menu Menu
Johanna Elomaa: Säästä ajatuksesi eläviä varten
Elomaa Johanna, Kosmos, Kotimainen kaunokirjallisuus, Suomi 15/09/2016 2 kommenttia
Chris Cleave: Sodassa ja rakkaudessa Edellinen Kirjakesä 2016 Seuraava

Myöhemmin minulta kysyttiin, millainen Intia on. Vastasin, että sellainen, joka vuoroin särkee sydämen ja vuoroin korjaa sen. Sellainen, joka kylpee sekasorrossa ja metelissä, mutta saa silti mielen hiljaiseksi. Kerroin, ettei mikään paikka maailmassa olisi ollut parempi koti aloittaa matkaani uuteen kuin kaupunki, jota kutsutaan Jumalten maaksi. Sinne minä lopulta palaisin. Palaisin yhtä varmasti kuin aurinko, joka nousee Himalajan vuorten takaa joka ikinen aamu. Ja joka ikinen päivä se saa kuun kalpenemaan rinnallaan. Mitä, jos sinne minä kuulunkin?

En voi sille mitään, että Johanna Elomaan kirjasta Säästä ajatuksesi eläviä varten minulle tulee ensimmäisenä mieleen Elizabeth Gilbertin Eat, Pray, Love – Omaa tietä etsimässä Italiassa, Intiassa ja Indonesiassa, jossa toimittaja Gilbert etsi itseään avioeron jälkeen. Juuri syyskuun alussa julkaistu Säästä ajatuksesi eläviä varten on lähtökohdiltaan hyvin samankaltainen länsimaisen naisen itsetutkiskelumatka, mutta ei ainakaan kalpene hittielokuvaksikin taipuneen bestsellersiskonsa rinnalla. Johanna Elomaa on suomalainen toimittaja, jonka elämä pysähtyi eräänä päivänä puhelinsoittoon. Hänen huumekierteessä pitkään ollut pikkuveljensä oli hypännyt vietnamilaisen kerrostalon parvekkeelta. Veljen kuoleman aiheuttama raskas suru ja syyllisyyden tunteet saivat hänet pakenemaan myös pitkäaikaista parisuhdettaan sekä työtään mediatalossa. Elomaa päätti jättää kaiken ja lähteä Aasiaan etsimään itseään uudelleen. Vuoden kestäneen vuorotteluvapaan aikana hän joogasi ja meditoi intialaisessa ashramissa, teki vapaaehtoistöitä Borneossa orankien kuntoutuskeskuksessa sekä viimeisteli kirjaansa balilaisten riisipeltojen maisemissa. Kirja on jaettu kolmeen osaan näiden paikkojen mukaan. Löytöretkien lomassa palataan ajassa taaksepäin muistelemaan merkityksellisiä kokemuksia liittyen lapsuuteen, perheeseen, veljeen, parisuhteeseen, työelämään. Kokonaisuudesta piirtyy rehellinen, koskettava ja lämmin kuvaus selviytymisestä.

En ole omassa elämässäni joutunut käsittelemään niin suurta surua kuin Elomaa, mutta työssäni valmentajana vaikeiden tunteiden käsittely ja itsensä hyväksyminen ovat arkeani. Elomaa ajatteli kuten moni vaikeita tunteita kohtaava, että surun voi jotenkin rajata itsensä ulkopuolelle ja jättää taakseen muuttamalla ympäristöään. Ensin hän päätti lähteä pitkäaikaisesta parisuhteesta, koska ajatteli että suru jäisi vanhaan kotiin. Sitten hän päätti vaihtaa työtä samoista syistä. Kun ne muutokset eivät riittäneet, hän päätti jättää kaiken ja lähteä Aasiaan etsimään tietä ulos surusta ja ahdistuksesta. Vaikka itsensä etsiminen intialaisessa ashramissa kuulostaa melko kliseiseltä, Elomaa heittäytyy siihen niin täysillä, että lievä varautuneisuuteni ropisi pois jo alkumetreillä. Elomaa kuvailee kokeilemiaan hoitoja ja rituaaleja sekä tapaamiaan guruja lämmöllä ja kunnioituksella – huumoria ja itseironiaa unohtamatta. Ja tietysti päätyy pohdinnoissaan siihen, että tie mielenrauhaan käy hyväksymisen ja läsnäolon kautta. Hyväksymällä menneet tapahtumat, omat valinnat ja tunteet, itsensä ja muut ihmiset sellaisina kuin ne ovat – ilman arvottamista ja häpeää.

