menu Menu
Celeste Ng: Everything I Never Told You
Blackfriars, Ng Celeste, Ulkomainen kaunokirjallisuus, Yhdysvallat 13/02/2017 2 kommenttia
Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia Edellinen Colm Tóibín: Nora Webster Seuraava

Later, when they look back on this last evening, the family will remember almost nothing. So many things will be pared away by the sadness to come. Nath, flushed with excitement, chattered through dinner, but none of them – including him – will remember this unusual volubility, or a single word he said. They will not remember the early-evening sunlight splashing across the tablecloth like melted butter, or Marilyn saying, The lilacs are starting to bloom. They will not remember James smiling at the mention of Charlie’s Kitchen, thinking of long-ago lunches with Marilyn, or Hannah asking, Do they have the same stars in Boston? and Nath answering, Yes, of course they do. All of that will be gone by morning. Instead, they will dissect this last evening for years to come. What had they missed that they should have seen? What small gesture, forgotten, might have changed everything? They will pick it down to the bones, wondering how this had all gone so wrong, and they will never be sure.

Lydia is dead. But they don’t know this yet. Näillä järisyttävillä sanoilla alkaa Celeste Ng’n esikoisteos Everything I Never Told You. Lukijalle annetaan heti rooli ulkopuolisena tarkkailijana ja mahdollisuus kulkea askel edellä tämän yhden perheen tragedian muodostumisessa. Valitettavasti lukijalla ei ole mahdollisuutta pysäyttää tragedian kulkua. On piinaavaa seurata ulkopuolelta miten pienestä kaikki on kiinni, mitä  kukin olisi voinut ymmärtää tai tehdä toisin muuttaakseen kaiken. Mutta nyt on liian myöhäistä. Perheen silmäterä, 16-vuotias Lydia, ei nimittäin eräänä aamuna ilmesty aamiaiselle ja löytyy pian hukkuneena läheisestä lammesta. Poliisi päätyy tutkimuksissaan pian itsemurhaepäilyyn, mutta tätä varsinkin vanhempien on vaikea sulattaa. Lydiahan oli täydellisen onnellinen! Vai oliko sittenkään?

Eletään 1970-lukua. Kiinalais-amerikkalainen Leen perhe asuu ohiolaisessa pikkukaupungissa. Perheeseen kuuluu isä James, äiti Marilyn, teini-ikäiset lapset Lydia ja Nath sekä heitä selvästi nuorempi Hannah. Päällisin puolin tavallisessa perheessä kytee aikapommi, joka on lähtenyt vähitellen latautumaan jo ennen tämän perheen yhteisen ajanlaskun alkua. James on kiinalaisten maahanmuuttajien lapsi ja saanut koko elämänsä tuntea olevansa erilainen ja ulkopuolinen, vääränlainen. Marilynin tavattuaan James koki hetkellisesti, että Amerikka on hänet hyväksynyt, mutta siitä lähtien hän on vain odottanut ja pelännyt hetkeä, jolloin Marilyn alkaa nähdä hänet samanlaisena hylkiönä ja huijarina kuin hän itse itsensä näkee. Marilyn taas haluaisi olla kaikkea muuta kuin äitinsä, jolle kotirouvana oleminen on naiseuden huipentuma. Marilyn haaveilee lääkärin ammatista, mutta opinnot jäävät kesken lasten alkaessa tupsahtaa maailmaan. Pyristellessään pois omien geenien ja kasvatuksen aiheuttaman painolastin alta, Marilyn ja James tekevät sen virheen, johon niin moni omassa elämässään pettynyt vanhempi sortuu: kohdistavat kohtuuttoman ylisuuria odotuksia lapsiinsa. Kohtalokkaan asetelmasta tekee vielä se, että odotukset kohdistuvat vain yhteen lapseen, Lydiaan, kahdella muulla ei tunnu olevan niin väliä.

Lydian kuolema sysää perheen tilanteeseen, jossa perheen keskipisteessä on kaiken nielevä tyhjiö. Jos maailma aiemmin pyöri Lydian ympärillä, nyt se pyörii kiihtyvällä vauhdilla Lydian jättämän aukon ympärillä ja uhkaa nielaista perheen kitaansa. Perheenjäsenet kamppailevat tilanteessa omilla tavoillaan. Marilyn haluaa ymmärtää ja löytää syyn järjettömälle tapahtumalle. James taas ajautuu surussaan yhä kauemmas perheestä ja etsii unohdusta muista syleistä. Nath tunsi siskonsa ehkä paremmin kuin kukaan muu, ja on vakuuttunut, että syyllinen tragediaan on naapurissa asuva Jack. Hannah reagoi tragediaan huomaamattomimmin, sillä se on aina ollut hänen roolinsa, huomaamaton tarkkailija.

