halua katsoa televisiota!” Korota äänesi jos he eivät kuule: “Minä olen lukemassa! Minä en halua tulla häirityksi!” Ehkä […]
“Me olemme joukko, parvi. Ajattelemme ryhminä, matkustamme armeijoina. Armeijat kantavat itsetuhon geeniä. Yksi pommi ei ole koskaan tarpeeksi. Teknologian sumu, jossa oraakkelit juonivat sotiaan. Koska nyt tulee sisäänpäin kääntyminen. Isä Teilhard tunsi sen, omegapisteen. Hyppäyksen irti biologiastamme. Esitä itsellesi tämä kysymys. Onko meidän oltava inhimillisiä ikuisesti? Tietoisuus on ammennettu tyhjiin. Palataan epäorgaaniseen aineeseen. Juuri sitä […]
Mäyrä kompuroi viimeisen kerran pitkin käytäviä pysähtyen pesäaukolle ja nuuskien varovasti joka taholle. Se mietti, mahtoiko Valkopeuran puistossa olla mäyriä, ja myös minne se voisi rakentaa uuden pesän, jos pääsisi perille asti. Mäyrän iässä oli kovaa lähteä syntymäsijoiltaan ja esi-isiltä peritystä kodista tunteettomien ihmisten vuoksi, jotka eivät näyttäneet välittävän heikkojen eläinveljiensä olemassaolosta. Pojan kanssa olemme […]
Grettalle talo on täynnä aaveita. Hän on varma, että jos hän katsoo nopeasti puutarhaan, hän näkee vanhan puisen kiipeilytelineen luurangon, josta Michael Francis putosi ja mursi etuhampaansa. Hän voisi mennä nyt alakertaan ja eteisen naulakko olisi täynnä koululaukkuja, jumppapusseja, Michael Francisin rugbyvarusteita. Hän voisi kääntyä kulman taakse ja nähdä poikansa makaamassa vatsallaan porrastasanteella lukien sarjakuvaa, […]
Hiljaisuuden mureneminen sai alkunsa Nsukkassa Ifeoma-tädin pienessä puutarhatilkussa, jonka hän oli kasvattanut verantansa eteen. Tulin ajatelleeksi, että Jajan uhmakkuus muistutti Ifeoma-tädin kokeellista purppuranpunaista hibiskusta, harvinaista kukkaa, jonka tuoksussa häivähti vapaus. Mutta ei se vapaus, josta hallitusaukiolla vihreitä lehtiä heiluttava väki lauloi vallankaappauksen jälkeen. Tämä oli vapautta olla, vapautta tehdä. Minun omat muistoni eivät kuitenkaan alkaneet […]
Malla käy pitkäkseen varvikkoon. Kaskipellon laitaan on vain muutama metri, ja puolukoiden ja mustikoiden lehdet ovat kärventyneet tulen hehkussa. Hän painaa posken varpujen sekaan, haistelee mietoa käryä ja mittailee pohjatonta taivasta, metsänharjaa ja kaskea. Hän yrittää kuvitella näkymään karhunkin, ja hyvin se siihen sopii, ruskea kyttyräselkä rukiinhujoppien sekaan. Hetken siristeltyään hän näkee karhun oikeastikin, samaan […]
Sinä yönä makasin pitkään valveilla kuunnellen sateen tasaista ropinaa kattoa vasten ja muistellen päivän tapahtumia. Olin niin innostunut naisten oikeuksien museossa odottavista laatikoista, etten saanut unta, ja minua myös huolestutti, koska en ollut kuullut Yoshista kahteen päivään mitään lyhyttä sähköpostiviestiä lukuun ottamatta. Soitin hänelle, mutta hän pakkasi parhaillaan ja hänellä oli kiire lennolleen, emmekä puhuneet […]
Olin niin heikko, aliravittu ja huonosti nukkunut, ettei minusta ollut kummoiseksikaan avuksi natsien sotaponnisteluissa, mutta Schindler ei tuntunut välittävän siitä. Eräänä iltana hän pysähtyi työkoneelleni ja katseli minua, kun seisoin puulaatikollani valmistamassa koteloa. “Kuinka monta tuollaista olet tehnyt tänä iltana?” hän kysyi. “Tusinan verran”, kehuin. Schindler hymyili ja jatkoi matkaansa, mutta huomasin, että hän sitä […]