Elomaan työ Borneossa orankien parissa kiinnosti minua eniten. Olen itsekin joskus unelmoinut vapaaehtoistyöstä orankien parissa. Elomaan kokemukset vahvistavat sen, mitä olin jo arvellutkin: en ikinä selviäisi fyysisesti tai henkisesti siitä hommasta. Miten kiehtovia ja vangitsevia otuksia orangit ovatkaan, ajatus ison ihmisapinan ripulin siivoamisesta keskellä hiostavaa ja ötököitä vilisevää viidakkoa ei kuulosta minulle sopivalta kestävyysurheilulta. Nostan todella hattua Elomaalle urheudesta ja sinnikkyydestä! Kohtaamiset orankien kanssa kuulostivat lumoavilta, mutta vapaaehtoistyöntekijöiden keskinäiset kahinat osoittivat miten pikkumaisia me ihmiset osaamme parhaimmillaan olla.

Nautin kirjassa sukelluksesta aasialaiseen kulttuuriin suomalaisen matkaajan silmin. Elomaa poimii mielenkiintoisia faktoja ja kertoo kohtaamistaan ihmisistä ja ilmiöistä tavalla, josta välittyy vilpitön kiinnostus ja avarakatseisuus. Bali-osuudessa minua huvitti vuokraemännän nimi Ketut, sillä myös Eat, Pray, Love -kirjassa Elizabeth Gilbert tutustui Balilla Ketut-nimiseen poppamieheen. Elomaa antaa kiinnostavan selityksen nimelle: “Naisen nimi oli Ketut. Se oli sukupuolesta riippumatta joka neljännen balilaisen nimi. Silti jostain kummallisesta yhteisymmärryksestä jokainen balilainen tiesi kenestä Ketutista milloinkin puhuttiin. Balilainen nimeämisriitti on hupaisa. Perheen ensimmäinen lapsi on aina nimeltään Wayan, toinen lapsi Made, kolmas Nyoman ja neljäs Ketut. Pojat erotetaan tytöistä etuliitteellä I. Tyttöjen nimien eteen lisätään Ni. Viidennen lapsen kohdalla rimpsu alkaa alusta. Lapsen toisen nimen kohdalla voi käyttää jo mielikuvitusta, ja usein se erottaakin naapuruston 30 Ketutia toisistaan.”

Säästä ajatuksesi eläviä varten oli kokonaisuutena kiinnostava ja ajatuksia herättävä kirja. Jäin pohtimaan mikä tässä länsimaisessa kulttuurissa on niin pahasti pielessä, että hädän tullen on käännyttävä itämaisen viisauden puoleen. Ehkä toisaalta itsetutkiskelu vaatii sitä, että heittäytyy tuntemattoman äärelle. Vieras kulttuuri ja erilaisiin ajattelutapoihin tottuneet ihmiset toimivat tehokkaina peileinä valaisemaan omia piintyneitä tapoja toimia ja ajatella. Olisi kiinnostavaa tietää, onko olemassa vastaavia kirjoja, joissa joku aasialainen etsii itseään länsimaisessa kulttuurissa. Niin se taitaa olla, että välillä on mentävä kauas löytääkseen takaisin kotiin.

Lämmin kiitos kustantajalle kirjasta! Erityismaininta Sanna-Reeta Meilahden upeasta kansisuunnittelusta.

Johanna Elomaa: Säästä ajatuksesi eläviä vartenJohanna Elomaa: Säästä ajatuksesi eläviä varten
2016 Kustannusosakeyhtiö Kosmos

 

Bali Borneo Intia Johanna Elomaa Säästä ajatuksesi eläviä varten tositapahtumiin perustuva


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

  1. Voi ei – en pysty lukemaan tätä arviotasi. Kyseinen kirja oli minulle suuri kolahdus ja odottamaton rakkaus. Juuri KUKAAN tuntemani ei ole lukenut tätä, ja nyt törmäsin SUN blogissasi tähän kirjaan. Laitoin sulle messujen aikana viestiä, josko oisit sunnuntaina paikalla vielä, oisin tahtonut treffata sut bloggariständillä, koska. 🙂 Johanna Elomaa on nyt tarpeeksi painava syy, että laitan sulle viestiä. Voit lukea mun suurista tunteista tästä: http://ainajokukesken.blogspot.fi/2016/10/elaville-kuolleille-ja-oransseille.html
    Varovasti uskaltaudun nyt tuohon ylle arvioosi… Jei!

  2. Miten mahtavaa, meidän täytyy kyllä ehdottomasti tavata! Kirjat yhdistää 🙂 Toivottavasti arvioni ei vesittänyt suuria tunteitasi kirjaa kohtaan, minäkin kyllä pidin kirjasta kovasti. Omasta tekstistäsi välittyy miten suuren vaikutuksen kirja on sinuun tehnyt. Se on aina lahja, kun teksti koskettaa <3

keyboard_arrow_up