“Me olemme joukko, parvi. Ajattelemme ryhminä, matkustamme armeijoina. Armeijat kantavat itsetuhon geeniä. Yksi pommi ei ole koskaan tarpeeksi. Teknologian sumu, jossa oraakkelit juonivat sotiaan. Koska nyt tulee sisäänpäin kääntyminen. Isä Teilhard tunsi sen, omegapisteen. Hyppäyksen irti biologiastamme. Esitä itsellesi tämä kysymys. Onko meidän oltava inhimillisiä ikuisesti? Tietoisuus on ammennettu tyhjiin. Palataan epäorgaaniseen aineeseen. Juuri sitä me haluamme. Haluamme olla kiviä pellolla.”

Omegapiste on ensimmäinen kosketukseni Don DeLillon tuotantoon. Syksyllä julkaistava uusi suomennos Nolla Kelviniä kiinnitti huomioni kustantajan katalogissa ja minulle tuli tunne, että haluan tutustua DeLilloon ennen sen lukemista. Omegapiste valikoitui ihan sen perusteella, että oli ainoa lomapaikkakunnan kirjaston hyllystä löytynyt DeLillo. Hotkaisin 123-sivuisen kirjan mökkiparvekkeella kesän ehkä kuumimpana päivänä (mikä tänä kesänä tarkoittaa vähän yli 20 astetta). Kaiken lisäksi parvekkeen ovi lukkiutui sisältäpäin ja olin jonkin aikaa vankina. Nämä tukalat lukuolosuhteet sopivat tähän kirjaan kuin nenä päähän. Osin siksi, että kirjan tapahtumapaikkana on mökki keskellä kuumaa autiomaata, ja osin siksi, että kirjan käsittelemät teemat ovat niin kylmääviä, että koin vilunväreitä kuumuudesta huolimatta. Sitten tapahtui pahin: kirja loppui ja olin vankina ilman lukemista! Moni tuntee minut “Tiiliskivi-Tiinana”, sillä luen usein yli 500 sivuisia kirjoja. Miten voikin olla, että jumiudun parvekkeelle juuri silloin kun olen tarttunut vähän ohkaisempaan teokseen! Onneksi Omegapiste on kirja, joka saa pohtimaan eksistentialistisia ajatuksia, joten pakollinen hetki ilman virikkeitä tuli ihan tarpeeseen.

Richard Elster on tiedemies ja entinen Yhdysvaltain puolustusvoimien konsultti, jonka tehtävänä oli luoda älyllinen viitekehys valtion sotilaallisille tavoitteille. Parin vuoden ajan hän osallistui salaisiin komiteoihin ja luki salaisia dokumentteja. Hän halusi luoda haikusodan, sodan kolmessa lauseessa. Nyt hän on 73-vuotias ja asuu hökkelissä keskellä aavikkoa. Hän on vetäytynyt sinne ajattelemaan. Jim Finley on nuori elokuvantekijä, joka haluaa tehdä Elsteristä dokumentin, jossa tämä kertoisi ajatuksistaan sodasta. Vain yksi otto, mies ja seinä. Tätä ideaa hän tulee esittelemään Elsterille ja miehet viettävät monta viikkoa juoden ja keskustellen erämaan kuumuudessa ja autiudessa. Omaan uomaansa jämähtänyt tilanne saa uuden suunnan kun Elsterin tytär Jessie saapuu paikalle. Miesten välisessä dynamiikassa tapahtuu käänne, kun Jessie yhtäkkiä katoaa.

Kirjan rakenne on itsessään haikumainen. Elsterin ja Finleyn viikot erämaassa ja Jessien katoaminen muodostavat haikun keskiosan. Alussa ja lopussa taas seurataan nimetöntä miestä taidemuseossa, jossa hän on viettänyt jo päiviä aamusta iltaan tarkkailemassa videoteosta 24 Hour Psycho, jossa esitetään Alfred Hitchcockin Psyko-elokuvaa hidastettuna 24 tunnin mittaiseksi. Mies pysyttelee varjoisalla seinällä ja analysoi tarkasti näkemäänsä, teosta ja sen katsojia. Hän haluaisi erityisesti nähdä uudelleen kuuluisan suihkukohtauksen, jotta voisi laskea montako suihkuverhon rengasta kuvassa näkyy. Jos ei tuntisi elokuvaa, kontekstistaan irrotetut kuvat eivät herättäisi samanlaisia tunteita. Teoksen vaikuttavuus perustuu yhdessä jaettuun merkitykseen, jonka olemme antaneet Hitchcockin kauhuklassikolle. Teoksen katsojista miehen huomion kiinnittää vanha ja nuorempi mies (Elster ja Finley), joiden hän päättelee olevan elokuva-alalla. Hän ihmettelee heidän lyhyeksi jäävää vierailuaan. Kirjan viimeinen luku tapahtuu seuraavana päivänä, jolloin museossa vieraileva nainen (Jessie) saa miehen mielenkiinnon heräämään ja hän yrittää saada naisesta treffiseuraa.

Omegapiste on kirja, josta voi löytää loputtomasti erilaisia tasoja ja tarkastelukulmia. Eksistentialismiin perehtyminen antaisi varmasti enemmän eväitä kirjan tulkintaan, mutta aika kepeilläkin tiedoilla kirjasta voi nauttia. Kirja ei sisällä selkeää loppuratkaisua, vaan jättää langanpäät lukijan solmittavaksi, jos mitään langanpäitä ylipäätään onnistuu löytämään. Tässä kirjassa kun ei loppujen lopuksi ole kyse katoamismysteerin selvittämisestä, pikemminkin ajan, todellisuuden ja olemassaolon mysteeristä. Siitä, miten kieli, taide ja media muokkaavat käsitystämme todellisuudesta ja miten vaikeaa yhä kompleksisemmassa maailmassa on nähdä olennainen. Elster sanoo: Todellinen elämä ei ole tiivistettävissä puhuttuihin eikä kirjoitettuihin sanoihin, siihen ei pysty kukaan koskaan. Elämä on todellista silloin, kun olemme yksin, mietimme, tunnemme, vaivumme muistoihin, käännymme uneksuen sisäänpäin, elämä on todellista submikroskooppisina hetkinä.

Mutta mitä tarkoittaa kirjan nimi omegapiste? Elster puhuu Isä Teilhardin ajatuksista ja Wikipedia kertoo seuraavaa: Omegapiste on ranskalaisen filosofin ja jesuiittapapin Pierre Teilhard de Chardinin (1881–1955) kehittämä käsite, joka kuvaa kompleksisuuden ja tietoisuuden äärimmäistä tasoa, jota kohti maailmankaikkeus hänen teoriansa mukaan kehittyy.

Don DeLillo: Omegapiste
Point Omega (2010), suom. Helene Bützow
Tammi 2011
Kirjastolaina

Muissa blogeissa:
Kaisa Reetta T.
Kirjavinkit
Luettua
Reader, why did I marry him?
Ullan luetut kirjat

Don DeLillo Keltainen kirjasto Omegapiste Tammi