Tänä iltana minä, Josephine Linc. Steelson, olen Amerikka. Nousen kohta bussiin samalla lailla kuin minulla oli tapana aina seitsemältä aamulla, ylpeänä ja selkä suorana. Ensimmäistä kertaa elämässäni lähden pois Louisianasta, enkä tykkää siitä yhtään. Mutta ne, jotka katsovat minua säälien ja näkevät minussa vain kotinsa menettäneen vanhuksen joka joutuu päättämään päivänsä tilapäisessä hätämajoituksessa, eivät ymmärrä […]
Tässä on kirja, jonka lukemista vähän pelkäsin. Kun esikoiskirjailija rinnastetaan sellaisiin nimiin kuin Jonathan Franzen, Donna Tartt ja John Irving, ja joista jälkimmäinen vertaa kirjailijaa Dickensiin ja hehkuttaa “huikeuden mestariksi” ja “parhaaksi uudeksi yhdysvaltalaiseksi romaanikirjailijaksi”, odotukset nousevat aika korkealle. Ja kun odotukset nousevat (liian) korkealle, pettymys voi olla kolossaalinen. Mutta kun sain sähköpostin, jossa kysyttiin […]
Lääkärin huoneessa on kuin olisi jossain salaisessa paikassa, sellaisessa, johon kaikilla ei ole pääsyä, johon kaikkia ei päästetä. Eikä ole kovin kaukaa haettua alkaa itsekin leikkiä mielessä lääkäriä. Arvuutella, millaista olisi sanoa: teillä on ja teillä ei ole, tehkää näin ja tehkää noin, “riisukaa” ja sitten “pukekaa”. Kyllä vain, suurta valtaa ja vastuuta. Ja miten […]
She turned and walked back into the house, shedding her shoes as she crossed the grass, wishing there were dewdrops against the soles of her feet, thinking of Massud who had loved that sensation. She went into the staircase and emerged onto the roof, feeling surrounded by her river and her city, her land. This […]
Olin sisimmässäni kai toivonutkin tätä, kuvitellut Leon salin perälle. Huolimatta Janten laista ja nyrjähtäneestä itsetunnostani, kaikesta huolimatta minä kuitenkin halusin hänen kuulevan. Hetken päästä seisoisin mikrofonin edessä ja lukisin rivit, jotka tavallaan kuuluivat Leolle, jotka alkujaan olivat hänen mutta jotka olin muokannut omikseni. Se oli toisinto, parafraasi, kevyesti naamioitu ylistys kirjailijalle, joka oli ilmeisesti elänyt […]
Ahora que pienso, nunca he entendido por qué lo llaman “tiempo de calidad”, como si el otro tiempo que pasas junto a otra persona no lo fuera. Cosas de los humanos, cada vez creo menos en ellos. El ser humano debe aprender a ser humano. Nyt kun asiaa mietin, en ole koskaan ymmärtänyt miksi sitä […]
“Onko nyt turvallista olla elossa?” hän kuiskasi. Kirosin häntä, kun hän nosti päänsä lumesta. Mitä jos joku katsoi taakseen ja näki? “Kukaan ei katso taakseen.” Hän naurahti katkerasti. “Kaikki maailmassa jättävät katsomatta taakseen. Ja jos katsovatkin, he luultavasti sanovat, ettei tätä koskaan todella tapahtunut.” Nyt ei ole vuorossa kevyttä lomaviihdettä, tosin blogiani seuraavat ja minua […]
Jos aion yrittää kuvailla perhettäni, ja sitähän minä aion, niin voisi kai sanoa, että Anni joi unohtaakseen. Minä join tullakseni iloiseksi. Isä joi kestääkseen. Isoäiti joi nukkuakseen paremmin. Selma-täti joi tullakseen vielä ilkeämmäksi kuin ennestään olikaan. Rikard, isoisäni, ei väittämänsä mukaan juonut, vaikka hänestä kerrotaan, että hän rikastui Amerikassa pontikan myynnillä – mutta siitä on […]
Sukutarun mukaan Fergusonin isoisä lähti jalkaisin kotikaupungistaan Minskistä piilotettuaan sata ruplaa takinvuorin sisään, taivalsi Varsovan ja Berliinin kautta Hampuriin ja osti lipun laivaan nimeltä Empress of China, joka kynti Atlantin yli rajuissa talvimyrskyissä ja saapui New Yorkin edustalle 1900-luvun ensimmäisenä päivänä. Odotellessaan vuoroaan maahanmuuttovirkailijan kuulusteluun Ellis Islandilla hän kävi juttusille toiseen venäjänjuutalaisen kanssa. Mies virkkoi: […]