Yksitellen Ng kuorii Leen perheen elämänkaaresta esiin ne käännekohdat, jotka yhdessä ovat johtaneet vääjäämättömään tuhoon. Marilynin äidin kuolema on yksi tällainen käännekohta. Äitinsä kuoltua Marilyn päättää vielä kerran jahdata unelmaansa. Hän tekee radikaalin ratkaisun ja päättää jättää perheensä kaikessa hiljaisuudessa saadakseen opintonsa päätökseen. Kun hän huomaakin taas olevansa raskaana, unelma lipeää lopullisesti käsistä. Hän päättää keskittää kaiken toivonsa ja tarmonsa tyttärensä Lydian tulevaisuuteen ja alkaa armoton preppaus tulevaa lääkärinuraa varten. Äidin selittämätön poissaolo on repinyt Lydian rikki ja hän päättää tehdä kaikkensa miellyttääkseen äitiään, ettei tämä vaan taas lähtisi pois. Lydia painaa omat unelmansa piiloon ja keskittyy toteuttamaan äitinsä suunnitelmaa, vaikka ei tunne minkäänlaista intohimoa luonnontieteitä kohtaan. Kun arvosanat alkavat laskea, paine Lydian sisällä kasvaa.

Lydia kokee painetta myös isänsä taholta. Isä haluaisi kovasti edesauttaa tyttärensä sopeutumista ympäröivään yhteiskuntaan, ettei tämän tarvitsisi kärsiä erilaisuudestaan niin kuin hän on joutunut. Isä on koko ajan toitottamassa miten tärkeää on olla sosiaalisesti lahjakas. Joululahjaksi Lydia saa isältään toivomansa korun sijasta oppaita ystävien hankintaan. Miten vahingollista voikaan olla korostaa joka käänteessä ystävien merkitystä nuorelle, jolla ei ole yhtäkään. Miellyttääkseen isäänsä Lydia esittää olevansa suosittu. On sydäntäsärkevää, miten hän esittää juttelevansa puhelimessa ystävän kanssa, kun todellisuudessa toinen on sulkenut luurin heti kättelyssä. Isän tyytyväinen ilme saa Lydian jatkamaan yksinpuhelujaan hälytysääntä kuunnellen. Näinkö helppo on tehdä toinen onnelliseksi?, Lydia ihmettelee.

Lydian keskittyessä toteuttamaan vanhempiensa unelmia, perheen kaksi muuta lasta jäävät auttamatta varjoon. Vaikka Nath on perheen todellinen akateeminen lahjakkuus, hänen ansionsa jäävät lähes täysin huomiotta. Nath hankkii paikan arvostetusta yliopistosta ja odottaa innolla pääsevänsä pois perheen painostavasta ilmapiiristä. Lydia ei taas kestä ajatusta, että ainoa joka ymmärtää perheen hauraan dynamiikan, lähtisi pois ja jättäisi hänet yksin selviämään. Niinpä hän yrittää piilottaa Nathin sisäänpääsykirjeet ja ärsyttääkseen veljeään alkaa viettää aikaa naapurin Jackin kanssa, jota veli ei voi sietää. Ja näkymättömissä perheen pienin, Hannah, tarkkailee ja huomaa asioita, jotka muilta jää huomaamatta.

Vaikka tekisi mieli syyttää tragediasta vanhempia, heitä voi myös ymmärtää. Se tekeekin kirjasta niin hienon. Syyttävä sormi ei osoittele, vaan tilanteita tarkastellaan ulkopuolelta, ymmärrystä hakien. Jokaisen teot ja ajatukset ovat ymmärrettäviä ja perusteltujakin, moni niistä tehdään hyvin tarkoitusperin, jopa rakkaudesta. Mikään ei ole niin yksinkertaista kuin sen haluaisi olettaa olevan. Jopa yksi keittokirja voi horjuttaa haurasta tasapainoa. On tarinassa onneksi myös toivoa, lupaus eheytymisestä, siitä että asioista voi ottaa opiksi ja jatkaa elämää.

Everything I Never Told You on tärkeä romaani, sillä se saa pohtimaan omaa roolia kasvattajana. Annanko lapseni aidosti löytää oman polkunsa vai yritänkö ohjailla häntä suuntaan, joka kompensoisi omia kokemuksiani ja pettymyksiäni. Ajatusten herättelyn lisäksi romaani on intensiivinen lukukokemus, joka jää pitkäksi aikaa hyvällä tavalla kummittelemaan mieleen. Lopun yllätys saa haukkomaan henkeä.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 26 – Sukutarina.

Celeste Ng: Everything I Never Told You
Blackfriars 2014
Omasta hyllystä

Kirjasta ovat vaikuttuneet myös:
Ei mustaa valkoisella
Kirjakaapin kummitus
Reader, why did I marry him?

 

Celeste Ng englanninkielinen esikoiskirja Everything I Never Told You sukutarina


Edellinen Seuraava

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruuta Lähetä kommentti

keyboard_arrow_up