I remember the stories my mother used to tell me, stories that had been handed down by her own grandmother’s grandmother, who had married a merchant and travelled from the villages outside of Battambang. My mother once told me that when a child is born, threads are tied around the infant’s wrists to bind her […]
I find I think of myself not as a writer so much as someone who provides a gateway, a tangential route for readers to reach the circus. To visit the circus again, if only in their minds, when they are unable to attend it physically. I relay it through printed words on crumpled newsprint, words […]
Jokainen ihminen elää tämän mahdottoman toiveen niin kuin elää, omalla tavallaan, mutta todellisuus ei vastaa toiveeseen jatkuvuuden tunteesta, ja seurauksena elämä muuttuu tai vääntyy paikoiltaan, tapahtuu jotakin vastaavaa kuin joskus liikenneonnettomuuden seurauksena tai silloin kun joku sairastuu Alzheimerin tautiin, ihminen muuttuu joksikin toiseksi, häntä ei enää ymmärrä samaksi henkilöksi, joka hän aiemmin oli, ankka ei […]
Paju on täydessä norkkopuvussaan eikä sen vihjailevista kuiskauksista ole vähääkään apua. Terasseja, se sanoo, tapaamisia; suhuäänet juoksevat pitkin selkäpiitäni kuin kuumeväreet. Kesäpuku kahisee vasten reisieni lihaa, ruoho kasvaa jalkojeni alla, silmänurkistani näen liikettä oksistoissa; sulkia, pyrähdyksiä, korusäveliä, puu muuttumassa linnuksi, valloilleen riuhtautuneita muodonmuutoksia. Jumalattaret ovat nyt mahdollisia ja ilma huokuu halua. Jopa talon tiilet pehmenevät […]
“I assumed,” Ai-ming told me, “that when Big Mother’s stories finished, life would continue and I would go back to being myself. But it wasn’t true. The stories got longer and longer, and I got smaller and smaller. When I told my grandmother this, she laughed her head off. She said, ‘But that’s how the […]
Panimme levyn soimaan ja harjoittelimme. Tajusin, että jokin oli hullusti, että tanssi ei muistuttanut mitään mitä olimme aikaisemmin tanssineet, mutta asia ei tuntunut olevan minun käsissäni. Tracey oli, kuten aina, koreografina: ainoa tehtäväni oli tanssia niin hyvin kuin osasin. Kun olimme Traceyn mielestä valmiita, yleisö kutsuttiin uudestaan Lilyn veljen huoneeseen, istumaan lattialle. Lily seisoi perällä […]
Rhea ja Raine olivat pitkästä aikaa Korkeavuorenkadulla. On monta Elleniä. Eilen vieressäni istui se Ellen, jota eniten rakastan. Hän antoi itsestään, ojensi Rhealle lahjoja sanoillaan. Hiuksesi ovat upeat. Olen niin onnellinen siitä, että sait työpaikan. Tulen kanssasi kauppoihin. Sinun värisi ovat ruiskukan sininen ja vahva pinkki, etsimme juuri oikeat sävyt. Kun he olivat lähteneet, lojuimme […]
Äiti päästi minut varovasti rutistuksestaan. Irrotti hellästi käteni jotka pitivät kiinni hänestä. Sitten hän otti minua hartioista ja työnsi minut kauemmaksi niin että pystyi katsomaan minua silmiin. Nyt se alkaa, hän sanoi ja katsoi minua. Kaikki muuttuu hyväksi. Ymmärrätkö sinä? Minä nyökkäsin. En voinut muutakaan kun hän piti minusta kiinni sillä lailla ja katsoi sisimpääni […]
Tänään päättyi taas yksi kiinnostava haastejakso, kun Ompun lanseeraama novellihaaste saa loppuhuipennuksensa. Haasteen tavoitteena oli tuoda näkyvyyttä novelleille ja rohkaista lukijoita tutustumaan tähän kirjallisuuden lajiin. Kyseessä oli matalan kynnyksen haaste, joten osallistumiseen riitti, että lukee vähintään yhden novellin ja bloggaa siitä. Olisiko matalan kynnyksen vai kiinnostavan teeman ansiota, mutta vaikuttaa siltä, että ennätyksellisen moni on osallistunut haasteeseen enkä […]
Kun en lopulta enää kestänyt Mitkon vaiteliaisuutta, kysyin oliko kaikki hyvin. Hän katsoi poispäin minusta kohti puistokadun liikennettä ja sanoi iskam da ziveja normalno, haluan elää tavallista elämää. Minut valtasi raskas surumieli, ja kun samaan aikaan tunsin voimakasta halua paeta paikalta, olin hetken aivan hiljaa. Sitten sanoin hänen ilmettään tarkkaillen, että en halunnut olla yksi […]
Yön ottivat nykyisin haltuunsa aseistetut jengit julisteineen, koirat, roskapönttöjä työkseen tonkivat keräilijät ja bozakauppiaat, ja kun Mevlut ravintolan metelin ja Beyoglun vilinän jälkeen kulki pimeää ja hiljaista mäkeä alas Feriköyn perukoilla, hän tunsi olevansa kotonaan, omassa universumissaan. Joskus lehdettömän puun oksat vavahtivat omia aikojaan, vaikka oli täysin tyyntä, ja silloin poliittinen iskulause kuivuneessa suihkukaivossa, jonka […]
Bertta, Pipana ja Papu seisoivat vuoren kokoisen ruumiin vieressä, kun Heikki tutki sen käsivartta suurennuslasin avulla. Ruumis makasi ohuen patjan päällä jokseenkin hiljaa. Sen päässä oli hiukan nuhruinen valkoinen lakki, josta roikkui musta pitkä tupsu. Jalassaan sillä oli merkkejä täynnä olevat haalarit, mutta haalareiden yläosa oli solmittu hihoista yhteen lantiolle. Miehellä oli avonainen beige takki […]
Taivas alkoi tummua ja yhtäkkiä korvia vihlova huuto puhkaisi ilman. Puiden oksat säikähtivät kohti taivaankantta ja lumi tippui humahtaen maahan. Minä pyristelin takaisin itseeni. Huuto kiiri pitkin maanpintaa ylös puiden rungoille, rouhi ne kaarnasta paljaiksi, katkaisi oksat ja kuristi latvoille laskeutuneet linnut hengiltä. Ne tippuivat hangelle kuin mustuneet omenat, whump, whump. Ääni tuntui kumpuavan jostain […]
“Tämä tarina alkaa pihajuhlista”, Clementine sanoi. Mikrofoni voimisti ja silotti hänen äänensä, teki sen arvovaltaisemmaksi, aivan kuin sitä olisi jotenkin käsitelty. “Tavallisten naapurusten pihajuhlista tavallisella pihalla.” Liane Moriarty on australialainen kirjailija, jonka kirjat sopivat genreen “mom-lit”. Mom-lit on chick-litin hieman kypsytetty muoto, joka puhuttelee erityisesti äitiyden huippu- ja niitä vähemmän huippuja hetkiä kokeneita lukijoita. Moriartyn kirjat ovatkin viihdyttäneet lukijoita […]
Ymmärsin, etten ehkä voi muuttaa koko maailmaa, mutta pystyisin muuttamaan yhden ihmisen maailman. Se oli hieno, suomalainen ajatus. Kylliksi muttei liikaa. Ehkä muuttaisinkin kahta maailmaa, myös omaani! Olin kaivannut jonkinlaista projektia siitä saakka kun kaikki meni sekavaksi. Ehkä olin itsekin eräänlainen oman elämäni pakolainen. Oikein odotin pääseväni kertomaan tästä Pirjolle. Tämän vuoden Kirjan ja ruusun […]
Lila katsoi minua silmät viiruina. Näin, että hän huomasi sarkasmini, ystävällisen neuvoni taakse kätkeytyvän kaunan ja halveksunnan. Hän huomasi myös, että Nino nosti yhtäkkiä päänsä ja avasi suunsa kuin sanoakseen jotakin mutta muutti mielensä välttääkseen riitaa. Hän vastasi: “Valheet olivat tarpeen, jotta en päässyt hengestäni. Mutta nyt minä mieluummin vaikka kuolen kuin jatkan tällä tavalla.” […]
Joka aamu Amanda muisti ensimmäiseksi että Sofia oli sanonut: kukaan ei pääse täältä koskaan pois. Mutta tieto ei mennyt perille asti. Se oli kilpistynyt kovaan kiiltävään kerrokseen, joka suojasi hänen mesiäistään. Silkkinauhan jälkeen aamut alkoivat taas antaa Amandalle lupauksiaan, kuten ne olivat aina ennenkin tehneet. Mitä lupauksia? Ei hän tiennyt; hän ei ollut koskaan ennenkään […]
Olen tänä vuonna osallistunut ja osallistumassa niin moniin haasteisiin, että ajattelin ensin jättää tämän Sivumennen-podcastin tammikuussa käynnistämän Hyllynlämmittäjä-haasteen väliin. Kirjahyllyä siivotessa tuli kuitenkin niin monta lukematonta helmeä vastaan, että päätin vielä hypätä mukaan. Haasteen tarkoituksenahan on lukea tämän vuoden aikana 12 omasta hyllystä löytyvää kirjaa, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet lukematta. Onhan tässä vielä yli […]
“Jude”, Harold sanoo hänelle hiljaa. “Voi sinua. Voi minun pikku kullanmuruani.” Ja silloin hän alkaa itkeä, sillä kukaan ei ole koskaan sanonut häntä kullanmuruksi, ei veli Luken jälkeen. Joskus Willem oli yrittänyt – sanoa häntä kullanmuruksi, mussukaksi – mutta hän oli käskenyt lopettaa, sillä hellittelysana oli hänelle saastainen, se oli rappion ja turmeluksen sana. “Minun […]
Effian ensimmäisen linnoituksessa viettämän päivän jälkeen James ei ollut puhunut Effialle kertaakaan orjista, joita vankityrmissä pidettiin, mutta hän puhui usein villieläimistä. Ašantit möivät valkoisille eniten niitä. Villieläimiä. Apinoita ja simpansseja, joskus jopa leopardeja. Lintuja – esimerkiksi kruunukurkia ja papukaijoja, joita Effia ja Fiifi olivat yrittäneet lapsina usein pyydystää. He olivat kuljeskelleet metsissä ja etsineet poikkeuksellista […]
ASIAKAS: Luin erään kirjan 60-luvulla. En muista kirjailijaa enkä kirjan nimeä. Mutta kirja oli vihreä ja se sai minut nauramaan. Tiedättekö, mistä kirjasta puhun? ♦ ASIAKAS: Löytyykö teiltä kirjaa nimeltä Sovitus? Mutta ei elokuvakannella. Aina kun näen Keira Knightleyn kaulan, minun tekee mieli hakata asioita. ♦ ASIAKAS: Hei, onko teillä täällä uusia kirjoja lainkaan? KAUPPIAS: […]
Näiden lämpöisten elävien seinien ulkopuolella hyytävä tarina hivuttautuu kohti hirvittävää päätöstään. Keskikesän pilvet ovat paksuja, ei kuuta, ei tuulenhenkäystäkään. Äitini ja setäni sen sijaan piiskaavat puheillaan käyntiin todellista talven puhuria. Jälleen uudesta pullosta vedetään korkki, ja sen jälkeen, aivan liian pian, vielä yhdestä. Huuhtoudun syvälle juopumuksen virtaan, aistit sumentavat heidän sanansa mutta sen verran niistä […]
Miten erilaista, Frances ajattelee. Hän ei tiedä mistä se livahtaa hänen ajatuksiinsa ja mitä se tarkoittaa, sillä totta kai kaikki on erilaista, jokainenhan sen näkee, elämä on erilaista. Hän sai rakkautensa, skandaalinsa, miehensä, lapsensa. Mutta sisällään hän tikittää ihan itsenään. Hän on se sama Frances, joka tapasi ennen asua täällä. Ei sentään ihan sama, varmaan. […]
Tänään vietetään maailman vesipäivää. Oksan hyllyltä -blogissa lanseerattiin sen kunniaksi Lumoava luonto -luontokirjahaaste, johon oli tietysti lähdettävä mukaan. Ekaluokkalainen poikani rakastaa luontoa ja luontokirjoja. Meille onkin hankittu useampi luontokirja ja usein kirjastossa käydessämme koluamme läpi luontokirjahyllyä. Harvoin luontokirjoja tulee kuitenkaan luettua kannesta kanteen, vaan niitä selaillaan sieltä täältä. Erityisesti upeat luontokuvat houkuttelevat. Valitsimme haastekirjaksemme omasta […]
Ehkä me nukuimme satunnaisesti päiviä, viikkoja tai kuukausia, aivan kuten arvelimme Jumalankin nukkuvan. Hän nuokkui kirsikkapuussaan kukkien, marjojen tai lumisten oksien suojissa, laskeutui toisinaan alas keskuuteemme, kulki uupuneena pääkadulla, sivukujilla ja metsäpoluilla, kellareissa ja vinteillä, ojensi meille kohmeisia kirsikoita, mutta kaikki katsoivat muualle, sillä olimme alkaneet ottaa Hänestä oppia, tosin harva enää jakoi omista kirsikoistaan […]
M’dhara Vitalis nyökkäsi meille ohimennen, kun hän jalkakipujaan paljastamatta asteli verkkaan tanssilattialle. Ja sitten hän tanssi. Vartijan borrowdale meni mbaresdaleksi. Dzinganisayin liikehdintä osoittautui amatööriaskelteluksi. Nyengeterayin uutuudet paljastuivat kokemattoman nulikan pintakeikailuksi. M’dahara Vitalis tanssi heidät pois parketilta, katsomaan sivusta siinä kuin me muutkin. Me töllötimme suu auki hänen reebokiaan ja vesipumppuaan. Hän ällistytti meidät juoksevalla miehellään. […]
Yksi Jackin lause oli jäänyt kaihertamaan hänen mieltään, sillä ei ollut Jackin tapaista puhua niin kiihkeästi mistään. Oli outoa että Jack oli sanonut olleensa alussa valmis tekemään mitä tahansa päästäkseen kotiin. Hän ei ollut sanonut mitään sellaista kirjeissään. Eilisille tuli mieleen, että Jack ei ehkä ollut kertonut kenellekään, ei edes veljilleen, miltä hänestä tuntui, ja […]
“Minä en näet tiennyt. Luulin, että puut seisovat pystyssä.. Tajusin juuri, että niiden kädet ovatkin maan sisällä. Katso, katso tuonne – eikö olekin ällistyttävää?” Yeong-hye ponnahti pystyyn ja osoitti ikkunasta ulos. “Ne kaikki ovat ylösalaisin.” Hän nauroi innoissaan. In-hye muisti, että hänen ilmeensä oli ollut toisinaan lapsena samanlainen. Hänen vinot silmänsä olivat siristyneet ja tummuneet […]
Tänään hyppään blogissa vähän tuntemattomammille vesille, eli teatteritunnelmiin. Tosin kirjamaailmassa pysytään edelleen, sillä käsittelyssä on Marko Tapion unohdetun klassikon Arktinen hysteria kantaesitys näyttämösovituksena. Minulla oli kunnia päästä näytelmän ensi-iltaan Kansallisteatterin pienelle näyttämölle keskiviikkona 1.3. ja vielä suurempi kunnia kuulla innostuneen työryhmän ajatuksia helmikuun Bloggariklubissa kolme viikkoa ennen ensi-iltaa. Paikalla olivat silloin näytelmän käsikirjoittaja Juha-Pekka Hotinen, ohjaaja Atro Kahiluoto, […]
Sinne minä menen ensimmäiseksi, juuri Matoposiin, heittämään kukkia hänen eniten rakastamansa paikan ylle. En hautajaiskukkia – en liljoja, tarhaneilikoita enkä ruusuja. Annan hänelle kolibrikukkia, paratiisilintuja joilla on vahvat varret ja oranssinpunaiset kukat, juuri niitä kukkia joita hänen kuolinpäivänään ostin. Näen jo nyt sieluni silmin, miten niiden väri suorastaan leimuaa ilmassa, purppuraisena ja oranssina vasten sinistä […]
Kun isä ja Julia lähtevät talolta, aika hajoaa. Se huojuu ja katoaa välillä näkyvistä kuin katselisi maisemaa vedenpinnan läpi. Jos vesi johtaakin ääniä nopeammin kuin ilma, niin valoa se hidastaa ja taittaa, veden läpi kaikki kulkee hiukan eri tahtiin. Mikään ei tunnu olevan olemassa juuri nyt, aika ei koostu peräkkäisistä nykyhetkistä vaan kaikki on ohi […]
Ehkä joku muukin tietää, että pystyn tuntemaan huonot tuulet. Tällä kertaa kylmät väreet hytisyttivät häntä sisältäpäin. Toinen asia, jota hän pelkäsi, oli se, että ovaalinmuotoinen kivi katoaisi. Aleia noukki aarteensa esiin. Jopa hämärässä se näytti hehkuvan kuin himmeä lyhty. Jälleen hän yritti muistella, mitä kivi hänelle merkitsi ja miksi se lipesi hänen mielestään aina niin […]
Later, when they look back on this last evening, the family will remember almost nothing. So many things will be pared away by the sadness to come. Nath, flushed with excitement, chattered through dinner, but none of them – including him – will remember this unusual volubility, or a single word he said. They will […]
Nora huomasi miettivänsä, mihin voisi mennä, oliko jotain kaupunkia tai vaikka kaupunginosaa Dublinissa, missä olisi tällainen samanlainen talo, vaatimaton rivitalo puiden reunustamalla kadulla, missä kukaan ei voisi tulla käymään heidän luonaan ja he saisivat asua rauhassa kolmestaan. Ja sitten hän huomasi ajautuvansa kohti seuraavaa ajatusta – että sellaisen paikan, sellaisen talon mahdollisuuteen sisältyisi se, että […]
Aquella noche soñé que regresaba al Cementerio de los Libros Olvidados. Volvía a tener diez años y despertaba en mi antiguo dormitorio para sentir que la memoria del rostro de mi madre me había abandonado. Y del modo en que se saben las cosas en los sueños, sabía que la culpa era mía y solo […]
Kun herään, tajuan heti, että jokin on toisin, mutta olen vielä unenpöpperössä, enkä pysty heti sanomaan, mikä se on. Vaikka paino vierelläni tuntuukin oudolta, tunne ei johdu siitä, että vieressäni on joku vaan siitä, että tajuan oikeasti nukkuneeni. Kasvoilleni leviää hidas hymy. Olen herännyt luonnollisesti. En ole havahtunut unesta omaan huutooni, en jarrujen kirskunaan enkä […]
Osallistun ensimmäistä kertaa kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen. Osaa 4 emännöi Yöpöydän kirjat -blogi, josta löytyy kooste kaikista haasteeseen osallistuneista bloggauksista. Valitsin haastekirjakseni Ernest Hemingwayn klassikon Kenelle kellot soivat. Ajatus sen lukemisesta syntyi viime vuonna, kun luin Espanjan sisällissodasta kertovan Victoria Hislopin romaanin Paluu. Toisen maailmansodan esinäytökseksi kutsuttua Espanjan sisällissotaa ja sen jälkeistä Francon diktatuuria on käsitelty myös monissa muissa […]
On kirjabloggaajien aika äänestää vuoden 2016 parhaista kirjoista. Blogistanian kirjallisuuspalkinnot valitaan tänä vuonna neljässä eri kategoriassa: Blogistanian Finlandia, Blogistanian Globalia, Blogistanian Kuopus ja Blogistanian Tieto (emäntäblogit linkitetty). Sen verran on tullut luettua sekä kotimaisia että käännettyjä uutuuksia, että osallistun tänä vuonna äänestykseen Finlandian ja Globalian osalta. Lastenkirjoista ja tietokirjoista en ole viime vuonna blogannut, joten Kuopus […]
Se näin jälkeen päin tuntuu kaikkein köyhimmältä ja kummalliseltakin, että ei ollut erikseen sisäistä ja ulkoista todellisuutta. Maailma oli justiin se, mitä ikkunasta näkyy. Ei puhuttu läsnäolon voimasta tai henkisyyteen heräämisestä, ainakaan meidän kylällä. Herättiin navettaan ja mennä pöhkötettiin. Tavallaan sitä on ikäväkin. Nyt kun kaikessa on tasoja. Eilen odottaessani poikaa tennistunnilta luin Suomen historian kannesta […]
Siniseen samettiin on pakattu kahdeksan pientä nukkea. Ne ovat tavattoman aidon näköisiä, pieniä ja siroja. Niin täydellisiä, ettei ihmiskäsi ole voinut niitä tehdä. Nella tuntee itsensä jättiläiseksi poimiessaan yhden niistä varovasti, niin kuin se voisi särkyä kosketuksesta. Hänen kämmenellään on Johannes, jolla on leveillä harteillaan tummansininen viitta ja jonka toinen käsi on puristunut nyrkkiin. Toinen […]
Ilta heittää värejään kadulle, siirtomaatalojen keltaisiin ja valkoisiin seiniin ja puisten parvekkeiden koristeleikkauksiin. Laiha hevonen laukkaa ylös katua. Kärryillä istuvan pojan nauru räiskyy hetken kiviseinissä. Papaijan värisestä seinästä avautuu puinen ikkunaluukku josta nutturapäinen vanhus kaataa kadulle vettä. Kävelen hitaasti, tällään jalkojani mukulakivien sileille pinnoille. Quevedo-virran aukiolla lyhdyt ovat syttyneet ja väkeä kerääntyy tarinankertojien ympärille. Lettejä […]
Kuuntelin omaa ääntäni yhtä keskittyneesti kuin olin kuunnellut Emmaa. Kertomuksemme kulkivat rinta rinnan nyt ensimmäistä kertaa. Tietenkin olin vähitellen ymmärtänyt Emman loputtoman surun. Ja ehkä myös hänen syyllisyydentunteensa. Minä olin ymmärtänyt ne älyllisellä tasolla. Mutta en ollut koskaan ennen tuntenut niitä. En koskaan hänen tunteitaan. Ainoastaan omani. Nyt näin hänet ensimmäisen kerran notkahtelevalla jäällä. Niin […]
Pohjalta löysin kuningattaren, se oli merkitty muiden kuningatarten tavoin turkoosilla maalitäplällä. Sen ympärille kerääntyi lisää nuoria mehiläisiä, lapsia. Ne eivät tanssineet vaan olivat raukeita. Yksin. Hylättyjä. Äiti ja lapset olivat työläislauman hylkäämiä. Sen jonka olisi pitänyt huolehtia niistä. Hylättyjä kuolemaan. Silmäsin maata pesän ympäriltä. Sielläkään ei ollut mitään. Ne olivat poissa. Norjalaisen Maja Lunden ensimmäinen […]
Seacliffen mielisairaalassa äiti ja isä seisovat sänkyni vieressä, pudotettuina sellaiseen paikkaan, johon he eivät koskaan olleet ajatelleet tulevansa. He lukivat minuun liimattuja lappuja pelokkaina. Otsaani oli kirjoitettu diagnoosi: skitsofrenia. Se hohti pimeässäkin, öisin rypistelin lappua käsissäni ja yritin saada sen katoamaan. Aamulla lappu ilmestyi takaisin otsalleni. Nyt se loisti äidin ja isän silmien edessä. Linnun […]
Missä, hän kysyi itseltään, oli tämä muunnelma hänen minästään? Mikä rohkeuden puute johti siihen, että hän oli vuodesta toiseen aina vain vatsakkaampi ja huonoryhtisempi, varsinainen kävelevä anteeksipyyntö? Miksi hän ei onnistunut hoitamaan itseään kuntoon, saamaan asennetta kohdalleen, purjehtimaan huolettomasti klubeille mustassa liskonnahkapuvussa, jonka takista on toinen hiha leikattu irti? Just joo, muru, tämä on siipi […]
Kotimainen kirjallisuus on vahvasti esillä Suomen itsenäisyyden juhlavuonna. Yksi upeimmista Suomi100-hankkeista on tänään käynnistynyt YLEn Kirjojen Suomi, jossa suuri joukko meitä kirjabloggaajia on myös mukana. Kirjojen Suomi tutkii, mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Millainen Suomi välittyy kaunokirjallisuudestamme sadan vuoden ajalta? Kirjojen Suomi on juhlavuoden 2017 suuri […]
Riemukasta uutta vuotta! Alkuun heti muistutus uudenvuoden arvonnasta, jossa voi voittaa sarjalipun Baba Lybeck, kirja vieköön! -kirjallisuustapahtumiin. Arvonta löytyy täältä ja päättyy 3.1.2017 klo 14. Onnea arvontaan! Vuosi ehti jo vaihtua, mutta vielä on hyvä hetki katsoa taaksepäin ja summata millaisista lukuelämyksistä vuosi 2016 koostui. Jos tilastoni Goodreadsissa ja täällä blogissa pitävät paikkansa, olen vuoden 2016 aikana […]
Edellinen sivu Seuraava sivu